IRC-Galleria

Hän häpesi itseään. Hän häpesi niin paljon. Jokaista puremaansa kynsinahkaa, joista veri valui sormen päälle muodostaen ihopoimuista uomansa hakevan verivanan. Hän häpesi esittää mielipiteitään, koska tiesi niiden olevan vääriä. Häntä hävetti aina, kun hän päästi sanoja suustaan. Ne sanat olivat poikkeuksetta kauheita ja rumia. Joko täysin epämuodostuneita, vailla merkitystä tai sitten muuten vain sellaisia sanoja, joita ei koskaan kenenkään tulisi lausua.

Hän ei rakastanut puhua itsestään, vaikka niin olisi voinut luulla. Hän oli uponnut itsesääliinsä, eikä siksi kyennyt näkemään ympärillään muita ihmisiä. Paitsi niitä ihmisiä, joiden hän tiesi haluavan pahaa. Pahaa haluavat ihmiset ovat kaikista pelottavimpia. Tietysti ovat. Etenkin silloin, kun he haluavat pahaa sellaiselle kuin hän. Pahoja ihmisiä on joka nurkalla ja koko ajan he odottavat oikeaa hetkeä syödä tyhmiä puhuvat, itseensä kyllästyneet ja tekojansa häpeilevät, mutta yleensä kiltit ihmiset suihinsa.

Pohjimmiltaan hän yritti parhaansa. Ei hän tahallaan aina valinnut tyhmimpiä sanoja puhuakseen, eikä hän oikeasti edes halunnut pukeutua niin rumasti. Niin vain oli käynyt.