IRC-Galleria

Se pahin vammaSunnuntai 11.02.2007 21:25

Kun olin yläasteella ja mietin tulevaa ammatinvalintaa, oli pari vaihtoehtoa, joita en olisi valinnut mistään hinnasta. Työskentely opettajana tai lastentarhanopettajana oli täysin pois suljettu vaihtoehto ammatiksi. Myös kehitysvammaisten kanssa työskentely tuntui olevan aivan mahdoton vaihtoehto. Yleensäkin pienten lasten kanssa työskentely tuntui vaikealta ajatukselta. No nyt ollaan tässä tilanteessa missä ollaan...

Olen aina ihaillut ammattikasvattajia, vaikka minusta itsestäni ei niihin hommiin olekaan. Kasvattaminen ei nimittäin ole helppoa. Tiedän että niissä hommissa tulee onnistumisen hetkiä, jotka korvaavat paljon vaikeuksia, mutta myös pettymyksiä. Luulen, että kasvattajan paras ominaisuus olisi positiivinen elämänasenne, toivo ja usko paremmasta. Meikäläinen, joka olen peruspessimisti henkeen ja vereen, olisi hyvin vaikea pettymyksen hetkellä luoda uskoa ja toivoa paremmasta huomisesta.

Kuudes lapsemme 12 v. kysyi minulta eilen tiedänkö mikä ihmisen vamma on pahin vamma ? Mietin eri vaihtoehtoja liikuntavammoista synnynnäisiin vammoihin asti, enkä oikein osannut vastata. Se on asennevamma, lapsi vastasi. Opettaja oli sen luokassa kertonut ja perustellut. Perustelu väitteelle oli se, että tämä vamma on itseaiheutettu ja sen voi jokainen "vammainen" itse parantaa, jos tahtoo. Aika hienosti sanottu. Oli tainnut kolahtaa lapsen päässä, toivon ainakin niin.

Etkö vielä ole jäsen?

Liity ilmaiseksi

Rekisteröityneenä käyttäjänä voisit

Lukea ja kirjoittaa kommentteja, kirjoittaa blogia ja keskustella muiden käyttäjien kanssa lukuisissa yhteisöissä.