IRC-Galleria

Maanantai 9.7.

Vajaan kolmen tunnin patkittaisen unen jalkeen haippasin mangakahvilasta seitseman jalkeen maailmalle. Shibuyan aamussa ei paljoa ihmisia nakynyt. Ensimmaista kertaa kuulin paljon korppien raakymista nain urbaanilla alueella. Shibuya naytti ja kuulosti ihan erilta. Varsinkin naytti, kun korpit olivat repineet kadulla olleita roskapusseja auki. Onkohan joka aamu Shibuyassa tallainen?

Soin nopeasti aamupalaksi raamenia ja junailin Tokion asemalle. Menin totuttuun tapaan shinkansenien luokse kuljettavien tarkistusporttien lapi ja rupesin katselemaan mista junani lahtee. Katsoin junan nimen nopeasti eilen varaamastani paikkalipusta. Junan nimi oli Nozomi 113. Rupesin katsomaan aikataulunayttoa ja yllattaen hokasen "No eihan se nyt voi olla Nozomi, kun ei rail passilla saa matkustaa Nozomilla." Tarkistan lippuni ja kylla siina Nozomi luki. Ilmeisesti edellisen illan lipunmyyja oli jotain tohoillyt. Aikaa junan lahtoon oli 12 minuuttia ja meinasin, etta turhapa tassa on mitaan ruveta saatamaan. Junaan vain. "Toivottavasti junassa tarkistetaan vain tama paikkalippuni."

Onnekseni pelkka paikkalippu riitti, eika minun tarvinnut ruveta mitaan selittamaan. Ennen Kiotoa sain viela vahan nukutuksikin. Kiotossa tuli junan vaihto paikallisjunaan. Naraan meneviin juniin ei paikkalippuja ollut tarjolla, joten hyppasin ensimmaiseen lahtevaan junaan. Harmillisesti se sattui olemaan joka ikiselle koirankopille pysahtyva juna ja olisin varmaan paassyt 15 minuuttia myohemmin lahtevalla junalla nopeammin perille.

Naran juna-aseman turisti-infosta hommasin alueen kartan ja vahan tietoa. Valittomasti taman jalkeen suunnistin paikalliseen mangakahvilaan :) Tein pakolliset saadot netissa ja yritin etsia halpaa majapaikkaa. Loysin yhden hostellin, jossa yo maksoi 3000 jenia. Paikkaan kuitenkin oli aivan tajuttoman ala-arvoiset suunnistusohjeet. Kerrottiin vain milla bussilla pitaa menna miten monta minuuttia. Karttakin oli, mutta siina oli vain koko Kansain alueen junaverkosto.

Paatin kuitenkin menna yrittamaan. Onnekseni satuin huomaamaan hostellin merkin ja osasin hypata pois oikealla pysakilla. Menin kilkuttelemaan kelloa, mutta minulle sanottiin hostellin olevan tanaan kiinni. Hostelli kiinni jonain paivana?! Sain kuitenkin jonkin sortin pienen kartan ja ohjeen lahella olevalle hostellille. Loysin nopeasti perille ja tama paikka sattui olemaan vahan halvempi (2650 jenia / yo). Otin huoneen kahdeksi yoksi. Maksettuani sain tietaa, etta internetin kaytto maksaa ￥100/15min eli saman hintaista kuin Shibuyan sydamessa ollut tosi pahee mangakahvila, jossa sai juomat kaupan paalle. Minusta hostellissa netin pitaisi kuuluisi olla ilmainen tai ainakin puoli-ilmainen palvelu, ei torkea rahastusvaline. Asian teki kismittavaksi viela se, etta netissa olin nahnyt etsimassani hostellissa olevan ilmainen netti, mutta enpa tieda minka takia se oli kiinni. En ollut viela toipunut internetjarkytyksesta, kun minulle annettiin lisaa jarkytyksia alyttomien aikataulujen osalta: ovi menee lukkoon jo klo 22.30, check-out on klo 8.30, ainoa kylpemisaika on 18-21, ei aamusuihkumahdollisuutta. Lisaksi myohemmin sain tietaa, etta on kiellettya pitaa omia tavaroita punkan paalla ja hiustenkuivaajastakin piti maksaa 50 jenin vuokra. Ihme, ettei paikan sandaaleissa ollut askellaskuria, jolla saataisiin veloitettua vierailta viela jeni per askel. Kylla tata poikaa suututti ja kunnolla. Tulin antaneeksi vahan suullista palautetta netin huikeasta hinnasta.

Kylpyaika ei ollut viela alkanut, joten paatin lahtea kaupungille etsimaan ruokaa. Ruokailun ja lyhyen mangakahvilavierailun jalkeen kavin keskuspuistossa tekemassa ensimmaiset peurahavainnot. Osassa puistoa oli ihan syksyinen fiilis, kun puut olivat tiputtaneet lehtensa ja ne oli haravoitu lajiksi. En illan paalle kuitenkaan lahtenyt yrittamaan mitaan ihmeellista, vaan palasin hostellille, jossa heidan omassa kylpyhuoneessa otin kylvyn.