IRC-Galleria

How stoopid can one woman get... *sigh* I've made a fuckin' ass of myself for some time, and my so called excellent judgement of human nature has been a useless piece of shit. And worse than that, I've managed to offend one of the sweetest people I know. Feels like shit. I'Mm a piece of shit. I feel like kicking myself and my sorry arse from here to Timbuktu... Gotta shape up and open my eyes... and shut up... *grr*

Perjantain treenit oli kyllä melkoset… Silmät pyöristyy vieläkin ihmetyksestä niitä ajatellessa. Suoranainen miraakkeli etten telonut itteäni tai ketään muuta (tietääkseni, ei ainakaan kukaan tunnustanut mitään). Timo veti tunnin hikijumpan, ja tahti oli melko kova. Siinäkin vaiheessa kun piti tehdä rauhallista jyuwazaa. Ja minä Pasin ja Hannu J:n kolmantena pyöränä. Pistivät sitte pojat vähän nakellen. Kauhee vauhti, ja meikä noviisitöhö siellä sinkoilemassa mukana. Vaikka miten yritin hidastaa ukeiluani ni ei, turbovaihteella meni. En tiiä onnistuiko mun hidastaminen niin surkeasti vai eikö pojat vaan suostunut moiseen hidastamiseen. *naurrrr*
Ja jo aiemmin tuli källityksiä. Tehtiin… oiskohan ollut kotegaeshia ja uskaltauduin vähän testaamaan yokoukemia, ni eikös Hannu ottanu ja napannu hihasta kiinni, niin että maeukemi tuli mahdottomaks. Ni olin sitte potslojo siellä pitkin pituuttani selällään, keuhkot kovin tyhjillään. Ahhaha, kivat källit, kiitti vaan… *heh*
Itse asiassa oli monellakin tapaa tosi erikoinen fiilis sekä treeneissä että treenien jälkeen. Sinällään oon ilonen että selvisin noinkin kiivaasta tahdista ihan kohtuullisen kunnialla – ja taisinpa olla vieläpä ainut valkopöksy, hui – ja pukkarissa totesin etten muuten kauheesti ehtinyt miettiä turhia treenien aikana. Ällihän nyt tietty pitäis ees yrittää pitää mukana, mutta selkeest tekee välillä hyvää treenata noinkin, ettei joka liiketta mieti liikaa. Ihan ragoinnilla meni kyllä koko treeni. Mutta sitte toisaalta varjopuolena oli jo muutama hetki joina kävi mielessä että suutunko vai ahdistunko. Onneks tällä kertaa lähempänä oli suuttuminen. Ai miten niin onneks? No siis ahdistuminen lamaannuttaa mut ja imee kaiken yrittämishalun. Suuttuminen sentään pitää skarppina ja napakoittaa tekemistä. Ja onneks noikin ajatukset vaan kävi mielessä. En suuttunu. Ainakaan oikeesti. Vaikka marmatinki Pasille ja Hannulle niiden villistä tahdista treenien jälkeen.
Ja kaiken tän tohinan ja ajatusten sekamelskan alla hehkuu ja lämmittää se ajatus että nää ihmiset ei oikeest – en ainakaan usko – laittais mua noin koville ellei ne uskois että mä pysyn mukana.
Pertti opetti eilen. Sillä on kyllä kanssa taas heti niin erilainen tatsi. Mukavat treenit kyllä. Valkopöksyjä oltiin suurin osa, Pertin lisäks vaan Seppo paikalla. Mikä oli sinänsä ihan hyvä, meitä töhöjä kun oli siellä usemmpi puuhaamassa. Noh, ne kaksi pidempä sälliä on kyllä selkeesti edistyneempiä pöksyjä… Toisella niistä on ihan unelma alasvienti shihonagessa. Oikeen nautiskelin ukena olosta. Shihonagessa harvinaista. Yleensä tuntuu aina sille et pitää varoa kyynärpäätä. Mut sillä oli tosi napakka ote. Yritti opettaa mullekki. Tarttee yrittää muistaa, tiukemmin vaan uken käsipaketti syliin keskilinjalle….
Aamureenit oli tänään taas mukavat. Niinku aina. Niihin on kyllä jääny koukkuun. Ne on yks parhaimpia tapoja alottaa aamunsa. Virpikin oli tänään. Kaks meluakkaa, raaka-Emma ja Pasi. Olipa meininki. Hihittelyks meinas välillä mennä. Olin melko ilosesti kyllä yllättyny itteeni kun puukkotekniikka yonkyo-systeemi meni ihan ok. Yonkyosta ei tosin tietoakaan, mutta lyönnin vastaanotto, leikkaus, alasvienti ja lukko tais mennä ihan kiitettävästi. :) Jee jee…

Nyt ei ehdi kauheesti kirjottamaan kun on kiire jo hierojalle mutta JEE Virpi-senpai veti tänään aamutreenit ja minä olin rohkea ja reenien lopussa tein jokaiseen kotegaeshiin yokoukemi-alastulon sattui kyllä vähän hartioihin kun ei sitä vielä osaa ja pelotti ihan hirveesti mutta teinpä kuitenkin oli kyllä muutenkin jänskät treenit tehtiin vastatekniikkameininkiä melko vaikeeta mitään en ymmärtäny mutta tosi hyvä hiki oli päällä ja kylläpä oli kivaa vaikka vähän oli harmi ettei Emma ollut siellä mutta Virpi ja Pasi sai hekotuskohtauksia niin oli melko lupsakka tunnelma Pasi vielä letkautti tosi osuvasti kun olin takaapäin sen ranteissa kiinni ja ihmettelin että ”taas mä oon täällä väärinpäin” meinaten että aina nagen takana mulla oli väärin päin jalat/hanmi ni Pasi vaan siihen että ”niin kai noi on sun kädet” ja heilautti ranteitaan heh hassu mies mutta nyt tarttee mennä MOOOOOOOOOOOOOI!

Aamuaikido. Mukavasti sakkia. Tai siis neljähän meitä vaan oli Pasin lisäks, mutta kuitenki puolet enemmän kuin yleensä. *hih* Ja kivaa oli. Käs’vars’garamia tehtiin, muun muassa. Uhhuh… Melko lennokasta. Tai Pasi sano notta mä liikun keposesti siinä. Mutta pakkohan se on kun toinen ensin heittää kiertoradalle ja sitte survasee käsivarret ristiin. Niin että siinä on vähän niinkö liikuttava ja loikattava ukemiin jos ei halua käsiään irti. *virn*
Mukavat treenit… Harmillisest en kyl ehtiny yhtään yokoukemia-harjotetta tekemään, kun kotegaeshiakin ruvettiin tekemään vasta justiin ku mä tein lähtöä. Möh. Noh, mut sillon edellisis aamureeneis sain kyl niin paljon yokoukemi-harjotusta etten kehtaa maristakkaa. :)
Nyt sitte onki taas torstaihin asti taukoa. Ja sillonki vaan aamureeneihin pääsen. Jos sitte sunnuntaina menis aikeilemaan, lauantaina kun on pakosti lepopäivä taidon valiokuntapäivien takia…

http://www.stomponline.com/

*täpinöissään*
Jos mahdollista, niin vielä piirun verran parempi show kuin viimeks. YATZEEEE !!!
Rispektit tekijöille. Big time. Lähemmäs 2 tuntia rytmin, äänen ja liikkeen karnevaalia. Ja huumoria.

Tänään kattomaan STOMP!ia. *täpinää*
^_^

Yokoukemi-aamu. Pasi tarttu heti eilen pistämääni vienoon pyyntöön että jos vähän sitä yokoukemia ehtis reenata aamulla. Oli sitten koko reeni pelkkää yokoukemia. *naur*
Ja tulipa sitten taas harvinaisen selväksi – jos jollakin jokin harhakäsitys oli asiasta (*köhöm* minulla *köhöm*) – että ei, minä en sitten niin vahingossakaan osaa yhtään yokoukemia. Tai siis vähän suunnilleen sinnepäin siitä uken-ranteessa-roikkumis-versiosta, mutta en sitten millään muulla tavalla. Iriminage-muotosessa harjotteessa piti ’istua isin polvelle’ ja tarttua nagen rotsiin ja nage tarttui rotsiin ja siitä ois muka jotenkin pitänyt osata kaatua. No ei. En osannu. Yhtään. Kylelleen aina pötkähdin, ja äärettömän vähä-äänettömästi. Sekä verbaalisesti että vartalollisesti. Mur. En kyllä ymmärtäny sitä ollenkaan. Melkein tein sen vaikeemman version (seisaaltaan lähtö) ja se tuntui mukavammalle, mutta annas kun Pasi huomas sen ja sanoi että ”kokeileppa tältäkin puolelta tolleen seisaaltaan” ni ei. Jarrut pohjaan. Kesken matkan. Ulahdus. ”Ei!” Ähinää. Ja sekä minä että Pasi nauravana myttynä pitkällään pitkin tatamia. Ai nolottiko? No JUU! Hiivatti sentään… Mutta minkäs teet, kun liike on jo lähteny ja paino sen verta irti maasta ettei voi pysäyttääkkään mutta toinen jalka kuitenki tuntuu jäävän paikalleen ja polvi vääntymisvaarassa…
Noh, mut lohdutuksena sitte kotegaeshi-muotoon tehty yokoukemiharjoite meni vähän kohtuullisemmin. Hirvitti, mutta se oli sentään tutumpi lähtöalusta. Selkeesti mun on helpompi lähteä kun lähden valmiiks suoremmasta asennosta, niin saan lantion paremmin auki/suoraks. Istualtaan kun lähtee ni mä oon ’kyyryssä’ koko matkan. Ja sit sattuu.
NOH! Mut kivaa oli silti. Taas Emman kanssa privaattioppilaina. :) Harmi vaan että kun on pakko pitää lepopäivä sunnuntaina ni seuraavan kerran pääsen aikidoilemaan vasta maanantaina. Möh. Onneks sentään huomenna hyppyreenit ja lauantaina Janin taidoreenit ni pääsee vähän liikkumaan.

Eilen toooosi mukavat vapaatreenit. Nykerrettiin taas Anun kanssa. Alussa vähän kikersin ittekseni shikkoa kun Anu puuhas ukemeja. eteenpäin jo jotenki sujuu – joskin ihan armottoman kulmikasta ja äänekästä se vielä on – ja taaksepäinkin ekaa kertaa ees jotenkin pääsin. Muta tenkan ja irimitenkan oliki sitte ihan hepreaa. Nooooh, eiku reenii reenii vaa… :)
Melko huojennus oli kun jotenkuten hiffasin vihdoin iriminagen irrottautumisen. Nyt kun vielä muistasin sen jatkossakin! *naur* Ja osittain ihan itte oivalsin. Tuomon neuvosta tarttu se että ranteen liike alussa on tosi pieni ja nopeest liuku iholla ulkopuolelle. Ja sitte itte hokasin että kun tunkasee irrotettavan käden kohti uken saman puolen kylkeä ni AVOT! :) Aika magee tunne… jee jee…
Tuomo oli kyl melko vauhdissa. Pisti nakaten kokyunagessa – jonka senki muuten teki ja opetti erilailla, jännää – melko vauhdikkaasti. Ja varottamatta. Kiljahdin. Mutta vaan kerran. *hehe*
Yokoukemi-harjotteita tein Emman kanssa muutaman siinä lopuks. Meni melko kivasti, joskaan ei ollenkaan yhtä pehmeesti kuin silloin yks aamu. Heti ekan jälkeen kuulu innsotunut ”oho!” hakamanviikkaajien riveistä, ja toisen jälkeen ulahti jo Virpi-senpaikin hyväksyvästi. Kun oli neljä ehtiny tekee ja vedin hetken happea ni hirmuinen neuvoryöppy alkoi. Tais olla yhtä aikaa neljä vai peräti viis eri neuvojaa. Ja neuvoa. *naurrr* Niin siinä sitte yritin parhaani mukaan kiltisti sisäistää kaiken ja tehdä muutaman lisää. Sitten kyllä tulikin yks melko äänetön, kiitos pitkälti Hannu J. -senpain levynäliikkumisneuvon. Tuntui aika hyvälle. Sekä tehdä että saada niin auliisti neuvoja. Nöyräksi teki jälleen…

JIBII !!! Virpi veti aamureenit! *karkelo* Jotta olipahan taas vauhdikasta menoa. Melkosta sutinaa. Liuta tekniikoita läpi ja vielä siellä seassa se ihanainen kaitennage. Ja arvaa sattuiko pariksi Tuula? No sattui. No arvaa nakkeliko se menemään melko vauhdikkasti? No nakkeli. No arvaa huusiko Katja täyttä kurkkua? No HUUSI! *reps* Kovin se tuntu huvittavan muita, mutta kyllä siinä oli vähällä ettei tullu löysät pöksyyn ku ilmalennot oli melko… eeh… pitkiä ja vauhdikkaita… Heh… Kauhee tutina käsissä aina uutta otetta ottaessa ja pulssi jatkuvast päälle 200. *tihi tihi* Mutta olipa siinä jotain hyvääkin. En ehtiny miettimään liikaa juttuja – Virpikin sanoi pukkarissa että mä mietin asioita ihan liikaa… – ukemit oli yllättävän pehmeitä, eli ilmeisesti mä sentään jotain oon oppinu. :)
Mutta kyllä mä sitten vaan tykkään Virpin treeneistä. Se tuo heti niin sen oman persoonansa siihen treenaamiseen, että väkisinkin kaikki tekeminen on valoisaa ja rentoa ja mukavaa. Ja kovaäänistä. *naur* Mä kun kuvittelin että mä olin jo vähän oppinu olemaan suu soukemmalla reeneissä, mutta ei. Se harhakuvitelma romuttui aika tehokkaasti tänään. Ja eiku takasin sorvin ääreen. *virnistys*
JOO! Ja sitte kivana sokerina pohjalla Virpi tunkas loppuun Tuulalle tekniikkatoistoja meidän muiden avustuksella. Jyuwaza-muodossa (vaikka Virpi aina ennalta tekniikan määräskin). Niin ja sehän siis ei ole kovin tuttua mulle vielä. Ni jopa vähän jännitti että mitä sieltä tulee…
Mutta hengissä selvisisin. Ja totta puhuen kyllä kovempi järkytys oli ennen Tuulan sessioa otettu jyuwaza-setti pareittain. No APUVA! Aina ihan yhtä tyhjä kupoli kun se tilanne tulee. Mitään ikinä koskaan nähnykkää tai tehnykkää ja mikä tää on - ai häh käsi vai - ai jaa mun oma käsi vielä - ööö… Ja sitten kun se… se… mikä ihme sen nimi nyt onkaan, no mutta kuitenkin yksi miekkosista otti ja teki kaikkea muutakin kuin mitä ko. treeneissä oli tehty vaikka piti tehdä vaan sen treenin juttuja ja sitte mä olin että häh ja HUISK! ja pakko oli vaan jotenki jonnee mennä mukaan. *kikattelee* Mahto olla katottavaa… ja nageiltavaa… Huhhuijaa…
Mutta se kaitennage vei voiton. Desibeleissä ainakin. Ja kyllä vauhdissakin. HIIH! Mutta olipa taas Virpi-senpailla hyviä jippoja, tällanen samanlainen persjalkanen kun oon kans. Lähti kaitennage multakin vähän erilailla sujumaan kun opastettiin se tsukiashi ottamaan sinne… :) Pitääpä muistaa…
Oi, Virpin veto oli kyllä virkistävä tuulahdus treenaamiseen. Hyvä mieli. Tätä lisää. :)

Mikä fiid siin oikeen on et menee räkättämiseks Suskun kaa noi soittikset aina jossain vaihees...? :D Kammo käkätystä taas eilen. Enkä enää ees kovin hyvin muista mistä oli kyse. *naur* Soitettii koko reeni Mootsarttii. Klassista! *heh* No mut Turkka on kiva piisi. Etenki tolleen nelikätisenä. Melkein mörkönä alko Susan soittis, mut saihan sen sit piristymään...vaik joutuki tekee tyhmii toistohakkauksia... ^_^ *two thumbs up 4 Sus4*

Siin on kyl mulla kaksteräinen miekka:
Toisaalta haluun antaa positiivista palautetta tarpeeks et pimu tietää missä mennään ja haluisin kovasti antaa tiukempiakin haasteita että mielenkiinto pysyy yllä ja pimu kehittyy.
Toisaalta taas en haluu et se saa positiivisesta palautteesta 'liian ison pään' ja kuvittelee heti osaavansa kaiken enkä myöskään haluu pistää liian kovia harppauksia eteen koska ainainen takkuaminen tappaa innon sekin...
Melkosta tasapainoilua...

Villiinyin sitte ittekki eilen soitteleen siin illlal. Pari tuntii meni nii et hutkahti. En ees ehtiny tajuumaan. Funtsin vähän tuolla pienessä aivoherneessäni (huom! yksikkömuoto...) et pitäs varmaan kyl alkaa pistää treenikalenteriin soittotreenitkin. Siis omat. Torstaisin nyt tulee monesti soiteltuu Suskun lähdettyy jos en mee aikidotreeneihin, mut aattelin et sen lisäkskin ottais yhden päivän viikkoon minkä pyhittäs soittamiselle. Tai siis ainakin muutama tunti. Sentään. Viikonloppusin ois parhaiten aikaa. Sillon kun on aikaa. Jos vaikka sunnuntaita yrittäis... :)

On taas niin monta biisii mitkä haluun opetella. Ja oppia uudestaan. Selailin eilen varastossa olevia opetusbiisei (omii vanhoi soittobiisei), ja hitto en muistanukkaa et ne oli niin mageita! Paitti et vitutti kun ei sormet totellukkaa enää. Niinkö ennen. Mut tarttee siis vaan reenaa lisempi. Paaaaaaljo lisempi.

Jos sunnuntaina alottais... :)