IRC-Galleria

Ikävä on kuin sairaus.
Se syö pohjaa kovin monelta asialta...
Juuri kun et muista sitä, se iskee sellaisistakin lauseista kuin "Hei ootteko hommanneet jo kissan?"
tai "Puhutaan toisesta maailmansodasta!".

Sitten ei ole enään kivaa.
Ikinä.

Mutta, emme tulleet näin kauas vain siksi, että voisimme nyt luopua tältä raskaalta taipaleelta.
"Let us see what horrors await us."

"Kipu on väistämätöntä!"
Sitä hokien, tulen pala palalta katkerammaksi ja kateellisemmaksi.
Kyyninen? Minäkö? Elämää vihaava?

En.

Minulla ja elämällä oli sopimus, ettemme hypi toistemme silmille...
Tarvitsen jonkun, joka osaa vain olla vierellä, kun sitä kaipaan.
Joku, joka ymmärtää, ettei rakastaminen ole kosketusta, vaan tarve tuntea toinen läsnä sellaisena, kuin on. Joku, joka ymmärtää, että kun olen iloinen, se hymy joka huulillani on, on tarkoitettu hänelle.
Yksin hänelle.

Jos ei rakasta yli rajojen, ei rakasta laisinkaan.
Rajojen, kuten säännöt, liminaalit, moraali, aika ja lopulta kuolema.
Rakkaus ei ole vain jotakin, joka on elämän osa.
Kun kuolemme, meistä jää vain tunne. Olkootkin vain kaiverrus kivessä tai
kirjoitus kirjan omistuksessa.

Olkootkin vihaa
Olkootkin rakkautta

Ei ikinä, ikinä, ikinä enään rommikolaa.

Eikä koskaan kuunnella Kallea juomavalinnoissa!
Ensin Gambina ja nyt rommikola.

Ei ei ei...

Suolapähkinätkin maistuu rommikolalta :S
+uni ei tule.

Muuten oli kivaa :D

Uudestaan ja
Uudestaan ja
Uudestaan ja
Uudestaan ja
Uudestaan ja
Uudestaan ja
Uudestaan ja
Uudestaan ja
Uudestaan ja
Uudestaan ja
Uudestaan ja
Uudestaan ja
Uudestaan ja
Uudestaan ja
Uudestaan ja
Uudestaan ja
Uudestaan ja
Uudestaan ja
Uudestaan ja
Uudestaan ja
Uudestaan ja
Uudestaan ja
Uudestaan ja
Uudestaan ja
Uudestaan ja
Uudestaan ja
Uudestaan ja
Uudestaan ja
Uudestaan ja
Uudestaan ja
Uudestaan ja
Uudestaan ja
Uudestaan ja
Uudestaan ja
Uudestaan ja
Uudestaan ja
Uudestaan ja
Uudestaan ja
Uudestaan ja
Uudestaan ja
Uudestaan ja
Uudestaan ja
Uudestaan ja
Uudestaan ja
Uudestaan ja
Uudestaan ja
Uudestaan ja
Uudestaan ja
Uudestaan ja
Uudestaan ja
Uudestaan ja
Uudestaan ja
Uudestaan ja
Uudestaan ja
Uudestaan ja
Uudestaan ja
Uudestaan ja
Uudestaan ja
Uudestaan ja
Uudestaan ja
Uudestaan ja
Uudestaan ja
Uudestaan ja
Uudestaan ja
Uudestaan ja
Uudestaan ja
Uudestaan ja
Uudestaan ja
Uudestaan ja
Uudestaan

"Lopu ei ikin tää, tuska elon, mi viimeiseksi jää." ~Shakespeare~

Pää särkee.
Poskia kuumottaa.
Pitäisi olla vihainen, mutta ei voi.
Katse harhailee.
Kädet tärisevät.
Kaikki pitäisi niellä ja olla hiljaa.
Hiljaista on, niin pään sisällä kuin ulkonakin.

Joskus olisi vain parempi, että voisi tehdä jotakin,
jotakin millä on tarkoitus.

Ei, minun tarkoitukseni hukattiin. Minut haudattiin.
Minut pistettiin kantamaan omat tuntoni yksin.

Tila, jossa leipä ei maistu leivältä, eikä lämpö tunnu lämmöltä.
Tila, jossa paha on hyvä ja hyvä on paha.

Tila, jossa kaikki on yhden säikeen varassa odottaen, että pääsee romahtamaan.
Romahtamaan alas...

Ja nukkumaan...
Aina nukkumaan...

Unta, jonne painajaiset eivät pääse.

Yksi tarpeeton teksti lisää:

"Tiedettävästi näädäthän ovat.. kovin pelokkaita olentoja..."
"...MITÄ?! MEKÖ?! Minä näytän niille liskoille! Lynkkaan niitä niin, etteivät ne tunne häntiään linnasta lähtiessään!"
"Teidän avullanne voitamme varmasti!"
"Rrrrakas neiti! Pistäisin ne päreiksi, mutta noidannuoleni on niin kovin kivulias!"
"Hälläväliä, anna hänelle vähän surumarjaa..."
"Ei missään nimessä, se voisi olla vaarallista! Kokeilkaa sitä sen sijaan Vilperttiin. Hoi! Vilpertti!"
"EI! En tehnyt mitään!"
"Älä ole pöljä, haluamme vain, että maistat... TÄTÄ?"
"Mitä se on?"
"Ole hiljaa ja maista."
...
"No? Miltä sinusta tuntuu?"
...
"No?! Miltä sinusta tuntuu?!"
"Suusi kiinni senkin lintu! Kyllä tiedän itse miltä sinusta tuntuu!"
"No no Vilpertti, rauhoitutaanpas nyt."
"Rauhoitu itse, senkin pullea!"
*Vilpertti lyö herttuaa*
"Miten- Miten uskallat!"
"Hurraa! Surumarja toimii!"
"Anna tänne sitä, päästäkää minut! Tapan hänet!"

Näin siis lasten animaatiossa nimeltä Papukaija Kaija vuodelta 1984.

"Sinulla on aikaa kolme päivää!"

Ihan tylsää, lukuloma.
Kukaan ei tee mitään.
Kehenkään ei saa yhteyttä.
Kotona ei ole mitään tekemistä.
Antisosiaalisuus.
Ärr.
Paskanmaku suussa kirjoitan.

Suihkussa ollessaan ei kannata uppoutua ajatuksiinsa liikaa.
Sen seurauksena voi tajuta hierovansa kasvojenpesusaippuaa tukkaansa :(

Risteilyltä

Satu: "90set ei osaa naida"
Jukkis: "Hei nyt on valinnan paikka! Niko Miekalle pillua tai vettä!"
Niko: "There is no spoon! ... There is no spoon yet either! Montyyy Python!"

Risteily oli eittämättä hulppea.
83e hytistä, jossa kävin kerran paskalla? :D

"Älä välitä."
"Oot ihana"
"Ja komee"
"Ja huomen kännis"
"Jepi"
"Mä oon vitu naamt nyt"

Tuomo on kovis <3

Jos ikinä ostan kissan, niin sen nimeksi tulee Mopo.

Krapula-aamun ripuli on kuin maamerkki, siihen pitäisi liittää kyltti, jossa lukee kuka sen on tehnyt ja mitä se esittää.

Nyt tanssimaan, jes.

EDIT: Ei kyllä emulaattorien hakkaaminen puku päällä on sittenkin parasta!