IRC-Galleria

Oronen

Oronen

on kalsarisankari

Veri virtaa ja paska lentääKeskiviikko 28.05.2008 20:07

Nyt se on sitten meikäläisen osalta taas alkanut: aamuliikunnat. Nyt tosin vasta kahtena aamuna käynyt uimassa, mutta eiköhän se tästä tavaksi jää. Viimeksihän aamuliikuntaa on tullut harrastettua armeijan harmaissa (miksi ihmeessä harmaissa, pitäis päivittää viher-ruskea-vihertäväksi [ja taitaa niissä uusissa olla vähän mustaakin]). Ainoana huonona puolena on vain se, että laittaa hiukkasen väsyttämään, kun menee samaan aikaan nukkumaan kuin ennenkin, mutta herääkin puoli tuntia aikaisemmin.

Jotkut itseäni älykkäämmät yksilöt ovat väittäneet, että päivä lähtee aamuliikunnalla paremmin käyntiin, kuin vain aamupalalla ja -kusella. Ja paskanvitut sanon minä. Itse olen aamulla pirteä tasan sen ajan kun olen siellä uimassa, mutta heti kun saa vaatteet päälle ja menee aamiaiselle, alkavat silmät painaa. Eihän siinä muutenkaan mitään järkeä ole, että liikunta piristäisi. Ajatekaapa tekin nyt hetki asiaa

......................................................................................................................................................
...............................................................................................................................................................

Noniin. Saitteko mietittyä samalla, kun luitte pisteitä? Ideanahan tässä oli se, ettei siinä ole mitään järkeä, että energiaa kuluttamalla voisi piristyä. Energiallahan se ihminen pysyy tolpillaan ja mellastaa. Jos energian tuhlaa johonkin turhanpäiväiseen, kuten liikuntaan, ei sitä jää enää muuhun. Tosin liikunnan lisäksi ei illassa paljon muuta ehdi tekemäänkään. Minäkin tästä jonkun aikaa tämän kirjoittamisen jälkeen lähden taekwondoa treenaamaan ja tulen takaisin josku kahdeksan jälkeen. Sitten pitää käydä suihkussa ja syödä ja katsoa vähän warr...muuskopioituja TV ohjelmia tietokoneelta ja sitten onkin sliipping taim for lidl poliis stydents.

Urheilun tiimoilla jatketaan. Saatatte ihmetellä tässä vaiheessa, että miten otsikon loppuosa liittyy aiheeseen.
Kerron kun tiedän.

Sanonta "urheilija ei tervettä päivää näe" pitää pääsääntöisesti aika hyvin kutinsa. En muista milloi viimeksi olisin ollut ihan vammaton: milloin on peukku rikki, varvas kipeä tai muuten vain polvet päin persettä. Onneksi urheilemalla sentään flunssat ja muut kuolevaisten taudit pysyvät kaukana.

Kuitenkaan aina ei voi voittaa, ei edes joka kerta. Urheilusta on sekä hyötyjä että haittoja. Minä olen kuitenkin polkuni valinnut, ja urheilen kunnes kuolema minut siitä erottaa. On se kuitenkin välillä hienoa vetää itsensä aivain äärirajoille niin että tuntuu kuinka meinaa paska tulla housuun kun oikein pinnistää. Onneksi toistaiseksi niin ei ole käynyt, mutta ehkä sekin kaunis luonnon oikku joskus tavataan.

- Hikipäissään teitä hoputtaa Oronen

PS. Vaikkei elämä urheilulla pitenisikään, niin ainakin se tuntuu pidemmältä kun välillä hiukan itseään kiusaa.

PPS. Paskan lisäksi pierukin on perseestä!

Rikkautta, mainetta ja kunniaaTiistai 27.05.2008 20:12

Monta kertaa kuulee jonkun puhuvan, kuinka helppo olisi tehdä miljoonia ja taas miljoonia euroja rahaa. Suunnitelmakin on monesti valmis, mutta silti vain puhutaan, että "Kun tästä pistäisi bordellin pystyyn, vuokraisi tuosta keskustan tuntumasta pienen liikehuoneiston ja palkkaisi pari huoraa, niin johan alkaaisi takatasku pullottamaan. Sivubisneksenä voisi vaikka myydä hiukan huumeita tai vaikka viagraa vanhoille pukeille, joilla ei enää seiso." (Bordellin pitäminen ja huumeiden myyminen on laitonta, enkä suosittele sitä kenelläkään). Tämä oli vain esimerkki, mutta ideana on, että monilla on hieno idea, joka on vain toteuttamista vailla. Ehkeivät suomalaiset sitten ihan niin hirveästi arvosta rikkauksia, että viitsisivät laittaa rahahanat virtaamaan.

Monta kertaa, kun on luettu jonkun rikkaan, kuuluisan ja komean tarinaa, mietitään ettei tuo nyt mikään ihme ole. Totta kai kuka tahansa voi alkaa koodaamaan autotallissaan, kehittää jokin uusi hieno ohjelmisto ja olla kymmenen vuoden päästä maailman rikkain mies. No big deal. Ideana onkin, että pitää keksiä jotain uutta. Siihen ei ehkä jokainen äidin pikku nöyhtäkorva pystykään.

Mutta eipä siinä mitään, paska tulee perseestä, tämä teksti minun sormistani. Ihan sama asia. Eiköhän tämä siis ole tässä ja käyn pyyhkimässä sormeni.

- rikkaista rakkain Oronen

PS. Rahaa on kuin rantarosvolla. Ei yhtä paljon, mutta samalla tavalla hankittua.

Runoista ja paskastaTorstai 22.05.2008 02:09

Yleensä runoja on hyviä ja huonoja. Suurin osa rakkausrunoista joita olen lukenut (ja itse joskus humalassa/ krapulassa kirjoittanut) ovat olleet paskoja. Hyviä runoja ovat yleensä sellaiset, joista ei ihan heti tajua, että mitä siinä yritetään kertoa. Yleensä hyvässä biisissä on tällaiset sanat. Toinen tapa tehdä hyvää lyriikkaa on sanoilla leikittely ja niiden moninaisten merkitysten käyttäminen.

Esimerkki paskasta rakkausrunosta:
"Sä sait mun sydämen sykkimään,
silloin aloin susta tyksimään.
Onnemme kestää, vaikka tulisi mikä.
Ei meitä voi erottaa riita, ei ikä.
Sua vain haluan halata,
en koskaan mitään salata."
Siinä mielestäni hyvä nopeasti hatusta heitetty "rakkausruno", joita tämäkin päiväkirjasto on väärällään. Kerron teille kaikille, jotka näitä runoja kirjoitatte (heistä tuskin kukaan tosin lukee minun päiväkirjaani, kukaan ei lue, kunhan kirjoitan), ne ovat paskaa. Jos teillä ei ole mitään sellaista asiaa, joka ei kosketa muita kuin teidän "elämänne valittua", kertokaa se hänelle itselleen, älkää koko irc-gallerian kansalle.

Toinen turhuuden perikuva runoudessa on ns. "itsetuhoiset runot", esim.
"Sut halusin ja sain
jäi särkynyt sydän vain.
Nyt elämä on pelkkää paskaa,
ei tahdo sitä millään jaksaa.
Veit mua narussa kuin pässiä,
hyväks' käytit ja kusetit.
Nyt tiedän et' halusit vain äässiä,
onneksi selvisi että petit.
Kuole pois kurja paska,
VIHAAN SUA!!"
Eli näin. Ketähän tämä sitten oikeasti kiinnostaa? Joku on petetty ja jätetty, entäs sitten. Ei se ainakaan minua saa vihaamaan tämän runon kirjoittajan exää. Varsinkin kun runon kirjoittaja on juuri täyttämässä 15 vuotta, ja nyt hänen elämänsä on pilalla, koska hänen elämänsä rakkaus on jättänyt hänet. Nonono, no like this.

Sitten on olemassa oikeasti hyviä runoja, joita lukee mielellään. Hyvää runoa joutuu mielestäni heken sulattelemaan, jonka jälkeen siitä löytyy jotain mielekästä ja viisasta. Tällaisessa oikeasti hyvässä runossa ei mielestäni tarvitse olla edes rimmaavia loppusointuja, tunnelma on tärkein. En ole itsekään mikään hyvä runoilija, mutta koska minulla ei ole tällä hetkellä yhtään hyvää runoa lähettyvillä lainattavaksi, joudun säveltämään tähän jonkin tökerön yritelmän.
"Miksi kaikki on niinkuin on?
Onko muunlainen niin mahdoton?
Muurahainen tekee aina työtä,
rastas räkättää,
varis raakkuu.
Kuuluuko metsästä uusi ääni?
Olisiko se karannut papukaija?
Ei, tikka se vain.
Taidan ottaa toisen paukun."
Eli siinä kaikessa kurjuudessaan minun kyhäelmäni, jonka piti olla hyvä runo, mutta on siitä kaukana. Tuossa tuskin on mitään järkeä, mutta ei se mitään, ei muussakaan minun tekstissäni ole. Kunhan kirjoitan silloin tällöin tänne jotain, jotta jonain päivänä tämän sivuston palvelimelta loppuisi tila minun kirjoitusteni viemän tilan vuoksi.

- Teitä kaikkia paskoja runoilijoita vihaten, Oronen

PS. Paska haisee muuten harvoin runolle, mutta runo haisee kyllä aika usein paskalle. Runollistako? Ainakin kaunista.

PäiväkirjamerkintäKeskiviikko 21.05.2008 00:07

Yleensähän päiväkirjalla tarkoitetaan paperista ja kovista kansista valmistettua kirjaa, jossa saattaa olla vaikka lukko päällä estämässä asiattomien pääsyn salaisiin merkintöihin, ja johon tehdään salaisia merkintöjä omasta elämästä ja ajatuksista. Tälläinen perinteinen päiväkirja on yleensä täysin yksityinen ja jokaisen oma asia. Sinne voi kirjoittaa, jos joku vituttaa tai jos riemastuttaa tai vaikka salaisia rakkauskirjeen luonnoksia sille naapurin Tepolle tai Lauralle, johon on jo ollut palavasti rakastunut vuosia ja yrittänyt sovittaa roskien viennin aina samaan aikaan tämän kanssa. Sitten sinne voi päivitellä omaa pelkuruuttaan, kun ei uskalla koskaan sanoa muuta kuin "moi".

Toinen päiväkirjan tyyppi on sitte nämä internetissä "julkaistavat". Niistähän ilmeisesti käyteteään yleisesti nimeä blogi. Blogin voi perustaa esimerkiksi matkakokemusten suhteellisen reaaliaikaista jakamista varten, julkiseksi päiväkirjaksi johon kirjaa aina illalla päivänsä tapahtumat, tai kuten minä käytän tätä nimenomaista irc- gallerian päiväkirjaominaisuutta eli järjettömän tajunnanvirran purkamiseen.

Matkablogissahan on aivan selvästi järkeä. Siitä voi esimerkiksi matkaa suunnitteleva lukea, josko paikka edes kiinnostaa. Itse ainakin paahdun auringossa Kanarialla bikineissä olevien naisten ympäröimänä kittaamassa halpaa viinaa, kuin mätänen ja hikoilen tuhannen muun kanssa Louvressa, jotta voisin nähdä edes vilauksen taulusta jonka naisella on arvoituksellinen hymy. Minulle riittää arvoitukseksi se, että mitähän eilen tapahtui ja missäs vitussa mun rahat on.

Ketään tuskin kiinnostaa listassa toisena oleva jokapäiväisten askareiden päivittäinen kirjoittaminen. Tosin sellaisiakin pervoja varmasti löytyy. Veikkaisin että jokainen idiootti, joka katsoo Big Brotheria voisi olla kiinnostunut seuraamaan myös jonkun toisen elämää tekstimuodossa.

Tämä minun tapani käyttää "päiväkirjaa" taas tuskin kiinnostaa ketään.

Mutta sitten!
On mielestäni myös väärä tapa käyttää "päiväkirjaa"! Ja se on kaiken maailman helvetillisten kiertokirjeiden täyttäminen, jossa sadallakahdeksallakymmenelläviidellä kysymyksellä selvitetään, että "Oletko iHQ???!!1+". Mikä helvetin järki se on laittaa sinne omaan päiväkirjaan? Onko sen viehätys sitten siinä, että kaverit ja tuntemattomatkin näkevät kuinka iHQ olet? Minä kun kunniallisena kiinnostuneena kansalaisena lähden selailemaan tuoreimpia päiväkirjamerkintöjä, alan vittuuntumaan, kun joka kolmannessa on jotain muita, kuin "ihq-testejä". Ja niistä jäljellejäävistäkin puolet on jotain tökeröitä runoja "sille oikealle ja armaalle". Jos sille rakkaalle pitää runoja kirjoittaa niin lähetä tekstiviesti. Tai vielä enemmän naiset tykkää, jos kirjoitat käsin. Se käsin kirjoitus tosin ei saa olla mitään pikaisesti hutaistua, vaan siistiä. Siinä kun rauhalliseen tahtiin kirjoittaa, ehtivät myös pahimmat aivopierut haihtua tekstin seasta, ja runostakin tulee itsessään parempi.

- Blogiin piereskelijä Oronen

PS. Kyllähän se vanhentunut raejuusto aiheutti hiukan vetelää kakkaa.
Täytyypä aloittaa tämä merkintä "jännä nähdä"- pohdinnolla. Tällä tarkoitan sitä, että jännä nähdä, kuinka miehen käy. Vetelin nimittäin juuri äsken treenien päälle puoli purkkia raejuustoa, jonka parasta ennen- päivä on mennyt umpeen joskus viime viikon puolessavälissä. Maistui niin hyvältä, ettei se nyt voi vaarallista olla. Kuten sanottu jännä nähdä.

Mahtaakohan allekirjoittaneella olla muutenkin jotenkin kieroutunut suhde ruokaan, lähinnä sen pois heittämiseen. Eihän salaatti ole pilalla, jos se on vähän kellertävää, kunhan ei ihan keltaista ole? Eihän koko leipä ole pilalla, jos reunassa on vähän hometta (niissä leivissä oli kyllä menty pitkälti yli viikko parasta ennen päivästä)? Eihän ruoan pilaantumispäivä muutenkaan ole sama asia kuin "parasta ennen", jos ruoka vielä näyttää, haisee ja maistuu hyvältä?

Sitten siirrytäänkin kamelista kumisaappaaseen ja sitä kautta aasinsillalla sammakoihin. Sammakoita on nimittäin ainakin kahta laatua. Pyrin erittelemään ne tähän:

1. Sammakko (lat. Rana Temporaria), joka on Suomen yleisin sammakkoeläin. Koiras on 6–8 cm pitkä, naaras 9 cm. Elävät ja kutevat erilaisissa vesistöissä ja syövät hyönteisiä, etanoita ja ääriolosuhteissa vaikka raatoja. Nuijapää kehittyy noin kymmenessä viikossa sammakoksi. (Wikipedia)

2. Toinen sammakkotyyppi onkin se, joka meitä kiinnostaa, ja jota ei löydy Wikipediasta. Ne ovat nimittäin niitä, jotka tulevat suusta. Tälläisen suusta päästetyn sammakon seurauksena saa yleensä ossakseen vähintään tuimia katseita ja vähintäänkin paheksuntaa. Pahimmassa tapauksessa voi saada vaikka mustan silmän. Vaikka eläinkunnan sammakot ovatkin hiukan limaisia, ovat nämä ihmisen tuottamat paljon inhottavampia. Yksi suusta päässyt sammakko voi niin sanotusti paskoa koko lammikon käyttökelvottomaksi ja sitten onkin hankala selitellä, että kun kurkunpään sulkijalihas on viimeaikoina vähän vuotanut.

Eipä kai lääkäreistä tai sammakoista, saati sitten minun sairaalloisista ruokailutottumuksistani enempää.

- Sammakkoprinsessa Oronen

PS. Liekö jännityksen aiheuttama plasebo, mutta ihan niinkuin mahassa vähän kiertäisi

PPS. Kun muutan omilleni, tarjoan tupareissa pelkkiä vanhentuneita ruokia sammakoilla höystettynä.

Eläinkunnan saappaatSunnuntai 11.05.2008 20:37

Tässä eräänä päivänä kun krapulassa olin (taas), kävelin pitkin metsäpolkua. Siinä sitten loikki pulu vastaan, eikä tajunnut väistää, vaikka sille siinä ärisin ja ölisin. Taisinpa kävylläkin heittää. Oravat sentään tajuavat mennä puuhun ja kiivetä aina vähän korkeammalle, kun käpy osuu tarpeeksi lähelle. On ne eläimet vain melkoisia veitikoita.

Oli tässä erään nimeltä mainitsemattoman tyttöystäväni syntymäpäiväkin juuri. Annoin jo etukäteen synttärilahjaksi pari CD- levyä, ja kysyttäessä mutisin, että saatan jotain muutakin vielä tuoda, jos tulee ideoita. Noh, ideoita ei sitten tullut, kun ei muistanut ideoida, ja taas sai katsella selkää pari tuntia ja kuulla pelkkää tuhinaa vastauksiksi kaikkiin kysymyksiin.

Eilen olin pitkästä aikaa sekä ottamassa viinaa sivistyneesti sekä verestämässä lapsuuden muistoja (ulkona ryypiskely). Mukana oli viskipullon pohjat, jotka piti juoda, mutta siitäkin jäi vielä liru jäljelle. Oli ihan kivaa kävellä ympäri kylää kavereiden kanssa ja siemailla viunaksia samalla. Ei edes tullut krapulaa.

Nyt on viikon loma, joten Tampereellakin ehtii ehkä tulla jo pikku hiljaa kesä.

Mutta takaisin aiheeseen, eli saappaisiin. Nyt ei kuitenkaan puhuta mistään Kontioista, koska Karhu on hyvää. Eläinkunnan saappaimmat eläimet ovat minun pohdiskeluni mukaan pulut ja kalat. Kuka oikeasti puree matoa, jonka sisällä on koukku?

- Kurkkujen kaveri, kurpitsojen rankaisija - Oronen

PS. Tätä tekstiä kirjoittaessa ei vahingoitettu kaloja, ja samalla juotu olutkin oli Sandelsia.

PPS: Hyvää äitienpäivää. Myös miehille ja niiden aluille. Ja kaikille muillekin.

Kirjallisuuden helmiäKeskiviikko 16.04.2008 20:25

Olen tässä koulun ohessa oppinut lukemaan kirjoja. Se poistaa huonoa omaatuntoa siltä, ettei lue koulujuttuja mutta on samalla mielenkiintoista. Kirjallisuuteni taso tosin ei ole kovin korkea. Olen tähän mennessä lukenut kaksi Juha Vuorisen kirjaa, ja haen varmaan huomenna kirjastosta taas uuden.

Kesäkin alkaa puskemaan itseään läpi kaiken talvisen pimeyden ja kylmyyden läpi. Kylmyyden voi kyllä unohtaa. Kevät tuntuu tulevan kaikkialle muualle kuin Tampereelle. Kun lähtee maanantaiaamuna ajamaan Etelä-Suomesta kohti Tamperetta, muuttuu maa aina vain lumisemmaksi ja perille päästyään voi huomata saapuneensa joulumaahan. Ei ole muuten reilua.

Jos joku on mahdollisimman ristiriitaisia tunteita herättävää, niin se on ilmainen ja hyvä ruoka. Onhan se tietysti mukavaa kun pata on lämmin kolme kertaa päivässä, mutta mitalin kääntöpuolella on pyöreä vatsa, jonka keskellä Fazer Amica- ravintolan logo.

Taidan olla muuten hulluksi tulossa. En meinannut saada viime yönä unta kun päässä pyöri miete, että miten onnisuisin matemaattisella kaavalla todistamaan sen, että kahden parillisen tai kahden parittoman luvun summa on aina parillinen. Ja en oikeastaa koskaan ole osannut mitään todistaa matemaattisesti, joten pyöriskelin aika kauan sängyssä. Eli jos joltain löytyy päätä ja taitoa, niin voisitko kertoa vastauksen.

Sitruunankelmein terveisin
Oronen

PS: Kumpi jalka on jaloista jaloin? (vai onko se se kolmas?)

Hyvää päivääLauantai 23.02.2008 18:15

Tänään päivä alkoi aamulla niinkuin yleensä päivät tekevät, paitsi jos on ollut ihan kauheasti ottamassa illalla ja yöllä kuppia niin silloin se alkaa yleensä illalla, jos silloinkaan. Tänään se siis alkoi kuitenkin aamusta. Kuitenkin veikkauksen mainoksissakin jo viisaasti laulettiin aikanaan "Huomenna kaikki voi olla toisin" ja voi olla, että huominen alkaakin vasta silloin illalla.

Tänään on pitänyt reissata ympäri Vantaata etsimässä hyvinvointiyhteiskunnan tunnusmerkkejä: edullista ja aina kaikille saatavilla olevaa terveydenhuoltoa. Ja tietenkin ennen kuin voi lähteä sinne toiselle puolelle Vantaata sairaalaan, on haettava toiselta puolelta kaupunkia Kela- kortti, joka sisältää uniikkia informaatiota henkilöstä. Tietoa, joka on liian arkaluontoista jopa henkilö- tai ajokorttiin painettavaksi. Mikä se tieto sitten on, sitä en tiedä. Lääkäri kuitenkin onneksi tutki tuon silmätautisen paremman puoliskoni asiantuntevasti tulematta metriä lähemmäksi, ei edes reseptiä ojentaakseen. Resepti asetettiin pöydälle, josta sen sai sitten noukkia. Liekö pelännyt kammottavaa silmätulehdusta, joka kaiken logiikan mukaan tarttuu katseesta?

Tänään olen ajatellut juhlistaa näinkin pitkään jatkunutta olemassaoloani (ei mitään erityistä merkkipäivää) menemällä Klaukkalan ala- Rolssille syömään mättöruokaa. Eli en vain itse jaksa alkaa käymään kaupassa ja sitten lukemaan nuudelipaketista, että sen pitää kiehua 3 minuuttia, saati sitten muita gourmet- kokkaamiseen liittyviä kommervenkkejä tonnikalapurkin avaamisesta leivän voitelemiseen.

Ai niin. Olen muuten tähän mennessä ollut jo viikon köyhä opiskelija. Tai en ole ihan vielä köyhä, mutta eiköhän sekin tilanne tästä muutu. Opinahjooni voi käydä tutustumassa osoitteessa www.poliisiammattikorkeakoulu.fi ja sitten tulla naureskelemaan vaikka minun galleriaani, kun minusta tulee työtön. Vaan eipä ehkä tulekaan, tiedä häntä.

Päivällisterveisin
Oronen

PS: Kiai vain kaikille!

YstävänpäiväTiistai 12.02.2008 17:57

Juksasin, ei se ole vielä tänään, vaan 14. päivä. Tosin itsekin luulin aamulla heränneeni ystävänpäivään, mutta se unelma tippui taivaalta jo (?) puolen päivän jälkeen, kun tuli puhe ystävänpäivästä. Voi hitsin pimpulat...

Ystävänpäiväkin on tosin mielestäni aika turha "juhla". Jos ollaan ystäviä, niin eikös silloin pitäisi muutenkin huomioida toista ihan ympäri vuoden. Toisille se taas on hyvä tekosyy lähettää anonyymi rakkauskirje salaiselle ihastukselle, ja sitten ehkä ensi vuoden kirjeessä uskaltaa antaa jo vihjeen että kuka viime vuonna sen kirjeen lähetti. Sitten kolmantena vuonna kun ollaan sujauttamassa sitä kirjettä postilaatikkoon, huomataan että se onkin jo jonkun muun kanssa. Perseestä, eiks vaan.

Pitäis saada taas uusia kuvia tänne galleriaankin, että sitten kaikki ventovieraat tunnistaa, kun vastaan tulevat. Toisaalta eipä sitä ainakaan kuvauksellisemmaksi ole tullut, lähinnä päinvastoin. Eikä oikeastaan muuta muutosta nykyisiin kuviin olekaan, kuin pidemmät hiukset.
Tietysti joku voisi ajatella, että "Pitäähän aina ottaa uusia kuvia, kun on uusia vaatteita, että kaikki näkee mun ihq:n uuden paidan!" Mutta uutisia teille kaikille: Minulla ei ole uusia vaatteita. Ostan vaatteita, kun vanhat menevät rikki, käyvät pieneksi (nykyään sitä aiheuttaa enää lihominen) tai jos emäntä pakottaa. Mutta onhan ne hiukset tosiaan jo kasvaneet sen verran, että voi varmaan jo puhua "uudesta tukasta".

Hyvää loppusyksyä teille toivottaen Oronen

PS: Tänään uimaan. Pasi märässä altaassa on kuin lintu keltaisessa aamussa. Eikäkö...

Nätti ku sika pienenä.Perjantai 14.09.2007 00:45

Tänään heräsin aamulla sängystä ja pienen örinän jälkeen pääsinkin siitä sitten ylös ja vähän mutustamaan leipää. Ruisleipä on kyllä paljon parempaa kuin vaalea, paitsi joskus kun se vaalea sattuu maistumaan. Leivälle taisi eksyä juustoa ja maustekurkkua. Siihen kun hiukan päälle maitoa niin on gutaa.

Sitten kun leivän sai alas kurkusta niin menin lenkkeilemään, ja pururadalla oli joku ihmeellinen porukka nuoria naisia. Muuten sitä olisi voinut luulla vaikka koulun liikunnan ryhmäksi, mutta erona siinä oli n. 8 hengen porukka joita kiinnosti se homma ja jotka ensin lämmittelivät ja sitten juoksivat oikein kilpaa sen radan ympäri. Tyttö keltaisessa paidassa voitti. Loput, eli vähemmän motivoituneet seisoskelivat paikoillaan puhelemassa suunnilleen koko tämän urheilullisten alkuverryttelyn ajan ja lähtivät kävelemään johonkin vähän ennen juoksukilpailun alkua. Itse poistuin paikalta ennen kuin kävelijät tulivat takaisin.

Sitten tänään oli Tarzan apina kerho, jossa yritin taas kerran venytellä, ja vähän peuhasin lasten kanssa. Niiden mielestä on jotenkin ihmeellistä, että harrastan taekwondoa. Tai sitten ne vaan kyselee sen takia, että uskaltavatko tulla päälle joukolla. Eivät vielä ole tulleet. Niiden natiaisten kielenkäyttö on kyllä aika ala- arvoista. Minä en ainakaan ala- aste ikäiseltä natiaiselta kuuntelisi yhtään vittu-saatana-perkelettä.

Vaikka lapsen fyysinen kuritus on kiellettyä, niin kai henkinen "väkivalta" on vielä sallittua. Vai tuleeko joku kukkahattuinen tantta heti oven taakse nalkuttamaan kun pikku- Oronen joskus tulevaisuudessa valittaa että joutui lähtemään nälkäisenä ruokapöydästä kunnei isukki jaksanutkaan katsella kun tämä seisoi päällään tuolilla hoilaten ukko- Nooaa samalla kun yrittää potkia maitopurkkia kumoon.

Lasten pitää kyllä juoda maitoakin riittävästi että luut kehittyy. Meikäläisen jälkeläisistä ei mitään limonadin suurkuluttajia tule. Kokista saa jouluna, juhannuksena ja synttäreillä jos muistan ostaa. Maidonjuonti tukee muutenkin kotimaista maataloutta, ja on sitäkin kautta parempi kuin sokeriliemen kittaaminen. Paitsi jos itse keittää mehua. Se on hyvää ja terveellisempääkin kuin kaupasta ostetut säilöntäaineella kyllästetyt liemet.

Mehua varten pitäisi vain viitsiä kerätä marjoja, mitä taas itse en koskaan viitsisi. Onneksi on äiti joka sentään keittää mehut, kunhan hiukan osallistuu marjojen keräämiseen.

- Oronen

PS. Mitenköhän tämä otsikko liittyi taas tekstiin. Kai niihin lapsiin jotenkin, kun ne on kuitenkin pieniä ja käyttäytyy kuin siat.