IRC-Galleria

Ei ole tärkeää, minne menet kun kuolet.
Ei myöskään ole tärkeää mitä teet elämälläsi.
Tärkeintä on se mitä sinusta jää muihin ihmisiin.
Mitä sinusta jää jäljelle muille löydettäväksi.

Jos haluat elämän oikean tarkoituksen se on oppia rakastamaan
ja auttamaan niitä, jotka eivät siihen yksin kykene.

Jätä jälkeesi mahdollisimman paljon sellaista, joka auttaa
toisia jaksamaan.



"I hope that the kids, while they sing along to my songs or dance to it, feel that life is not that bad at all. Even for just a minute."

("Toivon, että lapset laulaessaan tai tanssiessaan laulujeni tahtiin tuntevat, ettei elämä ole niin pahaa loppujenlopuksi. Edes minuutin verran.")

John Paul Larkin, March 13, 1942 — December 3, 1999



Kun lakkaat välittämästä, epäonnistut.

Siksi sinua ennen oli muita, jotka nyt auttavat sinua jaksamaan.

Kuviksen tunnilta nimettyäni koneella olevan kuvan "niko valmis" (Hurjaa logiikka, että se on Nikon työ ja että se tosiaankin on valmis)

Jukkis (kuvaamataidonopettaja) kysyy: "Mutta Niko, oletko sinä koskaan valmis?"

*hiljaisuus*

Ensin se kouraisi syvältä, koska ymmärsin sen solvauksena...
Sitten se oli kuin kuuma veitsi joka upotti teränsä voihin.
Pisti miettimään, mitä olen ja missä.






"Opettaja, olen aina ollut..."

Siis jumalauta ei voi pieru haista näin pahalta! Ei vain voi!

Haisi niin paljon, että oli pakko nousta vielä sängystä kirjoittamaan! :D

Joku lukee näitä! Kivaa.

Miksi meidän elämämme määrittyy alkoholista, seksistä, jännityksestä ja kuolemasta?

http://www.riemurasia.net/kaatopaikka/go.php?id=5671

Pelkäämmekö kuolemaa, koska pelkäämme kuolleita?
Vai kunnioitammeko niitä, jotka ovat menneet edeltämme?
Ihmisen elämään kuuluu niin paljon kuolemaa ja silti se on
yksi suurimmista peloistamme.

Kaksi sivupäätelmää kuolemasta:

1. Kuolonkankeus
Ilmeneekö rigor mortis vain koska sielu poistuu ruumiista?

Olen syonyt liian vähän pipareita tänä jouluna.

Vaan odottakaapas kun kaupat aukeaa.

Olen huomannut kuinka tirskutte kuin pahaiset lapset, jotka eivät tiedä mistä puhutaan.
Nauratte,
1. kun asia ei ole teille tärkeä,
2. kun häpeätte totuutta,
3. kun linjat rikkoontuvat,
4. eikä teillä ole mitään mihin tarrata.

Teette pahojanne. Pahoja joita:
Kristinusko nimittää synneiksi
Juutalaisuus nimittää synneiksi
Hierarkia nimittää virheeksi
Sosiaalisuus nimittää paheeksi
Filosofia nimittää epäeettisyydeksi
Psykologia nimittää harhaksi
Rakenne käyttää hyväksi.

Lopulta pidätte itseänne suorana, vaikka olette kieroutuneita. (2.) ja nauratte.

Lähditte polulle, ettekää pääse sieltä takaisin. Elämänne vajoaa siniseen. (3.) ja nauratte.

Väitätte; "ei meitä kiinnosta, elämme vain kerran", ja pelkäätte. (1.) ja nauratte.

Kuolette peläten. (4.) katsotte rakkaitanne viimeisen kerran, kun vahvempi ottaa heistä vallan, kuristaa, juo ja elää heidän olemuksestaan/sielustaan/ruumiistaan ja nauratte.

Nauratte kohdaten pimeyden
(1.) johon ette usko, (2.) johon te ette aio, (3.) joka ei teihin kuulu, (4) joka teidät vie.

Vaan se ei ole uskonto, ei saatana, ei Jumala, ei häpeä, ei kuolema.

Se lähtee teistä itsestänne ja palaa takaisin teihin. Se joka teidät:
Ottaa
Vie
Kuljettaa
Nielee
Täyttää
Puhdistaa
Ruokkii
Tahdittaa
Repii

Synnyttää poikansa meihin.


Ja lopulta, olette vain ihmisiä, ihmisiä kehdossa, joka ei lakkaa keinumasta.
Kehdossa, jota keinuttavat ihmiset, ihmiset kehdossa, joka ei lekkaa keinumasta.



Olette pervoja ja sairaita. Eikä mikään ole teille parempaa, kuin pimeys ja tuli.
vaan mitäpä te siitä. Te nauratte. Vaikka se olisi viimeinen tekonne, te nauratte.

Ja lopulta voitatte.


"Hänen siipensä katkenneet, alle meren ja maan. Ikilepoa ei ollut enään. Oli vain juoksu, juoksu loputon maaliin. Maaliin, jota ei ole, ei ollut, eikä tule olemaan..."

"...sillä. kun hän yhden pään leikkasi, kasvoi tilalle kolme..."

"...jolle hän asetti maailman painot..."

"...kuolema ja elämä."

(Raamattu, Kreikkalainen mytologia, Viikinki-tarusto, Keltismi)

Väsynyt mies rukoili Jumalaa:

"Oi Herra! Olen menettänyt kaiken. Ensin sain potkut työstäni.
Heti perään vaimoni jätti minut löydettyään uuden rakastajan.
Veljeni kuoli kolarissa ja kaikki omaisuuteni on velalla.
Olen niin onneton, Jumalani!"

Taivas aukeni ja Jumalan valo satoi miehen päälle...
"Ei se mitään... Se menee kyllä ohitse"

Meni viikko ja mies löysi itselleen naisen, joka rakasti häntä ja hän myös rakasti tätä.
Mies sai työnsä takaisin ja roiman palkankorotuksen, sekä myös osan
virheellisistä laskutuksista johtuneet velat anteeksi.
Illalla mies rukoili Jumalaa:

"Voi Herra! Olet antanut ilon ja onnen juosta elämääni.
Olen saanut nauttia kaikista lahjoistasi, joka päivä.
Et ole minua milloinkaan hylännyt!
Voi Herra! Olen niin onnelinen!"

Jälleen kerran taivas aukeni ja Jumalan valo satoi miehen päälle...
"Ei se mitään... Sekin menee ohitse"

Näinä yön pimeinä(?) tunteina kuuntelen nostalgisia biisejä, jotka tuovat muistot koko pienen elämän ajalta esiin. Olo on mitä euforisin. Olo on kuin koko maailma olisi yhtä isoa ystävää.

~Minä ymmärrän sinua ja sinä minua~

Muistoja tulee myös ajalta, joka oli kaksi vuotta sitten. Se ei ollut elämäni parasta aikaa, mutta aikaa kuitenkin ja aika on aina arvokasta.

~Älköömme koskaan jättäkö mitään taaksemme~

Ah tuon ajan muistot tulevat aina mieleen, murroskausi tosiaan... Silloin luulin kuolevani ja riutuvani pois. Ihme kyllä mitä enemmän olen aikaa ja kipua olen aiheeseen kuluttanut sitä värikkäämpiä sävyjä se on saanut.

~Tuskan läpi meistä kasvaa parempi ihminen~

Mitä nykyään tapahtuu elämässäni. En enään ihmettele asioita. Kun muutama vuosi takaperin syövyttävä pimeys tuntui nielevän koko olemukseni kaikilla tasoilla nyt tihkun valoa ja lämpöä vaikka koko maailmalle. En esitä kysymyksiä, koska uskon tietäväni vastauksen suurimpaan osaan kysymyksistä, jotka koskevat minua.

~Ei mikään, ei suru, ei ilo, ei viha, ei rakkaus elä itsestään~

Miksi kärsimme asioista. Koska oma valintamme on niin. Kun elämme elämää, jolla ei ole merkitystä, tavalla, jolla ei ole merkitystä, on loppu siellä, mistä lähdimmekin. Liikaa Carpe Diem:ä, jos ihmiset olisivat lukeneet lauseen oikein me ymmärtäisimme sen. Ei Carpe Diem viittaa hetkeen elämästämme vaan elämämme hetkeen, joka on koko ajan.

~Älä elä hetkessä, elä koko ajan~

~Missä olet, et ole kotona, jos et ole siellä missä olet aina ollut (Älä jätä mitään taaksesi)~
~Mitä olet tuntenut, sitä et ole voinut itseltäsi piilottaa (kasvamme tuskan poltossa)~
~Ketä rakkaus sai sinut viihaamaan, ketä viha sai sinut rakastamaan (Ei yksikään itsekseen)~
~Me emme ole niin suuria, että voisimme määrätä ajan (Elämä on hetki)~

Lopetan lauseella Raamatusta:
"Suurin lahja, kiitos. En pelkää enään"

Ulkona sataa ja tuulee. Tuuli ja sade... Sade ja tuuli...

"Sallittakoon niiden, joilla on ymmärtämystä, tunnistaa..."