IRC-Galleria

www.ircquotes.net:

#kitaristit (290) [115542]
(dominaattori) Jucciz: sun lempparibändis on tulossa suomeen
(dominaattori) dream theater
(Jucciz) "hei tulemme soittamaan teille 3 tuntia lottoheviä"
(Hepetintti) Mikäs tämä sinun lottohevi käsite sitten on ?
(Jucciz) "arvotaan 7 tahtilajia ja 3 lisätahtilajia, virallisena valvojana toimii mike portnoy"

Olet katon laidalla. Katsot alas.
Edessä suuri tiputus, Tyhjyys.
Takana vanha, kulunut ja turmeltunut, turvallisuus.
Suorassa mielessä tiedät, mitä molemmista tapahtuu.

(Kun tiedät seuraukset, olet vastuussa vallinnoistasi)

Mutta toisaalta, et tiedä, mitä tapahtuu kun osut asfalttiin?
Jos astut taaksepäin voit nähdä elämäsi 80 vuoden päähän.
Voit aistia sen, maistaa sen "hedelmää", jos kuvaus sallitaan...

Takanasi on vieläkin se sama turva, mutta edessäsi on pelkkä sumu.
Ei ole enään pudotusta asfalttiin, vaan uusi mahdollisuus.
Et tiedä mitä tapahtuu kun astut eteenpäin.

Astut eteenpäin. Tunnet tuulen kehollasi, tämän maailman laineita.
Koet katumusta. Teit päätöksen, etkä ole siihen ehkä tyytyväinen.
Katsi alaspäin...

Maa lähenee sinua nopeasti. Hetken aistisi väittävät ajan hidastuneen, saat aikaa pohtia.
Käyt läpi kaikki vaihtoehdot, joita sinulla oli.

(Ihminen, joka ei ole koskaan tyytyväinen, saalistaa virheitään)

Katsot jälleen alas. Koet hetken, jolloin kaikki aistisi, kaikki ajatuksesi ja kaikki, mikä sitoo sinua tähän maailmaan syöksyy sinuun, niinkuin sinä nyt kohti maata.

Koet vapautta. Huomaat, ettei mikään ole enään sinun vastuullasi. Edes oma elämäsi ei ole enään vastuullasi. Et voi tehdä mitään estääksesi tuota törmäystä, joka luultavimmin riistää henkesi. Voit pysähtyä vielä hetkeksi pohtimaan, viimeiset moraalin rippeet, jotka sinuun on istutettu, voivat nyt purkautua kukkaan, ihan vain hetkeksi, ennenkuin ne haihtuvat.


Otat maan vastaan avosylin. Olet menettänyt kaiken. Vain ajatuksesi ovat sinun.




Ajatuksia, jotka eivät koske täysin sinua, eivätkä täysin totuutta, vaan ovat jumissa sinun ja totuuden välissä.
Totuus on pelottavaa, sillä se tuntuu huokuvan jotakin, missä ei ole moraalia.
Olen ihmisyyden orja. Moraali on paheeni, mutta ilman sitä, ei siveydellä ole rajaa.
Moraali on kuin tuli, joka ajaa pahan pois.
Mutta eikö kaikella ole oikeus olla olemassa.

Jos on, olemme vankeja ikuisesti jatkuvassa tasapainoilussa.
Kuin painajaista...



Heräät sängystäsi... Kaikki olikin unta.


Tasapainoilua... todellisuuden ja harhan välillä.
Velveen ja unen välillä.

Markus (samassa huoneessa asuva pikkuveljeni) on oppinut kuorsaamaan.
Tipuin.

Onko se?
Valvottava painajainen, joka estää nukkumasta 3 vuoteen.
Tiukasti sylissään pitävä kaunis seisahdus tietoisuuden ja todellisuuden välillä.
Painajainen, joka jatkuu loputtomiin alkaen aina alusta.
Ei siinä ole järkeä.
Paha uni.
Se on kuin kekäle, polttaa ja palaa kirkkaasti.
Silti se jättää nopeasti kaiken kylmäksi.

Vai onko se vain todellisuutta?

Kaikki mihin ... kajosi... on epäpyhää, likaista tiedettä.
sinäsinäsinäsinä

Kun persoona on osa pakkomiellettä, eikä toisin päin, voidaan puhua ihmisestä joka puhuu totta. Sillä totuus on vain perspektiivi. Edes Jumala ei tiedä mitä totuus on.
Jos Jumala on olemassa hän on luonut säännöt.

Kaikki säännöt, jotka lähtevät jostakin eivät ole totta.
Kaikki syntyy sääntöjen pohjalta.
Kaikki syntyneet luovat sääntöjä.
Kysymys on siitä minkä ympärille ne kerääntyvät.
Ikuisuus on vain sääntö.
Kuolema on vain sääntö.
Elämä, tuska, rakkaus, viha, suru, ilo, onnistuminen, tavoite, kosketus, maku, valo, väri ja rikos ovat kaikki vain sääntöjä.

"Ajattelen, siis olen."
Et välttämättä. Voi olla, että koska synnyit, loit säännöt määrittelemään rajat itsellesi. Synnytät lisää sääntöjä tekeviä olioita tänne.

Tänne?
Vaikka ihmiset ja kaikki olisivatkin olemassa tässä ja nyt, se ei tarkoita, että olemme oikeasti olemassa.

Missä on se paikka, jossa voimme oikeasti olla?

Painajainen, totuus, ja likaista tiedettä.

Jos uni on pahasta tukehdun siihen.

Olla kipeä.
Olla sairas.
Olla väärin.
Olla väärä.
Olla oikein.
Olla totta.
Olla saapas.
Olla hummeri.
Olla kolmemetrinen hummeripuku.
Olla komediaa.
Olla farssia.
Olla naurettava.
Olla iloinen.
Olla onnellinen.
Olla eloisa.
Olla elossa.
Olla kuollut.
Olla haudassa.
Olla taivaassa.
Olla muualla.

Olla valetta.

97% :OOOOOOO

Niin tuohon kysymykseen tunteiden säilömisestä esim. tekstiin tuli vastaus heti seuraavalla psykantunnilla.

Mikäs se nyt taas olikaan..........?
....?
Ei voi muistaa. Mutta vastaus tuli.

Tarve olla hullu ja poissa sijoiltaan, kuin kahden maailman välissä.


89% :E
90% :O
91% -_-
92% 8:)

Filosofien kirous on ehkä se, etteivät he koskaan saa vaustauksia kysymyksiinsä.
Tai ainakaan tyydyttäviä vastauksia. Triviaalivastaukset ovat niitä,
mitkä pitävät "kansan aloillaan".

Uni ei tule. Yritin.
Paljon asioita, joita voisi syyttää.
"Mikä minussa on vikana?"
Kysymys, johon yksikään ei koskaan saa täydellistä vastausta.

Meillä on tunteita. Miten voimme tallentaa näitä tunteita esimerkiksi tähän tekstiin?
Kun luen myöhemmin tätä tekstiä, se herättää minussa tiettyjä tunteita.

En löydä ajatuksia tähän.
Omat ajatukseni huutavat omaa kuolemaansa, väsymyksestä.

Jostain kumman syystä en ole muutaman viime vuoden aikana nukkunut hyvin.
En tänäkään yönä :( (hymiö olkoon sallittu)
Eikä uni tule edes helposti.

Ihmiset ovat outo laji. Me emme eroa eläimistä (tiedekuntien mukaan) muuten, kuin olemalla kykeneväisiä ajattelemaan ajallisesti. Jos olemme kerran lähes eläimiä (tai kokonaan, kuten osa väittää), mistä tulee tämä kyky meta-ajatella ajankulkua?

Teorioita:
1. Joko kristinusko ja juutalaisuus ovat oikeassa, että Jumala todellakin pisti ihmisen hoitamaan tätä maailmaa.
2. Ajantaju tulee jostakin muualta kuin itse ihmisestä. (Vrt. "Ajanttelen, siis olen" [clichee, hyi örr])

Tosin vanhemman teorian mukaan aika itsessään on kulkua, joka määrittelee materian kulumisen.
Se on sulassa harmoniassa sen faktan kanssa, että eläimet eivät pysty (eikä niillä ole tarvekkaan) keskittymään ympäristön muutoksiin (Darwinin evolutioteorian mukaanhan mikään tarve, mikä ei ole selvitymiselle ehdoton katoaa lajista). Jos sitten olemme niin samanlaisia eläinten kanssa (tai edelleenkin täysin), miksi meille on kehittynyt tämä taito keskittyä ympäristömme muutoksiin?

Tämä tuo esiin kolmannen teorian, joka mahdollisesti voisi tukea teoriaa 1.:
3. Ihmisen on tarkoitus oppia tekemistään virheistä ja välttää niitä.

Huomatkaa, että käytetään sanaa "tarkoitus" itsestään selvyyden sijaan.
Ihminen ei välttämättä opi virheistään, mutta voidaan sanoa, että hänen olisi tarkoitus oppia.

"Filosofin ei tarvitse koskaan tähdentää mitään, hän ei ole oikeassa eikä väärässä."


Ihmisistä toinen asia, joka kummastuttaa. Miksi meillä on tunteita? Miksi eläimilläkin on lieväasteisia tunteita? Psykologia sanoo, että tunteet ovat tapa purkaa eri jännitteet psykeessämme.

Suru: Pyskologia - Kriisitilanteen purkaminen, yksilö ymmärtää kriisin.
Filosofia - Surun kokeminen on osa hyveellistä tapaa luopumisen/menetyksen jälkeen.

Viha/raivo: Psykologia - Kriisitilanteen purkaminen, yksilö ei ymmärrä kriisiä.
Filosofia - Paheellinen tapa suhtatua kriiseihin. Johtaa usein kostonhimoon, joka on
pahasta.

Ah. Psykologia ja filosofia käsikkäin, ymmärrys on hyvä ja ymmärtämättömyys pahe.

Ilo: Psykologia - Jännitteen purkaminen, yksilön odotusten toteutuminen. Onnistumisen tunne.
Filosofia - Filosofit eivät tykkää puhua ilosta. Nietzsche on maininnut "Ilo on sitä, kun
tuntee olevansa pahuksen hyvä."

Rakkaus: Psykologia - Sukupuolivietin aiheuttama jännit, jolla hormonaalinen, selittämätön,
tapa purkautua. Tuntematonta/tutkimatonta yksilön toimintaa.
Filosofia: Kassa räjähtäisi. Kaikki filosofit tuntuvat olevan suhteellisen eri mieltä siitä,
mitä rakkaus on, mutta harvinaisen samaa mieltä, että se on hyvästä.
(Paitsi Nietzsche ja yllätys yllätys Kant!!!1111)

Jos uskomme herra Darwinia, tunteet ovat meidän selviytymisellemme ehdottomia.
Yhdistettynä teoriaan, että meidän tulee oppia ajastamme (ei tästä hetkestä, vaan käyttämästämme ajasta, virheistämme) saamme hallintoon liittyvän teorian:

Ihmisten pitää elää niin, että he oppivat virheistään ja ymmärtävät toisiaan, opettavat toisiaan välttääkseen tehtyjen virheiden toistumisen.

Kun tähän lisää kysymyksen: "Mikä on elämän tarkoitus?" saadaan hurja(aaaahahaha) teoria elämän tarkoituksesta: Ihmisen elämän tarkoitus on pyrkiä täydellisyyteen, sitä kuitenkaan koskaan saavuttamatta.
Eli, jos ihminen saavuttaisi täydellisyyden hän apatioituisi, sillä hänen elämänsä tarkoitus olisi saavutettu, "Mitä seuraavaksi?".
Oma teoriani elämän tarkoituksesta sopii tähän "Elämän tarkoitus on juuri ennen kuolemaansa miettiä: Olenko elänyt niin kuin halusin?"

Mitä te haluatte? Täydellisyyttä. Saatteko sitä? Ette. Masennutteko? Ette, te jaksatte yrittää, vaikka se on jo varmaa, että tulos on huono. Ihminen on hölmö.

Kun ihminen ei näin ollen voi täyttää tarkoitustaan, on hän yhtä turha, kuin paristo, josta ei saa virtaa.
Tähän voidaan vielä varmistukseksi lyödä kysymyssarja: "Mikä on elämän tarkoitus? Mikä on elämän tarkoituksen tarkoitus? Mikä on elämän tarkoituksen tarkoituksen tarkoituksen tarkoituksen tarkoituksen--"

"90% kaikesta on roskaa." ~Murphyn lait~
"Ihminen on roska, jolle taiteilijat ovat pirtäneet kauniita värejä ja mukamas täydellisiä linjoja." ~Nietzsche~
Hilpein mielin voin todeta olleeni tolla kannalla jo kauan.

"I knew it even before you rolled the dice." Cortez.

Eräs kysyi minulta tänään: "Miksi kirjoitan nämä ajatukset kallerian päiväkirjaan?"
Vastasin, että: "Koska henkilökohtaisten muistiinpanojeni lainaaminen olisi suhteellisen vaivalloista, jos joku vaikka sattuisi olemaan kiinnostunut ajatuksistani."
Jos joku siis haluaa minut tuntea, edes vähän, ja lukee siksi ajatuksiani olen syvösti liikuttunut ja kiitollinen.

Sydämmeen painaa, fyysisesti, mutta fyysinen ei minussa ole koskaan ollut ilman henkistä.

Älkääkä käsittäkö minua väärin. Tämä on vain teoria, sillä minä en ole oikeassa enkä väärässä.

Älkää salailko! Ei ole terveellistä. Teille.