IRC-Galleria

On hiljaista. Kämppis nukkuu. Koira nukkuu. Minä istun hiljaisessa huoneessani harmaassa luonnon valossa. Vain satunnaista vesipisaroiden kopsetta ikkunoissa. Onneksi tulee joulu. Vaikka silloin on pimeää, on kaupunki täynnä lempeitä valoja. Lunta tupruttelee hiljalleen ja on kylmää, niin kylmää että pitää kietoutua villapaitaan, paksuihin lapasiin jotta tulisi lämmin.. :)
Nyt on vain kylmää, märkää ja pimeää. Juuri sellaista mikä pakottaa sinut hakemaan lohtua pipareista suklaalevitteen kera.. aiai. Mutta jospa sitä nyt vai tyytyisi vihreään teehen ja lähtisi joogaan. Sitten voi illalla hyökätä hyvällä omallatunnolla teksaspullan ja juustojen kimppuun!

Elämässäni ei ole mitään pysyvää. Tai jos onkin, se muuttaa muotoaan joka hetki. Kaikki on epävarmaa, risteyksiä ja vuoristoja joka suunnassa. Minä olen epävarma.. köyhä, päättämätön ja heikko.
Tänään meinasin myöhästyä koulusta. Oli lyhyt koulupäivä. Tulin kotiin. Pesin pyykkiä. Kävin kaupassa. Tein porkkanapastaa. Söin. Maksoin sähkölaskun. Mesetin. Kävin Joogassa. Join teetä. Söin pähkinöitä. Katsoin TV:tä.
Ja nyt kirjoitan päiväkirjaani. Miksikö? Eihän tässä ollut mitään kertomisen arvoista.

Siksi, että Tänään olen onnellinen O.o

Se vain laskeutui päälleni kuin perhonen. On niin hieno päivä että voisin itkeä! Rakastan tätä päivää.
Rakastan elämää.
Tällaisena kuin se on.

Epävarmana. Keskeneräisenä.

Oivoi.. en tiedä kuinka luottaa enää herätyskellooni. Se ei soinut eilen eikä tänään. Eilen myöhästyin koulusta tunnin, tänään ehdin juuri ja juuri 15:ssä minuutissa. Huoh O.o noh, eilen kyllä heräsin tuntia liian aikaisin ja tajusin etten ehkä ollut laittanutkaan sitä päälle mutta jatkoin uniani tarkistamatta ajatellen ettei tällainen neurootikko voisi tehdä moista virhettä. Tänään heräsin kaksi tuntia liian aikaisin, eh, ja juu, menin kouluunkin, tulin takaisin ja Nukkumaan. Kun heräsin, luki puhelimessani(=mun herätyskello) torkkuajastin toiminnassa ja aikaa koulun alkuun oli 15minuuttia. En minä paina unissani torkkua mutten herännytkään.. mistä siis on kyse..? Onko minusta tullut huithapeli?! Kamalus! Mitähän huomenna aamuna tapahtuu? Vai pitäisikö ostaa joku ajastettu palohälytin sängyn viereen.. ?!!?!!

Lauantai-illan tavoite oli vaatimaton: Ihmisten ilmoille 3n euron budjetilla. Kaikki muu oli kuitenkin jo niin nähty tai ei sopinut tyyliin, että Essin vanavedessä astuin sisään erikoisoluiden mekkaan. Olisihan siellä Karhu-pulloon tyytymällä pärjännyt rajojaankin rikkomatta, mutta ei sitä nyt kehdannut. Siispä päätin olla hiukan sivistyneempi, miettiä 10min ja vastata sitten baarimestarille "kunnemmää tiä". Noh, eipä hätää, siitäkin huolimatta tämä mies kohteli minua kuin ketä tahansa oluttietoista ja päätti asiantuntevalla otteella suositella minulle jotain spesiaalia, suklaaolutta. Mielipiteet menivät hyyyistä.. hmmm?:n puolelle ja lopulta päätin ottaa 2,5euron riskin ja kokeilla tuota 5,5n euron juomaa. Essin VIP-asiakkaan elkeillä pääsimme nurkkahuoneen puolelle (vain BSS:n jäsenille..?) ja lopulta saimme Trivial Pursuitinkin pöytäämme. Siinä ilta vierähti tummankaakaoista oluttani tissutellen varsin mukavasti, tappiin saakka. Budjetti ylittyi parilla eurolla eikä takahuneessa istuskeluakaan varsinaisesti voi kutsua ihmisten ilmoilla hengailuksi, mutta mukava ilta. Erillainen ilta :)

Pink is my think sanoi marke kun sai vaaleanpunaisen kolmion ja nousi johtoon.

Käpsin mukavissa tunnelmissa, harmaameleeratuissa gollegehousuissa, liian isossa takissa ja nuhjuisessa pipossani lähimpään markettiin. Siellä oli kivaa.

ei.. ei se ollut asiani.. vaan ..öö

Niin! Häpeä. Joka kauppareissulla tulee vastaan noita kauniita neitosia, pillifarkuissaan, pitsihuivi hiuksissa, Luis-Vitun-tärkee-laukku olalla ja sitten iskee joku turhanpäiväinen alemmuuskompleksi. Siinä sitä yrittää sitten selittää telepaattisesti vastaantulijoille että "en minä pukeudu oikeasti näin.. olen vain.. kotona ..?" Niin.. Olen maalta. Jos lähden 250metrin päähän talostani, olen vielä kotona.
Pitäisi olla iloinen että on iso koti.. ja sen verran vähemmän turhamaisuutta että HAMKIn reikäinen ilmaiskassi riittää kauppakassiksi. Hmh.. :)

Mustassa on kaikki värit. Mustassa on elämää, ajatuksia.. syvyyttä. Kesällä hairahduin valkoisiin vaatteisiin ..ja elin pinnallisempaa elämää kuin ikinä. Back to black and we love it like that.

Tänään Eskon synttärit, jhiii!
Näen sen ihanan pikkukittankin 8) ..se voi lainata Tsunamin raapimispuuta. Tsunamilla kun on nykyään rajaton määrä puita raavittavana. Voeh. Vähän ikävä sitäkin veitikkaa. Mutta siellä se on iloinen, Ypäjällä.

..sitä tuli vedettyä samppakaljaa ihan hyvästi kahden kakkosen kunniaksi ..puuh. Meillä oli vakaa aikomus käydä Feverissä, joten käytiin Infernossa yksillä ja suunnistettiin Vaihdekujalle O.o Paasattiin kilpaa ilmastonmuutoksesta ja puhuttiin kieliä brittiaksentilla. Se oli varmasti kaunista. Siinä se kello sitten naksauttikin itsensä sellaiseen asentoon ettei ollut enää järkeä lähteä mihinkään.. paittis Pauliinan kottiin kun nukkututti sitä. Ehkä oisi ollut ihan hyvä veto se meiltä muilta tyttösiltäkin sillä seuraavaksi kello oli taas niksauttanut itsensä sellaiseen asentoon kuin kymmenen! ..joka tarkoitti että 22min kuluttua lähtis juna Loimaalle.. joten eipä oo enää mitään kiirettä. Siitä sit syömään ja tiskaamaan.

Minneköhän se Fever jäi...

Noh, se asia ainakin on varmaa että matkustan isona ison perheeni kanssa junalla Intiaan. Ettäs tiedätte.

Kirka ilmestyi minulle Sputnikissa ja kehui kauniiksi.
Siitä alkoi syvällinen keskustelumme:

Kirka: Minkä väriseksi värjäisit tuon jos saisit värjätä sen mieleiseksesi..?
Minä: Ai minkä?
Kirka: Sen mihin äsken katsoit.
Minä: Minne katsoin?
Kirka: En minä tiedä.
Minä: En minäkään. Mutta luultavasti punaiseksi.


Jälkeen jäi vain..
elämämme arvaamattomuus.. tyhjyys.


Sininen.

Lähdin jäähallille tsekkaamaan mitähän tuo oikeastaan tarkoittaa. Ja oi, se tarkoitti juuri sitä mitä olen aina halunnut kokea, mukaansatempaavan Jumalanpalveluksen! Kyllä kirkossakin toisinaan nykyään jo jaksaa kuunnella että mitä sillä papilla on sanottavaa, mutta ei siellä niin kivaa ole että sinne jaksaisi lähteä useammin kuin pari-kolme kertaa vuodessa. Metallimessuissa oikeasti voisin käydä. Yksinkin. Olinhan nytkin, enkä edes ehtinyt kaivata seuraa. Kyllä se kummasti maustaa messua kun taustakuorossa moshataan ja öristään, virsissä on rouheaa otetta ja pappikin näyttää hyvältä.. :P Kansa oli kyllä aika teinipitoista tavisjengiä mutta mitäpä tuosta, erottuupa itse ehkä vähäsen joukosta. Harmi että tämmöisiä spektaakkeleita on Jyväskylässä ehkä kerran vuodessa.

Olipa erillainen perjantai-ilta. Kaverit pyysi avoimienovienpäiville; pizzaa, ilmaista viinaa ja hyvää seuraa.. mutta äh, nyt on niin mukava olo etten halua pilata tätä yhdelläkään synnillä tai huonoilla yöunilla. Siispä menen nukkumaan kevein ja puhtain mielin.

Herraa hyvää kiittäkää!

Sinä olet minun mattopiiska, aina viritetty rotanliiska.. laulujeni aihe, runojeni rumuus ja rakkaus. Pyytteetön rakkaus. Ilman järkeä tai romantiikkaa. Mutta täynnä rakkauden pullistamaa tunnetta.
En voi käsittää tuota elämänmenoasi. Mutta haluan vielä 8-kymppisenäkin kuulla unelmistasi. Eihän niissä ole päätä eikä pyrstöä ja jos joku näyttäisikin hetken sujuvan, pilaat sen vaikka nyrjähtämällä.
Silti. Uskon että voin 8-kymppisenäkin kyläillä Iloisen papparaisen luona. Sen saman paskanmarjan jonka kanssa voi keskustella tuntikausia saksaa ymmärtämättä kieltä.
..ja juoda pannukaffeet siinä katsellessa kun Steven Seagal hyppii vakavana junanvaunusta toiseen.

..et ehkä olet Toiveeni ja Haaveeni,
mutta Kaikki Anteeksi <3