IRC-Galleria

Haluan kirjoittaa onnesta ja siitä kuinka elämä voi tuntua samalla sekä niin rauhaisan turvalliselta että mielenkiintoiselta. Mutta mitä minä siitä kirjoittaisin? Taiteilijat tarvitsevat tuskaa luomiseen ja niin myös minä. Melkein ahdistaa elää näin mukavaa elämää. Mutta ei sentään. En mistään luopuisi nyt. Nyt kun on niin onnellista.

Ajatella että tuo tyyppi tekee minut onnelliseksi. Tuo johon en voinut kuvitellakaan ihastuvani silloin kun siihen jouduin tutustumaan. Ja sitten kävikin ilmi että olemme aika samanlaisia.

Ja ajatella että eilenkin hänen naamansa ärsytti minua, tuo ihana naama jota rakastan. Ilman syytä.

Joskus en kestä ketään. En asiakasta, en kämppistä, en edes maailman ihaninta miestä. Silloin minun pitää saada olla hetki omassa rauhassa. Saatan käydä lenkillä tai kirjoittaa. Tai, tehdä ruokaa josta kukaan muu ei tykkää! Kaalikääryleitä! Hahhahhaa, voitontunne valtaa minut ja nauran päin naamaa hänelle joka ei voi sietää niitä. Pääni sisällä tietysti. Eihän siinä muita ole silloin kun syön yksin. Onneksi.

Mutta onneksi, minulla on useimmiten muutakin seuraa kuin itseni.