IRC-Galleria

Hohhoijjaa, iltoja vuan, te kauniit ja vähemmän kauniit ihmiset.

Ansaittu vapaapäivä. Ansaittua rahaa. Ansaittua tuhlaamista. Toimii! Tosiaan Tampereelle sitä tuli taas suunnattua ja laitettua pikkasen rahaa palamaan. Mukaan tarttui tosiaan seuraavat materian todisteet:

Six Feet Under - 13
Six Feet Under - Bringer Of Blood
Slayer - Seasons In The Abyss
Bad Religion - Tested
W.A.S.P. - W.A.S.P.
Star Wreck - In The Pirkinning, OST

Elokuvaosastolta sitten löytyi boksi, Kauhukoira 2:
The Gate
Suspiria
Children Of the Corn 2
Scanners
Los Sin Nombre
Evil Dead
Company Of Wolves
Bride Of Re-Animator
The Brood
Dog Soldiers
Devil’s Backbone
Alligator

Tollaisia tarttui mukahan. Tatuointiprokkiskin etenee tasaiseen tahtiin. Hähhääh...

Kahtellaan, hipit.

Hullua. Lintuset hyökkii. Talitintit uhkaavat miun reviiriä. Hullua.

Aamu alkoi hyvin pahanenteisesti... Tiesin, että Linnut tulevat telkusta iltamyöhään...ja heti ensimmäinen asia mihin törmäsion töissä oli lintu. Lentänyt katiskan sisälle ja mesos siellä sisällä. Hyvä ettei tappanut mua. Tosiaan...Työpäivä kyllä meni oikein rennosti ja nopeasti. Hommia riitti kokoajan ja tylsää hetkeä ei oikein kerennyt tulemahan.

Meinasin mie kans vielä uhmata enempikin noita lintuja tänään. Meinasin tehä leipiä kalkkunaleikkeillä ja paistaa kananugetteja. Jos jomman kumman olisin mennyt tekasemaan...tahi molemmat, niin ristus....Mitähän miullekin olis käyny? Hullua.

Ei enää.

Kahtellaan.

Sellasta se välillä on. Välillä mennään, välillä rauhotellaan. Nyt voisi rauhotella....aina ensi torstaihin asti.

Ultimaalisen rauhallinen päivä, kaveria moikannut, syönyt heleveten hyvin ja juuri sain siirrettyä levyhyllystä ~35 musiikkia koneelle. Asiallista.

Jos sitä vielä kahtoisi tuon Kaukana Kotoa, niin sen jälkeen kehtaisi kadota nukkumahan. Taas ehana työviikko edessä. Kasellaan jaksaako. Ei erikoisia. Pahoittelen.

Kahtellaan.

Shiish...Kaikkeen miekin lupaudun.

Puolen tunnin päästä pitäs hakea kavereita niin Nokian, kuin Tampereenkin keskustasta. Aamulla tosiaan kasiin töihin...Eikä ramase. EI RAMASE! Tässä ollaan liikenteessä periaatteessa Batteryn vaikutuksella. Tehot eivät enää vaikuta hevon vittuakaan. Shiish... Onneks ei tartte enää kauaa ootella kotosalla, vaan pääsee haukkaan raitista ilmaa ja ajeleen tonne. Kait sitä siinä pikkasen heräilee.

Tosiaan...Ekana täältä Nokian keskustaan, noukin ainakin yhen tyypin mukaan ja heitän toiselle puolen Nokiaa. Sieltä jatkan suoraan Tampereen keskustaan ja noukin vissiinkin kolme kaveria kyytiin. Kavereiden kämppien kautta sitten vain ite kotio veteleen sikeitä pariksi hassuksi tunniksi.

Ei hele...Miten mie jaksan huomenna töissä...saati sitten viihteellä jos yöunet jää pariksi hassuksi tunniksi. Pjärkele. Tarttee miettiä jatkossa tarkemmin, notta mitä kaikkea sitä lupailee...nooh, tuleepahan pätäkkää....Ihan kuin palkka ei olisi riittänyt. OLEN PERSO RAHALLE!

Joo'o....Taian heittää itteni köyden jatkoksi ja alkaa pikkuhilejaa soitteleen, notta olisi paree olla kavereiden valmiina. Miehän en perkele kauaa oottele!

Kahtellaan.

Ristus soikohon... Tän päiväinen työpäivä meni kiistatta tän kuukauden raskaimmaksi työpäiväksi...

Työpäivä alkaa...
Kello on 0700. Herään. Muistan miettineeni edellisenä iltana, että joudun menemään kahdeksaan töihin kymmenen sijasta. Kaksi varastomiestä vapaalla, pakko mennä ajoissa töihin. Perkele.

Kello 0820. Saavun töihin. Totean olevani yksin varastolla. Kiroan kovaan ääneen, tosin vaan pääni sisällä. Onnekseni kaverini saapuu myös töihin. Olemme kaksin koko perkeleen aamun varastolla. Kusisia hetkiä luvassa. Asiakkaita on normaalia enempi ja meno sitäkin hektisempää. Alkaa napsumaan.

Kello 0940. Toinen työkaveri saapuu hommiin varastolle. Kyselen, että missä eräs toinen varastomies luuraa....Vastaus: saikulla. Sairaus? Heikko mieli krapulan kourissa. Tekee mieli halkoa kalloja sen takia. Perkele kun voi olla sen verta älyä päässä, että tajuaisi olla juomati itseään perseille KESKEN TYÖVIIKON!!! Yksi kun päättää jättäytyä saikulle, niin me muut varastomiehet siinä eniten kärsitään. Perkele.

Kello 1000 - 1555. Luonnottoman hektistä menoa, matalaa verensokeria, hermojen kiristelyä ja armotonta kiirettä. Lähellä on, että olisi alkanut haistatteleen ihmisille. Väsymys ja matala verensokeri on katala asia, hemmetti.

Kello 1600. Pääsen ensimmäiselle tauolle päiväni aikana. Jumaliste kun helepotti saada jotain ruokaa. Sairasta menoa. Hullua.

Kello 1800. Kotiutuminen suht rauhallisen loppupäivän jälkehen. Kaveri heitti kuplallaan kotio. Hieno auto. Voisi jopa harkita ihtelleen samanlaista. Nerokasta! Kotiudun, syön, suihkuttelen kroppaani ja lopulta otan auton alleni ja ratsastan kohti auringonlaskua, turmiooni. Kohtalokasta.

Tuollaista tänään. Hullua.

Kahtellaan.

Hublahubla.

Ristus soikohon... Tätä päivää voisi jo kuvastaa sanoin: "YOU FAIL!". Paljon turhaa työtä töissä, turhaa hermojen kiristelyä. Tää on jumalauta niiiin tätä, että kun joku saatanan kaveri mokaa pöytänsä takana, niin varastomiehet kärsivät. Syntyy vaan v*tusti ylimääräistä työtä ja häiriöitä työntekoon. Prrrrkl...

Mutta niin. Koitappa ostaa kaupasta pussi lihapiirakoita, yksi iso olut ja kokis. Katot nopiasti, että millä kassalla on VANHIN myyjä...Vain nuoria ja nättejä...Voi perkele. Pakko valita. Tiedän, että heti kun isken ostokset kassalle, niin kassatyttö nauraa minut maanrakoon päänsä sisällä. Ostoksista voi lukea, että olen toivonsa kaivoon viskannut poikamies. Voi perkele... Olen tuomittu. Edes kahdeksan euron voitto pelikoneesta ei auttanut. Hävettää vieläkin.

Häpeässä on hyvä elää.

Kahtellaan.

Kirjaimellisesti....Nyt on asiat kirottu ja lujaa.

Kaveri kuvaili miun tän päivästä temmellystä työpaikalla "Raisamo Chainsaw Massacre"ksi. BWUAHAHAAA!!! Sen siitä saa kun isolle pitkätukalle annetaan käsiin moottorisaha. NIIIIIN kauan multa kiistettiin tuo ilo riehua moottorisahalla. Mahtavuutta! Eipähän ollut asiakkaat häirittemässä kun pisti tavaraa halki, poikki ja pinoon. Yksi asiakas tuli....ja menikin samantien! HÄHHÄÄ!!

Mutta niin. eipä tässä kummosempia. Nokian Leatherface kiittää ja kuittaa.

Kahtellaan.

Dodiih. Kylläpäs tänään on tullu temmellettyä.

Tosiaan tuossa kahen maissa lähin hakemahan kaverini tyttöystävää ja äiteä ja tuossa puoli kolmen maissa auton nokka tähdättiin kohti Parolannummea. Helvetin lepposa ajomatka oli. Perkeleellisen komia sää ja oikein ihanteellinen ajelulle. Noin tunti kesti täältä ajaa Parolannummelle. Thank god for selkeät opasteet.

Mutta joudun myöntämähän, notta oli aikas perkeleen outo fiilis kun näki ne ensimmäiset tankit, esteradan ja reitit ampumaradoille. Ei perkele...Tää kaikki on mulla edessä noin viiden kuukauden kuluttua! Joudun myöntämään, mutta on aika jännä fiilis....hyvässä mielessä.

Kovasti kaveri kyllä sanoi, että hän viihtyy tuolla ja sain lisää todisteita sille, että jos meet armeijaan pikkasen "Mennään nyt sitten lomalle." -fiiliksellä ja et todellakaan ota sitä niin vakavasti, niin sulla on PALJON helepompaa. Eikä se huutaminen ja käskyttäminenkään mikään paha ole. Kaikki perkeleet sen joutuvat kokemahan läpitte! Nooh....vähän päästä kahtellaan, että olenko vielä samaa mieltä asioista.

Niijuu.... Ostin mie sieltä kaksi tuubillista arrrrrmeijan kenkälankkia. :DDD

Kahtellaan.....TAAKSE....STU!!!!

Suunnitelmien muutos.

Kaveri ku herätteli miut ja pyys heittämähän paria tuttua Parolaan, niin suunnitelmat ovat nyt siten muuttuneet, notta miehän oon lähössä tossa tunnin kuluttua sinne päin ajelemahan. Krapulaa kun EI ole ja auto on käytössä, med bensaa, niin mikäs siinä. Onhan tuo kiintoisaa kun näkkee, notta millaiseen mestahan mie pääsen tuossa muutaman kuukauen kuluttua.

Kahtellaan.

Ugh. Vaihteheksi olen epäonnistunut ihmisenä. ...tut mulla mitään krapulaa ole. Saisi kyllä olla, olen kuitenkin sellaisen ansainnut. Fak.

Mutta niin....Ilta alkoi kyllä oikein leppoisasti kaverilla alotellessa. Mukava musiikki soi ja kalja maistui oikein hjuvalta. Populaa alkoi pikkasen lisääntyä sinne pikkuhilejaa ja tunnelma nousi ja jutun taso laski. Shiish... Tosin yhessä kohtaa tuli vedettyä ns. legendaariset.

"Tosiaan tossa on sitten toi vessa, josset sattunut tietämään."
"Ee hele... Jos tää on vessa, niin missä mie kävin tunti sitten paskalla...?"

Ei vittu miun kaveri repes aivan totaalisesti ja tosiaan toi ei ollut läppä. Lepposta menoa. Parhautta.

Oli se kans aika mielenkiintoinen näky, kun porukka menee Hellään. Ekat pari TUNTIA meni siihen, notta kaverit kahteli piät kallellaan ja kuolaten niitä luonnottoman kauniita hevityttöjä ja myöhemmin häkkeihinsä kivunneita tanssityttöjä. Ja joku vielä ihmettelisi, notta miksi mie hevistä niin tykkään... Muuten meni kyllä Helläreissu ihan putkehen, mutta yhressä kohtaa alkoi vittutamahan kun vaihteheksi jäädyin ja likkanen johon osoitin suurta kiinnostusta ehti poistua ennen aikojaan. Eutanasia mulle pitäisi toteuttaa.

Loppujen lopuks kun alkoi saamaan tarpeekseen siitä menosta, niin myö lähärettiin meneen sieltä, kaveri haki pikkasen ruokaa ja lopulta jo auto tulikin meitä hakemahan. Tosin se osas suuresti ärsyttää, notta en pysyny suoraan pystyssä, vaan kokoajan tartti heilua puolelta toiselle. Fuck the tasapainoaisti. Kotiin päästyään nopiasti jotain rasvasta ruokaa kurkusta alas, mehulasi sängyn viereen ja sekunnin murto-osassa nukahtaminen. Aamusella heräilen siihen, kun kaveri pyytää heittään paria tuttuaan (mm. tyttöystäväänsä) Parolannummelle. Ei onnistu. Pahoittelen.

Mut mie jatkan tän sumpin loppuhun ja kahtellaan tossa illemmalla lisempää. Vitut tätä oikiasti kukaan lue.

Kahtellaan.