Välillä olen ihan pakahtua onnesta kun tiedän pienen kasvavan masussa(ja kasvattavan masua) ja sit taas pelkään suunnattomasti et jotain käy tai kaikki ei menekää niin ku pitäis. Eniten mä pelkään et aiheutan ite jotain.. diabetes on kyl niin vihoin viimenen täs tilantees. Sitä on niin paljon toisen tulevaisuudesta vastuussa, et välillä tuntuu murtuvan pelkän sen paineen alle.. Odotan vaan niin paljon et pikkuisen liikkeet alkaisi tuntua<3
Tosin mun sokerit on ollu mallikkaita, koskaan näin hyviä.. ehkä se pikkunen auttaa äippää ja huolehtii et taklaa kaikki ylimääräset sokrut jos semmosia tulee. Ja ohan tähänki mennes kaikki ollu loistavasti ja istukka toimii täysin ja pikkusella on sydän ja verisuonet normaalit.. silti sitä vaan pelkää.
Syyttä suotta.. ehkä kuitenkin.
Uusimmat blogimerkinnät
- pöllisin taas juttuja.. 09.01.
- Kirsikka! 07.01.
- Ulbelta pöllin hätäpäissäni :) 02.01.
- Meijän pikkuinen poika lähti maailmalle.. 29.12.
- Oonan synttärit 06.11.
- hiphei! 18.08.
- oli hetki aikaa.. tappaa aivosoluja. 10.07.
- Neuvola kuulumisia..8kk 10.07.
- lol 03.07.
- mietinpä vaan.. 30.06.
Selaa blogimerkintöjä
- ▶ 2010 (3)
- ▶ 2009 (12)
-
▼
2008 (161)
- ▶ joulukuu 2008 (4)
- ▶ marraskuu 2008 (5)
- ▶ lokakuu 2008 (8)
- ▶ syyskuu 2008 (21)
- ▶ elokuu 2008 (19)
- ▶ heinäkuu 2008 (4)
- ▶ kesäkuu 2008 (5)
- ▶ toukokuu 2008 (37)
- ▶ huhtikuu 2008 (19)
- ▶ maaliskuu 2008 (10)
- ▶ helmikuu 2008 (18)
- ▶ tammikuu 2008 (11)
- ▶ 2007 (299)
- ▶ 2006 (288)
- ▶ 2005 (28)