Responsiivinen IRC-Galleria testissä osoitteessa m.irc-galleria.net. Käy kokeilemassa ja jätä palautetta

IRC-Galleria

LilithEvoly

LilithEvoly

Herran jestas! Minä oon täällä :D Mahtaakohan seuraavaankin visittiin mennä se 5+ vuotta xD

16.11-20.11 Katotaan muistanko kaikkeaKeskiviikko 21.11.2007 00:27

Perjantai:
Kaverin tupari/synttärit. Alku aina vaikeeta. "Papan" kyydillä pääsin tai oikeestaan sen veljen. Naantalissa eka käytiin ja sieltä sitten kaverille. Kaverilla olikin jo melkeen kaikki ketä sinne oli kutsuttukin. Yksi ehti lähtee ennen kun mä sitä näin tosin. Tyypillinen ilta. Ei mitenkään erityisen erikoinen. Tappelua melkeen synty mut ei onneks. Isäntä joutu lähettää yhden kotio. Guitar Herota intohimosesti eräät pelailivat. Ja mua läiskittiin persuksille ja mun mukinkin kaadettiin siinä samassa. Osasin rajottaa omaa juomisia tällä kertaa ^^
Mut haluttiin jatkoillekin! Uskomatonta! Ihan kivaa. Olin jo lähössä mutta jäin kuitenkin. Mukava yö.

Lauantai:
Aamulla oisin voinu itkeä. Koko ajan oli sellanen fiilis. Älkää kysykö miksi. En oikeestaan tiiä itekkään. Autoin kaveria siivoomisessa. Lähin sitten bussilla keskustaan päin ja sieltä Madmouseen. Koko matkan ajan oli itku kurkussa. Ja päätä jomotti. Oli vähän heikko happi (eka krapulako muka O_o tuskin). Mutta sitten kun Madmouseen pääsin niin oli jo paljon mukavampi. Työnantajan kanssa oli mukava jutella ja se on oikeesti kiinnostunu BTS:stä. Se yllätty tosi paljon kun kuuli meiän biisejä. Innostu vielä enemmän. Ja ylisti biisintekijää. Ja kiinnostus kiipparistista paljon. Rummut voidaan äänittää siellä. Kunhan saadaan rummut. Se on hyvä tilaisuus Madmousellekin kun ekaa kertaa siellä nauhotetaan koko helahoito. Loppu lauantai onkin sitten hämärän peitossa... en yhtään muista mitä tapahtus... Eikun joo. Äiti lähti Helsinkiin. Sain kämpän itelleni. Kauan pähkäilin että kutsunko jonkun meille, mutta en mä sitten viittiny. Olin yksin. Laulelin, soittelin ja katoin Muumiota. Simmut ei pysyny tosin auki ja menin jo puol 2 maissako se oli nukkumaan. Muumiokin jäi kesken.

Sunnuntai:
Heräsin. Laulelin ja soittelin. Sain äänen auki uskomattoman hyvin! Mä pääsin Phantomin viimesen äänen loistavasti! Kolme viivanen es! Uskomatonta! Se oli hieno fiilis!
Lähin sitten bänditreeneihin. Jännitti kun uus ihminen tuli koelaulaan.
Meni ihan hyvin. Mä pidin siitä ja sen örinä oli kiva ja sen cleani oli ihan ok. Basisti siitä ei meille ainakaan tulis. Ja se oli mukava. Mut kattoo nyt miten käy... kuunnellaan eka yks vielä ja sit vasta aletaan päättämään kaikista hakijoista.
Rumparille sopis että äänitettäis rummut lauantaina. Toivon mukaan onnistuis. Täytyy kysellä RNC:ltä jos saa rummut lainaksi. (eivät tosin ole vieläkään vastannu mun viesteihin :/ Pitää huomenna soitella perään. Me tarvittais ne rummut).
Löytys yhteyskin uuden hakijan kanssa Ukista kun kerta oli. Sen äiti tuntee veljen äidin. Aikamoista. En tosin tiiä mistä ne sen on älynny. Epäilen että mun numero on laitettu findiin ja kun kerta sieltä tulee iskän nimi niin siitä ovat älynneet.
Kävin Hesen kautta. Ei ne pasta-ateriat oo mittään erikoisia. Ihan syötäviä mutta parempaakin saa.
Äite soitteli että tulee vasta maanantaina kotio.
Katoin Muumion loppuun ja hippasen Muumion paluuta mutta jätin senkin kesken.
Laulelin ja soittelin.
Hitto mä inhoon asua kerrostalossa. Sain koputusta taas. No okei okei. Soitin 2 jälkeen ja lauloin (Tip tapia) mut silti. Musta ei ollu ees kovalla. No mut lopetin sitten. Ja menin nukkumaan.

Maanantai:
Tätä päivää odotin kuin kuuta nousevaa!
Äite tuli kotio. Ja mä lähin Anteroiseen.
Siellä oli ihan kivaa. Saatiin jottain aikaseksi. Sieltä sitten lähdin suoraan Veronaan. Jännitti. Ja oli aivan mahtavaa!
Ja kiva yllätys: Anteroisesta yksi näyttelijä oli lähteny kolmelta. Sitten kun mä tulen teatterille niin se istuu siinä käsinojalla... olin hetken että mitä hittoa. Mutta ei ihmekkään että oli tutun näkönen. Se oli ollu Häräntappoaseessa ja nyt Veronassa. Mahtavaa!
Aivan uskomattoman ihana porukka! Uusia ja vanhoja. Ei ainuttakaan ns. Vanhaa vanhaa. Paitsi kaksi aivan loistavaa tyyppiä. Ja sitten tietenkin muutama muukin ja assari. Mutta me muut ollaan silleen oltu teatterilla 5 vuotta tai vähemmän. Mä olen vanhemmasta päästä. Siinä 20-30 vuotiaat. Ja paljon abeja. Kolme täysin uutta. Yksi galleriasta tuttu, yksi joka oli 9. luokalla vaikkei siltä yhtään näyttäny ja sitten meitin brittivahvistus. Aivan ihana aksentti! Mutta puhuu kyllä suomeakin. Mut mieluummin enkkua. Mut mä olin sulaa vahaa. Mukavilta vaikutti kaikki.
Kivoja improja tehtiin. Naurettiin ja itkettiin. Mahtavaa! Saatiin plaritkin. Ohjaaja vaikuttaa loistavalta. Ja mä uskon että tästä tulee hyvin erilainen prokkis niin porukaltaan kuin näytelmältäänkin. Odotan innolla ja hyvät fiilikset oli lähdettyä ja kovin läheisiltä tunnuttiin heti. Kukaan ei jääny ulkopuolelle.
Niin ja lisää tutun tuttuja tuli. Vanha ITM:läinen. Että näin taas tällä kertaa. Maailma on pieni.
Bussit meni huonosti. Kello oli viis yli 9 ja seuraava lähti vasta viis vaille 10. Joten kysäsin kiipparistilta jos se ois lähteny kävelylle. Ja lähtihän se!
Yksi teatterilaisen pappa heitti mut Cittarille asti ja siitä sitten mentiin kiipparistin kanssa hyvin pitkä lenkki pisin ja poikin. Sitten päädyttiin treeniksen ulkosohvalle istuskeleen ja jutteleen. Oli erittäin mukavaa!
Oltiin siinä sitten puol 2 asti. Bussit meni jo kaikki ja sanoin että voin ihan hyvin kävellä Kaarinaan. Kiipparisti sano että en mä nyt mitään kävelemään lähe tulen hänen luokseen. Mä kyllä oikeesti pelkään hippasen sen isäpuolta ja äitiä. Joten miettisin kauan mutta sinne sitten päätysin.

Tiistai:
Kiipparistin äiti tais silti tietää että olin yötä kun kävi aamulla suihkussa. Luultavasti kerto isäpuolellekin äänistä päätellen. Toivottavasti kiipparistilla ei tullu tukalat oltavat.
Mut nyt näin miten vaikeeta senkin on nousta aamusin.
Nous ylös 8:11 vaikka 8 piti olla koulussa. Luultavasti se siitä samantien lähti. Joten mäkin lähin. Mä pääsin 25 yli bussilla hyvin kotio. Menin nukkumaan sen jälkeen kun tulin kotio ja heräsin 11 maissa. Suihkuun ja sitten Anteroiseen 14.
Siellä oli ihan mukavaa. Edistystä huomattavissa. Hiukan ongelmakohtia mutta kyllä tää tästä!
Tajusin tossa aamulla muuten kun tulin kotio kun AnteroisenVeronalainen puhus teatterissa siitä miten joihinkin ystäviin voi luottaa 95%:sti ja joihinkin 5%:sti niin kiipparisti on mulle sellanen johon voin luottaa 95%:sti. Mä olen saamassa siitä oikeesti ihanaa ystävää itelleni! Ekaa täällä! Ja kerroinkin sille että jos joskus tulee sellanen olo että haluaa pois mutta ei halua olla yksin niin mun ovi on aina avoina ja mun känny aina ulottuvilla. Kuten kaikille muillekin. Mä tarjoon suojan kaikille jotka sitä tarttee! Tervetuloa aina!
Mitäs sitten... eipä muuta. Kansion kävin hakees Veronan plarille.
Plarin luin. Oli tosi mielenkiintonen! Aivan mahtava! Ihania hahmoja! Mä toivon tosissani että saisin olla joku kunnon hahmo enkä vaan palvelija... periaatteessa mulla olis ehkä kerrankin siihen mahdollisuus. Mutta en oo ihan varma. Sen näkee sitten. Mutta toivotaan toivotaan!
Niin joo tää on muutenkin harvinainen prokkis. Tässä on 9 poikaa ja 7 tyttöä (tai jotain, mutta poikia kuitenkin enemmän) jotain niin uskomatonta! Kerrankin näin!!
Tässä on muuten vaikeeta olla ite masentunu kun kaikki muut ympärillä on niin huonossa jamassa. Stressaan aivan liikaa. Ja alkaa masennus pikkuhiljaa kolkuttaa mutta mä en saa! Muiden takia! Mä olen muiden turva tällä hetkellä! Jos mä masennun mä en pysty auttaa muita mitenkään. Joten mun on jaksettava!
Se vaan että... kuukautisetkin 5 päivää myöhässä taas... jo siitä laskusta mikä oli viimeksi myöhässä... onko stressiä... vai onko muuta... hitto kun ei tiiä.
Mutta mä toivon että muut pärjää! Ja oon niille avuksi! Muhun voi aina turvautua kuitenkin. En osaa ehkä auttaa mutta osaan kuunnella ja halata.

-Lilli-

Etkö vielä ole jäsen?

Liity ilmaiseksi

Rekisteröityneenä käyttäjänä voisit

Lukea ja kirjoittaa kommentteja, kirjoittaa blogia ja keskustella muiden käyttäjien kanssa lukuisissa yhteisöissä.