IRC-Galleria

-Aretha Franklin - Think-

Nyt on yksinäistä. Se on jännä miten koko ajan tapahtuu mut silti tuntuu yksinäiseltä.
Nyt toivon etten oo haukannu liian suurta palasta ja ettei kaikki menis päällekkäin, kaatuis päälle ja sitten mä stressaan. Ja kuka mua taas auttaa jos alan stressaaamaan? Ei kukaan?
Olin tänää juttelees musaopen kanssa. Musikaali kuulostaa upeelta! Selvis mun työsarkakin... Oon vastuussa... noh... kaikesta. "Pidän naruja koossa" vai miten se ope sano. Huomenna meen juttelee puvustus/lavastus porukan kanssa. Mä vaan toivon etten tyri! Ainakin tuun huomaamaan sopisko tollanen työ mulle. 14.12 ensi-ilta. Kiire tulee. Ja mun alustavat synttärisuunnitelmat menee puihin. Mut kattoo nyt mitä sitä tekee.
Ihmiset katto lukiolla hieman kun pyörisin siellä. Ihmettelivät mitä tein siellä varmaankin. Kolmeen tuttuunkin törmäsin. Ja muutama ope kyseli kuulumiset. Saa nähdä millanen porukka tiedossa. Ainakin muutama muusikko ja päätähti tulee muualta. En silleen uskalla toivoa mitään.
Päätin että kun maanantaina meen koulutukseen en oo nyhvo! En saa olla! Varsinkin jos poikia täynnä!
Selitän taas muusikonrentulle syntyjä ja syviä. Enkä ees tiiä kiinnostaako sitä ees pätkän vertaakaan. Enkä mä oikeen edes uskalla kysyä sitä jos se vaikka sanoiskin ettei kiinnosta. Mut sinne meni kysymys. Sanoi onneksi ettei häiritse. Kaipa voisi ehkä uskoakin.
Huominen jännittää, lauantai jännittää, maanantai jännittää. Sen näkee sitten!
Nyt on kyl niin paljon ajatuksia päässä että kertakaikkiaan ei pysty selvittää ja kirjottaa niitä kaikkia. Yhtä sotkua.
Narut nyt jo solmussa, toivottavasti saan ne pian auki!
Tajusin että Could you just love me? voisi hyvinkin olla mottoni! Sopisi ainakin täydellisesti! Ja Tatty Nalle jonka piirsin on kyllä niin kuvaava!

Joten: Could you just love me? Please?

-Anna Erikson - Muukalainen-

-Lilli-