IRC-Galleria

Tänne vuodattamisestahan tulee pian tapa. Johtunee varmaan vain siitä että vakiokuuntelijani a) on jumissa koulujutuissaan, ja b) ei jaksa enää puhua kanssani siitä mistä todella haluaisin puhua (milloinkaan en ole nähnyt yhtä nopeita aiheenvaihtoja, hän kehittää niistä pian oman taidelajinsa). Tosin eipä häntä siitä voi syyttää, kolme vuotta samasta asiasta jankkaamista ja jauhamista, asiassa kuitenkaan mihinkään edistymättä (korkeintaankin huonompaan suuntaan menoa ollut havaittavissa), voi ehkä alkaa puuduttaa.

Onneksi on iki-ihana Syli ja sen symppis porukka, jolle mikään mielialan heilahdus, ruuan/unen vierastaminen tai itsetuhoinen ajatus ei ole vieras. Jaksavat aina tankuttaa kuinka minusta välitetään, ja kuinka en ole yksin. Uskoisipa vain itsekkin vielä joku päivä.

Harkitsin tässä tänään taas vakavissani kuraattorille menoa. En vain pidä kauppiksen kuraattorista. Kävin hänellä sen ekavuoden pakollisen juttelukerran verran ja hän antoi minulle yhteystiedoillaan varustetun käyntikorttinsa "kaiken varalta". Onneksi ei sentäänsä ollut sopimassa "noin alkuun 2-3kertaa viikossa" kuten koulupsykologi ysiluokan loppuvaiheessa. Olisi halunnut siirtää minut terveyskeskuksen ongelmaksi kesän ajaksi.

Voin myöntää että viimeistään kesäloman puolessavälissä kaduin kielteistä vastaustani erittäin rankasti. Ehkä vielä joskus selviänkin sinne kuraattorille asti. Ehkä, ehkä en. Sääli etten juurikaan enää kuuntele ketään niin tottelevasti, että kukaan saisi minut sinne käskettyä. Muuten olisin siellä jo pelkästään Sylin porukan ansiosta.