IRC-Galleria

yllättäen en löydäkkään oikeita sanoja
kertomaan sinulle tunteistani

hiljaisimmatkin yöt,
niissä unisissa kaupungeissa -
meidän haaveemme,
keveinä tuulenvireinä,
niiden järvien rannoilla -

niinä öinä.

heti lähdettyäni -
minut valtasi tyhjäyttävä olo.

kaipuu --

ei tuntunut samalta
nähdä ympärillä viliseviä maisemia,
sateesta kosteaa asfalttia,

ei tuntunut samalta
hipsiä pihamaalle yömyöhään,
kun teki mieli tupakkia,

ei tuntunut samalta
katsella taivaanrantaa,
taikka öistä taivasta,

ei tuntunut samalta
nauttia auringonnousun kauniiksi värjäämästä taivaasta

yksin

ja sillä ihan vasta äskettäinhän
katselimme yhdessä kuinka se laski mailleen

kaipasin läsnäoloasi heti kadottuasi --

ja niin minä palasin niille hiljaisille mökkiteille,
niiden vetten äärille

jonne sinä minut silloin veit.

vaikka sataisi kaatamalla,
vettä tulee taivaan täydeltä -
ja kun vasta ihan hetki sitten paistoi aurinko

olin siis aavistanut ihan oikein
kun otin lähtiessäni sateenvarjon mukaani

istuskelin portailla
sateenvarjoni alla
ja kurkottelin kädelläni
sen alta
kohti sadetta

sade tuntuu ihanan lämpimältä iholla.

kyyhötin sateenvarjoni alla kera tupakan
nauttien ilmasta
ja ansaitusta tauosta

minä haaveilin
ja olin jo monta päivää edellä
tästä hetkestä

huomenna

ja niin minä hymyilin huomiselle

Taivaanrantaan,

yhdessä.

-- Ja sitten kuvittelin sen rautatien,
sen joka vie minut kauaksi.

Katoa.

Odotan,
sen odotuksenkin lisäksi,
että odotan
päivien kuluvan.

Älä huoli,
pidän maailmaa silmällä
sillä aikaa kun sinä nukut.

Katosin tähtitaivaiden alle,
tyynen vedenpinnan äärelle,
niihin unelmiin,
niihin hetkiin,
kanssasi jälleen.

En unohtanut mitään -
en hetkeksikään.

Hymyile hymyile hymyile minulle jälleen.

silti kuin luonnostaan.

Tiedätkö,
että onnellisen tietämättömänä kaikki tuntuu paremmalta ?
Luuletko,
ettei totuus silti tulisi koskaan ilmi ?

'Tieto lisää tuskaa.'

Niin, tämä on totuus -
ja totuuden tullessa ilmi,
heidän sisältään kuolee jotain.

'Ihminen on suurimman osan
ajasta kuollut.'

aurinkoisiin iltapäiviin.
Ja vetisen metsän keskeltä
yksinäisille saarille.

Tiedän, että tiedät sen.
Kumpikaan vain ei sano sitä ääneen.

Kohtaan alati sen saman asian,
ja haluaisinkin,
että ymmärrät minua oikein,
ja että ymmärtäisit valintani.

Ulkona sataa vettä jälleen
ja ilma on lämmin.
Ja niin juoksin avojaloin nurmella,
kaatosateessa.

Hullua tai ei,
mukavaa minun mielestäni.

Oli satanut niin kovin,
että pihalle oli muodostunut iso lammikko.
Hetkeksi jäin tähyilemään sitä
ennenkuin kipitin ripeästi takaisin sisälle.

Lämmitellessäni jään kuuntelemaan -
hiljaisia ääniä.

Kuulen kissan askeleet portaikosta,
kovan tuulen huminan jostain kauempaa,
ja sateen ropinan kattoa vasten,
se rauhoittaa mieleni.
Se saa minut hetkeksi unohtamaan uupumukseni.

Mutta se ei mieltäni muuta.

Muistan kuinka mailleen painuva aurinko
loi kelmeää valoaan olohuoneeseen -

muistan sen värin kasvoiltasi.

Kaunis,
sininen
ja tyystin pilvetön
taivas -

jäi huomiotta.

Sillä viekas katse minun huomioni itseensä veti.

Kaksi varjoa seinällä,
onnelliset.

Gary Jules - Mad world

Entwine - Closer (My love)

Hetkeäkään en vaihtaisi pois.

Seisoskeltiin siinä ikkunan edessä,
ihan hiljaa,
ja katseltiin nukkuvaa kaupunkia.
Sinä yönä ei annettu ajan puuttua asioihin.
Unohdettiin kaikki muu ympäriltämme silloin.

Teit minusta kokonaisen.

että iltaan olisi pitkä matka.

Mutta onnellisena hymyilit.

'Äänettömässä yössä hengitän vain sinua'

Paljon kysymyksiä
hämärissä illoissa -

juuri kun luulet jo olleesi muualla.

Emme laske tätä iltaa mukaan -
ja se tekee yhteensä seitsemän.

Seitsemän yksinäistä yötä.
Seitsemän pitkää päivää.

Eivät silti nujerra !
Eivät nappaa mukaansa,
niihin kaikkiin onnettomiin teorioihinsa,
joissa elämä maistuu
unohdukselta.

Muistin jokaisen äänen,
jokaisen hiljaisimmankin kilometrin.