IRC-Galleria

Sanomalehden musteinen tuoksu sekoitettuna vahvaan aamukahviin ja sun hajuveteesi. Se on jokin uusi. Sen verran mä huomaan, en mä muuta osaa sanoa, noista naisten hajuista.
Kaadan kuppiin lisää kahvia. Ojennat omasi ja katsot mua ja hymyilet. Kaadan, sä kiität.

Naureskelet yksiksesi ja katsot välillä alta kulmien mua, kuin tarkastaaksesi, että olen siinä vielä. Mä olen kyllä, todellakin, vaikka hamaan tulevaisuuteen saakka, jos vain annat luvan ja rakastat mua. Niin mä ainakin teen. Hitto! Olet niin kaunis.

Sä tunnut siinä istuessasi niin epätodelliselta. En uskalla koskea, ettet vain haihdu ilmaan. Mua naurattaa kun nostat toista kulmaasi aina välillä ja sun ilmeesi muuttuu niin oudoksi, tyttömäiseksi. Mun Peppi Pitkätossu sä olet. Katsot kysyvästi ja kun en kerro, mitä nauran tulet mun viereen ja painat nenäsi kiinni mun nenään ja sanot, että nenät vaihtuvat. Sun nenä. Se on pieni ja sanan söpö merkitystä täysin palvova. Sun silmät palavat, niihin melkein pelkään uppoutuvani. Ripset hakkaavat kuin perhosen siivet, kun se yrittää pakoon. Sä et yritä. Sä menet, kun haluat. Mä en loppujen lopuksi osaa enkä haluakaan sua kieltää, vaikka joskus olen sen tehnyt.

Sä tanssit. Pyörit ympäri keittiötä ja naurat ja koitat saada munt mukaan. Mä en jaksa. Haluan katsoa sua. Sun elämänilo on valtava, sitä tuskin kukaan pystyy riistämään tai.. en mä tiedä.

Käsket mua. Mä tottelen piru vie sua oikein mielelläni. Sanot, että olen tossusi alla. Voi olla, mutta siitä ei puhuta. Kaverit tietää sen ja sä tiedät sen. Mä hyväksyn sen, koska siellä on kuitenkin hyvä olla. Ja sä annat mun aina mennä ja olla juuri se, joka olen. Sä sanot usein mua usein äijäksi ja kehut, sanot rakastavasi. Mä ehkä purkaan sydäntäni vain, kun olen aamuyöstä niin väsynyt ja juopunut etten näe muuta kuin sunt siinä edessä, alastomana ja niin helvetin haavoittuvan näköisenä. Silloin mä tiedän, että rakastan sua ja olet aina se, jonka viereen nukahdan.