IRC-Galleria

Huomenna olisi matikan kokeen uusinta, joten
a) olenko harjoitellut? En
b) toimiiko laskin? Ei

Jotenka mahdollinen läpipääsemiseni on luojan ihme. Tosin samalla todennäköisyydellä Suomessa kasvaa palmuja luonnonvaraisesti ensikesänä...

Mutta sitten hiukan lisää asiaa kuraattoristani. Yleensä tunnin keskustelumme jaottuu niin, että se haluaa jutella isästäni 45minuuttia ja lopun aikaa ehkä jostain muusta. Lisäksi minua risoo se, että siinä on taas yksi ihminen, joka väkisin väittää kokoajan, että mussutan "jotain pientä" 24/7. Ihan vain vituttaakseni teen kuraattoria varten uuden version ruokapäiväkirjastani. Ja miksi uusi versio? Miksi en vain anna alkuperäistä? Koska alkuperäinen sisältää paljon tekstiä siitä mitä olen ajatellut niinä päivinä, paljon sellaista tekstiä mitä en halua hänen näkevän jo ihan senkin takia, ettei se liity syömiseen mitenkään. Toisekseen se teksti sisältää myös sellaisia syömiseen liittyviä kommentteja ja ajatuksia, jotka varmaankin takaisivat minulle hoitopaikan Vaasan psykiatriselta osastolta.

Kuraattori katsoi jo vinoon kun huomautin että hänen minulle pari viikkoa sitten ehdottamansa "diabeetikon ruokavalio" (250g hiilareita per päivä) olisi minulle täyttä ahmimista. Minun ajatusteni mukaan saisin tuon määrän täyteen jos vetäisin vaaleaa leipää, pastaa, riisiä, perunaa ja keksejä 24/7.
Teki mieli oksentaa kun Tatu luetteli mitä kaikkea saisi syödä tuon hiilarimäärän eteen. Aamupala? Iltapala? En syö mitään kiinteää ennen kouluruokaa, enkä syö mitään kiinteää iltakuuden jälkeen. Kouluruuallakin "saisi" syödä esim. kolme perunaa, lihaa, salaattia ja maitoa. Kolme perunaa yhdellä aterialla? Jos se olisi vain minusta kiinni niin söisin noin monta perunaa kolmessa kuukaudessa.

Siitä tulikin mieleen, että Tatu yrittää selvästi savustaa minua ulos vanhemmiltani. Ehdottelee koko ajan oman kämpän hankintaa yms. Tekisi mieli huomauttaa sille, että niin kovasti kuin itsekkin tykkäisin siitä, että saisin olla, tulla ja mennä niin kuin tykkään, niin siltikin poismuutossa olisi enemmänkin pitkiä miinuksia kuin plussia. Ensinnäkin tuskin söisin mitään, kun kukaan ei olisi vahtimassa, että jääkaapista katoaisi tasaisesti jotain. Ajattelen sitä aikaa sekä odotuksella että pelolla. Vituttaa välillä niin ruhtinaallisesti kun äiti vaatii että vedän jotain perkeleen vaaleaa pullamössöleipää naamaani. Ja leivän päällähän pitää aina olla tuhti kerros voita! Sillä yhdellä "pikku välipalaleivällä" ruokkisi puoli Namibiaa.

No joo, jos tältä päivältä lopettaisi päiväkirjan naputtelun ja jatkaisi matikan parissa nyt kun laskin toimii ja tuntuu että osaankin jotain.