IRC-Galleria

Ajatus ollut taas jossain ihan muualla kuin siellä missä sen pitäisi olla (koulussa). Nytkin olisi kiva kasa tehtäviä mielessä, jotka pitäisi saada tehtyä, mutta ei vain kiinnosta. Voisipa taas olla yhtä masentunut kuin vuosi sitten; sitä joko pingotti koulussa ihan hemmetisti ja hukutti kaiken pahan olon siihen, tai sitten vain nukkui ja itki. Nyt olen hereillä ja jalkeilla, mutta sielu itkee, eikä se halua tulla vaivatuksi niin maallisilla asioilla kuin opiskelulla. Pääsisin kahdesta hylätystä kurssista läpi, jos vain palauttaisin palauttamattomat lopputyöt opettajille (tehtävät on kyllä tehty, en vain koskaan palauttanut niitä. En siis jaksa sen vertaa olla asialla, että kävisin viemässä valmiit tehtävät opettajille ja pääsisin kursseista lävitse). Kotitehtäviä tein ajatuksen kanssa varmaan viimeksi vuosi sitten.

Sitä haluaa vain kuunnella 80-luvun rakkausbiisejä (=itkeä), katsella animea (=itkeä), puhua syvällisiä (=itkeä) ja itkeä. Varmaan jokin surun poistumisriitti. Se perkele yrittää riipiä poistuessaan sielun mahdollisimman rikki.

Jos joku on yhtäänkään säännöllisesti näitä lukenut niin on voinut huomata, etten ole mikään maailman positiivisin saatikka sosiaalisin ihminen, ja suurin osa kirjoituksistani sisältää aina jotain pientä alavirettä, masennusta, vitutusta sekä kaipuuta. Suurinosa biiseistä koskee menetystä ja ikävää, jotka ovat noin yleisesti mietittynä kaksi pääasiallista tunnetilaani. Vietän paljon aikaa yksikseni ja minulla on ollut ympärilläni kivoja ja hienoja ihmisiä, joita en kuitenkaan nykyään paljoa näe. Yksi ei vain halua nähdä minua, yhteen en olosuhteiden pienestä pakosta voi nähdä ja yhtä kukaan ei enää voikkaan tavata (ellei sitten ole tosi hyvät suhteet yläkerran isännän kanssa).

Viimeisen ymmärtää, mutta kaksi muuta ovat hiukan katkeroittaneet minua. Molempia näkisin ja tapaisin niin mielelläni, mutta kun he eivät halua. Ei se ole pystymisistä tai menoista kiinni, se on omasta kiinnostuksesta kiinni. Toisen kanssa homma menee aina niin, että hänellä on aina kiire jonnekkin muualle kun minua kahdesti vuodessa vaivautuu näkemään. Jos yritän vaikka kolmannen kerran vuodessa häntä nähdä niin sitten ollaan 37,5 asteen kuumeessa (ei voi poistua kotoa) tai sitten jokin toinen kaveri haluaa pelata biljardia juuri silloin. Siis wtf? Itse olen vaivautunut hänen luokseen pahimpana masennuskautenani 39,5 asteen kuumeessa, jolloin olin myös nälästä heikkona ja viikkojen uniongelmien jälkeen todellakin "pirteässä" kunnossa.
Selvästikkin arvostan häntä ihan liikaa siihen nähden millaista kohtelua minä saan.

Tosin eipähän ole ensimmäinen vittumainen miessuhde, jossa roikun väkisin.

Itsesuojeluvaistoni ei ole ollut koskaan kovinkaan kaksinen, siksi on monesti saatu turpaankin niin kovasti, että korvissa on soinut, mutta silti olen aina hinkunut takaisin. Kai se on jotain typerää ja naiivia uskoa ihmisiin ja siihen että kaikki rakastavat minua (vaikka tähänasti todistusaineisto ei tähän viittaakkaan). Rehellisesti sanottuna haluan nytkin saada joko purkillisen vahvoja unilääkkeitä tai sitten päästä taas siihen paikkaan, joka tuoksuu kesältä, liikkumattomalle ilmalle, kuumalta iholta ja sillä väreileviltä auringonsäteiltä. Siis aikaan, jossa viimeksi muistan olleeni onnellinen, ihmisen seuraan, joka viimeksi sai minut onnelliseksi.

When I dream I dream of your lips
When I dream I dream of your kiss
When I dream I dream of your fists
Your fists... Your fists

Leave me bleeding on the bed
See you right back here tomorrow for the next round
Keep this scene inside your head
As the bruises turn to yellow
The swelling goes down

And if you're ever around
In the city or the suburbs of this town
Be sure to come around
I'll be wallowing in sorrow
And wearing a frown
Like Pierrot the Clown
[Placebo - Pierre the Clown]

---

When I wanted to call you
And ask you for help
I stopped myself
Gomenasai for everything
Gomenasai, I know I let you down
Gomenasai till the end
I never needed a friend
Like I do now

What I thought was a dream
A mirage
Was as real as it seemed
A privilege
When I wanted to tell you
I made a mistake
I walked away
Gomenasai, for everything
[t.A.T.u - Gomenasai]