IRC-Galleria

ahdistaa niin paljon. Mä en osaa sanoa miksi tämä jokelan ammuskelu saa munt itkemään ja tuntemaan aivan suunnatonta surua. Tapaus ei sinäänsä kosketa mua...mutta sattuu niin paljon kun ajattelen niitä nuoria. jokaisella niin paljon edessä, niin vähän takana.. paljon saavuttamatonta ja monia unelmia toteuttamatta. Ja äkkiä kaikki päättyy..

Mä otan ehkä tän kaiken liian raskaasti, mut minkäs voi kun elän sydämellä.

Näin yölläkin unta et harhailin pitkin koulun käytäviä itkevien ja huutavien lasten ja nuorten ympärillä ja äkkiä jostain ilmestyi mustiin pukeutunut mies joka osoitti aseella mua.. kohotin käteni ja sanoin että antaisi meidän kaikkien mennä, mutta mies ampui ja luoti lävisti mun kämmenen.

Siihen mä sit heräsin ja kaivauduin Lassen kainaloon.. turvaan :)

On vaan niin tajuttoman lohduton olo.. suuri suru.

Huomenna illalla sytytämme muistokynttilän Jokelan kouluammuskelun uhreille keittiön ikkunalle klo:18.00. Olethan sinäkin mukana muistamassa nuoria koululaisia ja opettajaa, jotka vielä keskiviikkoaamuna uskoivat elämään ja tulevaisuuteen. Kopioithan tämän päiväkirjaasi.

ei voi muuta tehdä ku ihmetellä tota Jokelan koulun ammuskelua..

Oon pala kurkussa kun katsookin noita kuvia ja ahdistuneita kasvoja.. huh, voi ku ei tarvis koskaan itse joutua tollaiseen tilanteeseen

toisaalta mä haluisin niin paljon olla auttamassa avuntarvitsevia.

Heti aloin miettiä tota sairaanhoitajan kannalta ja eettisyyttä peilaten, että kun se ammuskelija itsekin on avun tarveessa ja sairaalassa. Miten pystyy hoitajana hoitamaan potilasta, joka ansaitsisi kuolla? Mutta niin se vaan menee että potilas on potilas ja kaikkien on saatava hoitoa. MAhtais olla raskasta hoitaa moista ihmistä..

mielenkiintoista miten mä taidan lahota oikeesti kohta :DD

Tnää mitattiin verenpaine.. 100/55 (norm arvo 120/70) ja hemoglobiini oli sitten 120 (norm naisilla 125-160) kohtuu seksikästä..

vähä kyl ehkä väsyttänyt tnää.. EN ehtinyt syömäänkä ja pidin kaksi tuntia aerobicii :P mut hyvin jaksoin. Nyt kahvia naamaa..

Porukat lähtee sit ens yönä Egyptiin kahdeksi viikoksi lomailemaan.. ja mä jään tietty tänne.

Tulis edes lunta kunnolla. Tollanen rapa räntä on jostain..

hohhoi, väsy.. Pitäs koirien kans lähteä ulos, mut siel sataa vettä :/ ja on niin kylmä.. mut ei siin mittää. Pakko mennä.

Väsyttää hulluna..

ei ole oikee saanu syötyäkää mitää, ei ole nälkä ja kun toi nieleminenkin sattuu niin ei tee senkää takia mieli syyä mittää.

Koirat riehuu vaan ja mä litkin teetä ku kahvikin on kielletty muutamaksi viikoksi ainakin:/

Nyt jo jaksaa hieman pysyä pystys ni vois vaikka kirjottaa kuulumisia..

Elikkä tossa viime keskiviikkona olin sit illan TYKS:n ensiavussa. Kaikki alko noin kolmelta iltapäivällä, kun alko pyöryttää ja heikottaa. Paha olo vaan voimistui ja sit alkoi rintakipu ja ylä vatsa alkoi polttaa. Sit en meinannu saada enää happea ja haukoin ku kala kuivalla maalla henkeä.. SOitin sitten päivystykseen viiden aikaa ja ne sano et puol kasilta voi tulla. Mä sit soitin äipälle et tulee hakemaan munt pois työharjottelusta( olen siis koulun ruisklinikalla harjottelussa ) Ja äippä lupasi lähteä hakemaan mua. Sitten mä oksensin ja muutuin ihan vitivalkoseksi.. olin enemmän sininen ku valkonen.

SIt ku porukat tuli puol kuuden aikaa ni olin niin huonos kunnos etten enää pystynyt juurikaan puhumaan, vaan haukoin vaan henkeä. Rintaan sattu ihan hulluna ja polttava kipu mahasta oli levinny koko yläkroppaan.

Iskä sit päätti et me ei odoteta päivystysaikaa vaan mennää suoraan tyksiin. Sinne sit mentiin ja ku nousin autosta niin kaaduin melkein maahan, mutta eräs ensihoitaja sai munt napatuksi ja nosti munt paareil ja siitä sit munt kiikutettiin sisään kirurgiselle puolelle. Siel sit munt laitettiin EKG piuhoihin ja katottiin sydäntä, happimaski samaan tien laitettiin ja silloin mun pulssi oli 100 (norm. 60-70), sit kaikki hoitsut ja lekurit siihe pällistelee ja kyselee mistä sattuu ja mitä pitäs tehä. Sit laitettiin tippa ja nesteytys tippumaan ja eka erä kipulääkettä, pulssi oli tällöin 120. Verikokeitten ja pissanäytteen jälkee laitettiin toinen kipulääke erä menemään, se jo alkoi sit helpottaa oloa.. Oksentelin siin sit kolme kertaa ja kun mistään kokeista ei löytynyt mitään hälyttävää tai uutta niin leku kysy vähä ennen kymmentä et haluanko mennä kotiin yöksi vai katotaanko mulle paikka osastolta.

NO KOTTI TOTTAKAI.. kun olen niin vitun pälli. Ja siin se yö sit meni.. HIrmuses lääkehöyrys makasin vessas ja oksensin ja hourailin menemää. Sain mä toki reseptejä.. kipulääkettä ja miatohappobakteereita, kun epäilivät et voin olla yksi vanha vaiva uusiutunut. Vatsan ja ruokatorven tulehdus. No en sit tiiä mut mul on edelleen niin vitun huono olo.. tai ei kyl mitää verettanu keskiviikkoiseen, se oli ehkä mun elämäni pelottavin ja kamalin ilta.

En pysty edelleenkä nielemään juurikaan mitää, aina ku nielen ni tuntuu et kurkku ja rinta repee.. Sydän hakkaa välillä ihan hulluna ja jos puhun tai touhuan paljon ni meinaa henki loppua tyystin.. Välillä jos puhun pitkiä lauseita niin alan vetää henkee ku kala kuival maalla. Mut kaippa se siitä..

elämä jatkuu..

EN ole sit ennen ollutkaa näin mones ravintolas ku tnää:D

Käytiin keräämäs ravintoarvo lippusia ravintoloista ku pidetää semmosta laihdurtusryhmää ja sit ens kerral on aiheena ravintolassa syöminen.

Brahen Cafeessa on ihan VITUN isoja leivoksia!! Mä en ole ikinä nähny mittää niin isoa.. alko yököttää ku oli niin isoja:DD



Koht mun lasse tulee... :) jo niin ikävä! <3

heh

Tnää tuli kaksi vuotta täyteen Lassen kanssa:)

Hän toi isoja vaaleanpunasia ruusuja ja pienen kirjan missä on runoja ja mietelmiä rakkaudesta.. ai ku römänttistä :P

Nonni, mutnyt taas tutumaan. En mä nykysin muuta teekkä ku vaan nukun..

öitä..

Jeps, pitäs kohta lähtee myllyyn ja sit sielt kotio siivoamaan Annan tuella ja sit alkaakin hirmunen kittaus..

..ja varma kuolema! :D

No mut ainakin pitäs tulla hauskaa..