IRC-Galleria

Janoan mielen virikkeitä. Tarvitsen ajatustoimintaa kirvoittavia ärsykkeitä. Kun en saa niitä tarpeeksi, turrun ja puudun enkä ole iloinen. Usein silloin myös ajattelen, että ehken teekkään henkisyydellä juuri mitään vaan, että olen typeränä ihmisenä tarkoitettu kehittämään itseäni vain fyysisten uurastusten ja ponnistusten kautta. Kuten nyt esimerkiksi punttien nostolla. Karrikatyyrisesti olisi kai aivan oikein, etten kaipaisi mitään muuta kuin enemmän lihaksia, voimaa ja kokoa. Eihän punttijunteilla ole aivoja ja jos onkin niin lihakset korreloi suoraaan aivojen koon kanssa ja jne jne jne.

Ilmeisesti harhaluulo punttijuntteuden ja yksinkertaisuuden korreloinnista juurtuu harrastuksen sosiaalisesta historiasta. Vuosisadan alussa kun kuntosalibuumi lähti liikkeelle, sitä mainostettiin nimenomaan tavallisen kansan hyötyhuvina, työmiehen ilona. Herraskansa karsasti moista itsensä uuvuttamista ja rehkimistä. Raskaan työn tekijälle siinä taas ei ollut mitään uutta. Nykyään kuitenkin suurin osa elämätapabodareista ja erityisesti kilpabodareista on korkeasti koulutettuja. Tällä tarkoitetaan, että useimmilla motivoituneimmilla kehonrakentajilla on jokin korkeakoulututkinto. Toki onhan tilanne muuttunut 80-luvusta, jolloin bodaaminen oli todellinen juppien trendi. Nykyään salilla käyvät kaikki, mutta kovinta työtä paiskivat jätkät ovat ilmeisesti myös akateemisesti pätevää porukkaa.

En koskaan tahtoisi kehittää itseäni vain salilla. Pidän lihasten kasvattamista kuitenkin ylevänä lähinnä sen vaatimien elämäntapaohjeiden vuoksi. Se on todellinen luonteen testaaja ja erityisesti sen kasvattaja. Sen rankkuus ja ääretöntä sinnikkyyttä ja pitkäjännitteisyyttä vaativa luonne herättää todellista kunnioitusta sen harrastajia kohtaan. Se kertoo kyvystä asennoitua haasteisiinsa vakavasti ja sitoutua niihin äärimmäisen tiiviisti. Sellainen näkyy elämän muillakin osa-alueilla tavalla, josta Arnold Schwarzenegger on mainio esimerkki. Mikä tahansa ponnistus, haaste tai päämäärä, jolle antaa kaikkensa, on mahdollista saavuttaa. Kun koko henkistä ja fyysistä tarmoa käytetään kokonaisuudessaan, mikään ei ole mahdotonta. On mahdollista saavuttaa asioita, joista unelmoi ja haaveilee. Esteiden ilmaantuminen herättää vain suurempaa tarmoa päästä niistä yli. Pessimismi ei kuulu omistautuneen ja sinnikkään ihmisen ominaisuuksiin.

En tiedä kuinka pitkännitteinen ja sinnikäs itse olen, mutta ainakin koitan rakentaa itseäni useammalla eri osa-alueella. Koitan olla koko ajan enemmän. En ole onnistunut siinä aivan haluamallani tavalla. Syytän usein tätä ympäristöä, tätä laiskuutta edistävää koulua, näitä tavallista elämää himoitsevia ihmsiä, jotka eivät edes kaipaa uusiin ulottuvuuksiin kokemaan jotain ennenkuulumatonta ja upeaa. Heillä on paloa elää paikallaan. He tahtovat ainoastaan turvallisuutta ja tuttua. Heillä ei ole edes uteliaisuutta lähteä kokemaan ja näkemään. Pidän heitä surullisena kuvana ihmisluonteesta. Tosin hekin ovat varmaankin ympäristönsä tuloksia.

Itsehän synnyin helsingissä ja muutin paikkakunnalta paikkakunnalla. Elin lapsuusvuoteni Espoon lähiöissä, jonka jälkeen muutin Nokialle. Olen varma, että vaihteleva elinympäristöni on suora syy siihen miksen halua tyytyä Huittisten tarjoamiin mahdollisuuksiin ja sen suorastaan taannuttavaan vaikutukseen. Täällä kaikki tekee työtä, ostaa työstä saatavalla rahalla ruokaa ja viinaa ja käy joskus katsomassa läheisiään. Täällä ei katsota edes elokuvia, ja jos katsotaankin, katsotaan paskaa. Huittislaisten on vaikea löytää kulttuuriantia täältä, joten eivät he sitä kaipaakaan. Ja koska eivät kaipaa, sitä ei tule olemaankaan. Kirjaston rakkausromaanit ovat heidän kokemuksensa ulkomaailmassa elämisestä.

Ihminen tarvitsee ympärilleen itsensä kehittämiseen omistautuneita ihmisiä, jotka tuovat omalla esimerkillään innostusta ja inspiraatiota rakentaa omaa persoonaa samalla tavalla. Tylsyys ja tavallisuus lamaannuttaa kaiken intohimon ja tekee ihmisestä nolon tollon. Ihmisen täytyy päästä käyttämään kaikkea mitä hän sisältää: kaikkea syvyyttä, kaikkea uteliaisuutta, kaikkea tietoa, ihan jokaista hippuakin. Sillä, mitä pikkukuntalainen tarkoittaa tavallaisella elämällä, ihmisen kyvyn käyttäminen on mahdotonta.