IRC-Galleria

Viime viikolla jaksoin pistää väsymykseni vielä loman piikkiin, mutta nyt luulisi jo loman poistuneen kehosta.

On nälkä, mutta ei tee mieli syödä. Haluan vain juoda teetä ja olla yksikseni. Pitäisi varmaan käydä terkalla tarkistamassa verenpaineet ja varata kuraattorille aika. Saisi jollekkin kasvotusten jutella. Masentaa se että en osaa arvostaa itseäni sen vertaa, että kehtaisin tehdä taidekurssin esitelmän omista piirroksistani, vaikka muut käskevätkin minun tehdä itsestäni esitelmän. Olen kuulemma niin hyvä. En nyt sanoisi.

Masentaa se, etten kehtaa pitää vaatteita, joita haluaisin pitää. Ehkä se on vain oire puhkeavasta mielenvikaisuudesta, mutta ostin tänään keltaisen mekon, joka on tosi nätti. Kyllä keltaisen. Kananpojankeltaisen. Kellohelmainen mekko. Kyllä, mekko eikä hame (jos joku ei tiedä hameen ja mekon eroa niin oma menetys). Pitkästä aikaa sai vain ottaa tangosta vaatteen ja vetää sen päälle. Kannatti kaventaa vatsaa 27senttiä ja persettä 7senttiä, heti vuoden kuluttua sen huomaa!

Masentaa kun olen niin helvetin yksinäinen, mutta en siltikään halua ihmisten sekaan. Ei siellä ole sitä ihmistä, jonka kanssa haluaisin puhua. Maailmassa on tähänasti ollut yksi ihminen, jolle on voinut oikeasti puhua ja jonka kanssa haluaisin jälleen puhua.

No, Sylin porukka onneksi ymmärtää minua kaikissa noissa ylemmissä kohdissa.

Vituttaa että tämän viestin kirjoittamisen aikana olen niellyt teet väärään kurkkuun jo kolmesti.