IRC-Galleria

Löysin itseni paikasta, jossa ihmisillä on vinot silmät ja musta tukka. Kirjaimista en saa mitään selvää. Näihin havaintoihin vedoten voisin melkein väittää löytäneeni itseni Kiinasta.





Keskiviikko 28.6.

Guagzhoun lentokentällä lähdimme hoipertelemaan random-suuntaan toivoen löytävämme jonkin tavan päästä hotellille. Joku lasta kantava nainen tuli kysylemaan tekemisiämme ja tarjosi taksia. Kuljimme hänen perässään hyvän matkaa läpi terminaalin. Kulkiessamme nainen tarjosi puhelinliittymää. Epäilimme jo tässä vaiheessa, että taidamme törmätä pimeään taksiin - olimme oikeassa. Nainen vei meidät jonkun miehen ja naisen luo, jossa myös bongasimme suomalaisen Pieta-ihmisen. Arvoimme siinä hetken ja päädyimme kolmelleen samaan taksiin ja maksoimme 350 yuania eli noin 35e. Suomalaisittain ajattelimme matkaa ihan ookoo-halvaksi, mutta todellisuudessa olisimme varmasti selvinneet noin sadalla yuanilla. Selitykseksi voisin sanoa yleisen sekavuustilan väsymyksestä ja uudesta paikasta johtuen. Taksi-ihmiset olivat kovia tarjoamaan myös jotain hotellia, mutta kieltäydyimme, koska olimme jo varanneet ja maksaneet toisen hotellin. Annoin heille tulostamani esitteen hotellista ja pyysin viemään meidät sinne, mutta taksisuhari ajoikin meidät "omalle" hotellilleen. Respassa nainen osasi hieman parempaa englantia ja saimme hänen välityksellään sanottua, että meidän pitäisi päästä toiselle hotellille. Ei muuta kuin uudelleen saman tyypin kyytiin ja pääsimme määränpäähämme.

Hieman rupesi epäilyttämään, kun hotellimme sijaitsi ohuen, kauppojen vuorastaman kujan varrella. Hotelli itsessään on tyylikäs Pieta vuokrasi oman huoneen samasta hotellista. Hotellihuone on todella viihtyisä. Paksu sänky houkutteli rojahtamaan, mutta se olikin kova kuin retkipatja kalliolla. Huoneesta tuli ihanan viileä, kun saimme säädettyä ilmastointilaitteen 26 asteeseen.

Lyhyen hotellihiimailun jälkeen lähdimme tutustumaan lähiympäristöön. Pimeän taksin kuski sanoi hotellimme vieressä olleesta ostarista: "My friend. Good shopping". Suuntasimme sitten sinne. Kuljimme ensimmäisessä kerroksessa ja kaikissa kojuissa myytiin vain nahkatuotteita tai laukkuja. Toiseen kerrokseen emme koskaan menneetkään. Jatkoimme matkaa sivukujalle, mutta sielläkin vain nahkaa ja laukkuja. Puolen kilometrin matkalla vain nahkaa ja laukkuja, aina vain nahkaa ja laukkuja. Emme siellä mitään ostoksia tehneet, vaan lähdimme suurempaa katua pitkin. Kuljimme kahden ostarin ohi, joiden kyljissä luki jotain nahkasta ja laukuista. Sitten yllätti sade. Olimme hetken aikaa autosiltojen alla suojassa. Sitten lähdimme kulkemaan takaisin pain toisella puolella tietä. Sieltä puolelta tietä löytyi sentään muuta kuin nahkaa. Sade sen kuin yltyi. Päätimme seuraavaksi mennä suojaan ostarille. Järkytykseksemme sielläkin oli nahkaa ja laukkuja. Kolmessa kerroksessa oli ehkä kahta kojua ja ravintolaa lukuun ottamatta kaikki kojut täynnä nahkaa ja laukkuja.

Nahka ja laukku -reissun jälkeen suoritimme pikaisen visiitin hotellilla, jonka jälkeen lähdimme etsimään metroa. Hotellin respassa ei tajuttu ollenkaan sanoja metro, underground ja subway, joka minusta on vähän hassua. Lähdimme kokeilemaan onnea läheiseltä rautatieasemalta.

Asema oli tajuttoman pitkä, jossa oli monia ovia ja ihan sikana ihmisiä jonotti tai muuten vain parveili lähistöllä. Muutamien pysähtelemisien ja ihmettelemisien jälkeen löysimme metron. Metro oli tosi siistin oloinen. Automaatista saimme kätevästi ostettua muovipoletteja, joiden sisässä oli jonkin sortin siru. Metron portit aukesivat polettia pitämällä tunnistuspaikan päällä ja pois mennessä poletti piti tiputtaa portissa löytyvästä aukosta. Itse metrotunneli oli todella siistin näköinen. Tukholman metro on hikisintä tunkiotakin ankeampi paikka tähän nähden.

Metrolla yritimme päästä kävelykadulle. Tosin meillä ei ollut mitään muuta kuin Pietan tulostama kartta, josta ei saanut tarkkaa sijaintia metroasemaan nähden selville. Jonkin aikaa haahuiltuamme ja jollain ostarilla käytyamme kysyimme mainoksia jakaneelta mieheltä kävelykadun sijaintia. Mies pysäytti taksin ja kertoi tälle minne meidät pitää kärrätä. Matka kesti jotain 10-15 minuuttia ja tuli maksamaan 15 yuania. Jäi vahan hämäräksi kuljettajan käsimerkit matkan hinnasta. Mittarissa hetki ennen sammuttamista näkyi 13 yuania, jota Sobel yritti tarjota, mutta kuljettaja näyttää vielä kolmea sormea lisäksi. Kiinalaisen tavan mukaan ilmeisesti 13+3=15.

Kävelykadulta löytyi oletettavasti paljon ostareita ihan uusissa rakennuksissa. Ennen olen vain kuvista nähnyt valokylttejä, joiden tekstistä ei saa mitään selvää, vuorattuja katuja. Uusien tai vasta valmistumassa olevien rakennusten vieressä saattoi kohota vanhoja, ränsistyneitä kerrostaloja.

Ajattelimme syödä kävelykadun laitamilta löytyvässä ravintolassa kevyen keittopäivällisen. Taisimme siinä sitten tilata kaksi alkukeittoa koko porukalle ja yhden kasvisruoan. Joku ukko jatkuvasti vilkuili meidän pöytään meidän syömistouhua. Olimme ihan hämillämme koko touhusta. Kyllä meillä hauskaa oli ja naurettiin, että nyt ei ihan taida mennä tämä homma mallikkaasti. Saimme kelpo todisteen tästä, kun laskun tilattua tarjoilijatar naurahti työtoverilleen.

Illan hämärtyessä aloimme lähteä metroa kohti. Metrosta poistuessa oli tullut jo ihan pilkkopimeä, joka on Suomeen nähden ihan erilaista. Rautatieasemalla oli edelleenkin tosi paljon porukkaa. Tosi ihmeellistä huomata, että jossakin paikassa olisi tuommoinen ihmispaljous jatkuvasti.

Oli todella mukava päästä takaisin hotellin viileyteen todella tunkkaisesta ulkoilmasta.


( Kirjoitan jokaisen päivän jälkeen päivän plussat ja miinukset, joiden tarkoitus on olla myös lyhennelmä päivän tapahtumista. Samoja asioita saattaa toistua monena päivänä, enkä tule kirjoittamaan näitä uusiksi. Lisäksi kirjoitan näkemieni ulkomaalaisten määrän. )

Ulkomaalaisia nähty: 9

Päivän plussat ja miinukset:
+ Pietan tapaaminen
- pimeät taksit
- liian lämmintä ja kosteaa
+ tuuletuslaite
+ pienet kojut (ei koske nahka- ja laukkukojuja)
- nahka ja laukut
+ hyvät naurut nahasta ja laukuista
- sade
+ ruoka
+ turistien vähyys
+ meitä mollottavat silmäparit (ihan niin kuin eivät olisi ennen ulkomaalaisia nähneet)




Torstai 29.6. – Toinen ja viimeinen kokonainen päivä Guangzhoussa

Hotellin kiinalainen aamiainen oli kiehtova tavallisesti syömääni länsimaiseen aamupalaan nähden. Söin tuntemattomaksi jääneitä vihanneksia, kananmunan, vetistä riisipuuroa ja jonkin lihalla täytetyn taikinapullan.

Aamiaisen jälkeen lähdimme rautatieasemalle. Kävimme kysymässä lippuja seuraavana päivänä lähtevään Pekingin junaan. Istumapaikan hinta oli noin 250 yuania ja makuupaikka reilut 400 yunia. Matkan kestoksi sanottiin 22 tuntia. Samalta asemalta ei lähtenyt junia Hongkongiin, jonne Pietalla oli matka. Jouduimme siis matkustamaan metrolla toiselle asemalle.

Jouduimme vaihtamaan toiseen metrolinjaan matkalla. Se ei ollut ihan yhtä hieno kuin aikaisempi, mutta siisti kuitenkin. Itäinen juna-asema oli todella hieno. Ulkopuolella kohosivat todella tyyriin näköisiä kerrostaloja.

Pietalle lipun hommattua lähdimme kyselemään lentolippuja minulle ja Sobelille Pekingiin. Löysimme jopa yhden lentoyhtiön toimiston osoitteen perusteella ja pidimme tätä suurena saavutuksena. Ihan oikeasti! Tosin kyseinen lentoyhtiö ei myynyt lippuja Pekingiin. Lähistöltä löytyi jokin linna tapainen, nimeltään Sun yat-sen Memorial Hall. Sisäänpääsy puutarhaan ja sisälle oli 10 yuania. Sisällä oli suuri sali, jossa oli ihanan viileää. Paikallisilla oli käynnissä jotain harjoituksia suurempaa esitystä varten. Taustalla näkyi sirppi ja vasara -teemalla olevia kuvia. Olimme nähneet näitä kuvia aikaisemmin jo televisiossa. Lähdimme linnalta metrolla kohti eilisestä tuttua kävelykatua.

Vaikka minua onkin varoiteltu ostamasta mitään suoraan kujille myyvistä ruokapaikoista, niin oli ihan pakko ostaa vartaaseen laitettua mustekalaa. Aika väkevästi maustettu mustekala oli hieman sitkasta, mutta ihan mielenkiintoinen kokemus. Se ei maistunut juuri kanaa kummemmalta. Melkolailla heti löysimme kahvilasta ensimmäisen yleisökäyttöön tarkoitetun internetkoneen. Ei niitä liikaa tunnu Kiinasta löytyvän.

Pimeän tultua lähdimme etsimään Pietan kuulemien tietojen mukaisia markkinoita. Epäilimme markkinoiden löytymisiä tähän aikaan vuorokaudesta. Pitkään haahuiltuamme löysimme ulkomaisen ja kalliin kahvion. Sieltä saimme reissumme ihan ensimmäiset Tsing Tao -oluet. Helsingissä kuulimme bussissa töihin menossa olevalta lentoemännältä, että Kiinasta saa sitä ihan kaikkialta. Eipä pitänyt ihan paikkaansa. Hän kyllä sanoi käyneensä vain Pekingissä. Tsing Tao oli todella kuulemieni kehujen väärti. Ei varsinaisesti mitään päätä räjäyttävän ihmeellisen erikoista, mutta todella hyvää. Hintaa pullolliselle kertyi 20 yuania.

Ennen paluuta takaisin hotellille kiertelimme lähiympäristössä. Löysimme todella kivan näköisiä ulkobaareja ja nuorisohotellin. Jos palatessa pitää viettää yhtään yötä Guangzhoussa, niin aikomuksenamme on viettää ne yöt juurikin tässä hostellissa.


Ulkomaalaisia nähty: 16

Päivän plussat ja miinukset:
+ kiinalainen aamupala
+ todella tyylikäs Sun yat-sen Memorial Hall
+ mustekala (ainakin vielä, kun mitään haitallista ei ole tapahtunut)
++ Tsing Tao
- Tsing Taota pitäisi saada kaikkialta, mutta eipä saakaan

Voe pojat, voe pojat. Alkaa olla perhosia mahan pohjalla. Enää 146884 sekuntia jäljellä lähtöön. Lentokone siis ponkaisee ilmaan tiistaina klo 17.

Nyt vietän kaksi yötä kavereideni luona Helsingissä - nykyisessä kotikaupungissani, jossa mulla nykyisin ei ole kämppää. Matkaseurani, Sobel, saapuu tänne huomenissa.

Alustaviin suunnitelmiin kuuluu parin yön vietto Guagzhoussa (Kantonissa). Tämän jälkeen, heti kiinan kielen opittuamme, matka jatkuu junalla pohjoiseen :). Mielihalupohjalta tulemme löytämään itsemme jostain (toivottavasti) mielenkiintoisista mestoista. Ehkäpä pääsemme jossain vaiheessa Kiinan muurille asti. Matkaa Guagzhousta muurille on linnuntietä noin 2000 kilometriä eli herkullista junamatkailua on todella odotettavissa.