IRC-Galleria

Minä tein caketastrophyn. Sen kakun nimi on Caketastrophy.
Se juttu meni näin:

Ensin tein kaksi kakkutaikinaa, joista toisen värjäsin punaiseksi. Tein kolme kakkua joissa oli shakkikuvion aikaansaava rengastus, toisissa punaiset reunaraita, vaalea raita, punainen sisäraita ja toisinpäin. Kaksi kolmesta kakusta kuivahti, en osannut käyttää ajastinta enkä ottaa kakkuja ajoissa pois. Kyse oli ihan parin minuutin ihanteellisesta ajoituksesta.

Kissat olivat tiellä.

Koska olin juuri ahertanut kakkujen parissa tunnin, pari sekä syönyt ruokaa, nukahdin sohvalle. Kello 22 korvilla nousin ylös väsyneenä ja hieman pihalla koristelemaan kakkua.

Kissat olivat tiellä.

Otin kuivimman palasen pohjalle, kostutin veteen liuotetulla maapähkinävoilla sekä voitelin maapähkinävoilla ja vaahtokarkkitahnalla. Toistin saman seuraavalle kerrokselle ja kääräisin maapähkinävoita vielä kakun päällekin. Tein vaahtokarkkitahnan kakun kuorrutetta varten ja ilmeisesti lotrasin astiaan liian paljon vettä kun tahnaan meni koko tomusokeripaketti eikä se ollut vielä aamullakaan sellainen taikinamainen. Noh, kuitenkin huomasin että käyttämäni elintarvikeväri oli atsovärejä enkä halunnut sitä käyttää.

Kissat olivat taas tiellä.

Otin käyttööni Behnfordsista hankkimani kuorrutemassan, värjäsin sitä pinkiksi toisella, ei atsomaisella värillä ja kaulitsin ohueksi. Kuorrute olisi ollut juuri loistava, vaikka jouduinkin sitä teollista tuoksua vähän muuttamaan mansikanmakuisella tomusokerilla. Kuori kuitenkin halkesi muutamasta paikasta ja päätin yrittää pelastaa sitä aiemmin tekemälläni vaahtokarkkitahnalla.

Kissat pysyivät poissa koska pöydällä ei ollut tilaa kissoille.

Pursotin tahnaa kakun sivuille, hetken päästä huomasin että pursotin sitä myös päälleni. Kokosin uuden pursottimen ja leikkasin sen suun liian suureksi jolloin tahnaa oli kakun vierellä desikaupalla. Koin ensimmäisen epätoivon väreeni. Lisäksi kakun vaaleanpunaisen päällysteen pinta oli hajonnut, mutta tummemman pinkki vaahtokarkkitahna ei sopinut sen korjaamiseen. Laitoin kakun päälle Pikkumyy-piparimuotin ja aloin täyttämään sitä tahmaisella taikinaksi tarkoitetulla tahnalla. Lienee selvää että se ei onnistunut. Yritin selventää omituisen tahnamytyn mallia ja lopulta levitin tahnan kakun päälle epämääräiseksi läiskäksi, lätkäisin päälle kolme kakkukoristetta (nalle, norsu ja possu autoilemassa) sekä pistin kakun jääkaappiin. Tämän jälkeen menin sohvalle kiukuttelemaan ja hetken päästä nukkumaan.

Aamulla ensi töikseni kuorin kakun päältä kaikki koristeet, leikkasin kakun reunat pois (eniten kuivahtaneen kakkupohjan reunat eivät olleet pehmenneet kostuttamisesta huolimatta) ja huomasin että shakkikuvioisen kakun tekemisessä on erityisen tärkeää laittaa varta vasten valmistetut kakkupohjat tiettyyn järjestykseen. Leikkasin kakun kolmeen osaan, järjestin palaset uudestaan ja voitelin väleihin lisää maapähkinävoita jota roiskui myös housuilleni. Tässä vaiheessa huomasin että kakkutarjottimeni oli taas väärin päin enkä olisi saanut kantta kiinnitettyä sen pohjaan (minulla on sellainen kiinni pysyvä kakkutarjotinhässäkkä, mikä on todella kätevä kuljetusta varten, olettaen että muistan tehdä kakun oikealle puolelle sitä pohjaa). Pienen putsaus- ja uudelleenjärjestelyoperaation jälkeen lähdin kauppaan hakemaan kuorrutetta.

Kotiin päästyäni vispasin flora vispin, lätkin sen kakun päälle, koristelin hirvityksen strösselillä, kolmella pääsiäistipulla ja kolmella Chupa Chups -tikkarilla. Kun kakku oli paketissa, huomasin että minulla olisi ollut Behnfordsista varta vasten hankittu varakuorrute valmiina.

Positiivisena pointtina voin todeta että näin sain ainakin väsymykseeni Batterya sekä ylimääräisen kuorrutteen, puhumattakaan koristeista sekä Erittäin Jännittävistä (tm) ilmapalloista jotka löysin kaupasta. Ne ovat samanlaisia kuin Shrekissä, kun se puhaltaa sammakosta ilmapallon. Tuollaisia kumisia ötököitä jotka venyvät.

Töissä sain minua varten leivottuja muffinsseja, jotka voitelivat kuivahtanutta buttiani sekä korvasivat oivallisesti poisjääneen aamiaisen.

Taksikuski oli hauska, mitä nyt kaikki oli vittujotakin, sillei hyväntuulisella tavalla.

Totesin eilen illalla ennen nukkumaanmenoa että mun elämäni on samanlaista häseltämistä kuin Scrubsissa ja muissa komediasarjoissa, paitsi että postkakkudepression ei katkea mainoskatkolla. Onneksi kuitenkin muilla on ihan yhtä hauskaa seurata mun edesottamuksiani kuin telkkariohjelmaa katsoessa.