IRC-Galleria

Mitä jos kaadun nyt, kun kukaan ei ole ottamassa kiinni?

Sitäkö haluat?

Nyt kun sillä ainoalla asialla, joka teki minusta "minut" on mielestäsi turhaa.

"Sillä ei ole enään mitään väliä"

Eikö?

Ei minullakaan...

Sitäkö haluat...

Löysin kirjeesi tärkeimpien esineideni kätköstä ja nyt haluan vain luovuttaa.

Kaikki eivät osaa jatkaa eteenpäin, minä kaikkein vähiten ja sinä tiesit sen.

http://garfieldminusgarfield.tumblr.com/

Tämä on jotakin loistavaa lukiolaisten voitonkulkua.

Marilynin tanssilattialla oli vaihteeksi kauhea kasa äijä kovan näköisinä lasit kädessä steppaamassa.
Tyttöjen pienen suostuttelun jälkeen kävin sitten näyttämässä
MITEN tanssitaan se KALJA kädessä. Truu_Seitan

Marilynin tanssilattia on nyt sitten testattu.
Ja Eeviksen palaute suorituksesta oli: "Niko sentään tanssii, mikä on paljon paremman näköistä, kuin se känninen hölskyminen, mitä muut harrastaa."
Ottaen huomioon, että Eevis on sentään tanssinut jo huomattavasti kauemmin, eikä hän tanssinut lasi kädessä (amatöörin merkki se lasi) voin iloisesti olettaa, että tanssin edes kohtalaisesti :D

Toinen huomionarvoinen seikka oli, että minun kannattaa ilmeisesti ryhtyä homoksi, sillä baarin miespuoliset henkilöt kantoivat ahkerasti juomia (7 kpl!) eteeni.

Woah!
Raised Fist Klubilla. :D

Ensimmäistä kertaa elämässäni keikka oli sellainen, että Ellan sanoin oli niin hyvä ettei tullut
"vittu lopu jo" -fiilistä.
Hieno pitti! (käsi meni, but who cares!)
Hienot ihmiset! (Paidaton mies, joka otti minut auliisti syliin kun lensin pitistä :D)
Hyvää juomaa! (Tänks Hummpub!)

Ainoastaan illan piasivat amikset.
Alkoivat popittamaan autossa heti keikan jälkeen samoja biisejä, kuin keikalla.
Ja kun olimme menossa kebulle niin kävimme tällaisen keskustelun:

Amis: "JOO! Raised Fist on vitu kova!"
Amis2: "Vitun kova keikka!"
Niko: "Eikä ollut kuin vitun paska, kun ei saanut edes lattialle kusta!"

Masennuimme pahasti Jukkiksen kanssa tästä typeryydestä
----> Truu_Seitan

;(

I've been worse, "you maggots"! :D

Naurettavaa, että minulla on suurin vaikutus ainoastaan pikkuveljeeni.

Nyt itkettää, olen kurja ja huono. -_-

PS. 18 päivää jäljellä synttäreihin, jotka ilmeisesti vietän yksin.

angst/angst/angst/angst/angst/angst/angst/angst/angst/angst

Olen niin tylsistynyt, että lähden nyt ryyppäämään vuoden vanhan synttäri-gambiinan voimin.
Kiitos Kalle, tästä pullosta oli vielä (sittenkin) hyötyä.

PS. Gambina on oikeasti pahaa.

VIHATUT:
Välittäminen orjuuttaa.
Senkin jälkeen, kun tunnet olevasi maahan lyöty, yrität välittää.
Ja selittää itsellesi syitä jaksaa ajatella positiivisesti.
Kätkeä viha.
Piilottaa kateus.

Omalla tavallaan olet iloinen kun teet sovinnon vanhan vihamiehesi kanssa.
Rauhaisa.

Mutta lopulta olet vain myynyt palan itsestäsi pois.
Taas.

Kun luovut vihasta muiden hyväksi jäät yksin surusi kanssa.
Ja sitten tulee epätoivo ja kyseenalaistaminen.

Lopulta huomaat, ettet enään tiedä missä olet, koska kaikki energiasi menee
oman vihasi kanssa taisteluun.
Tunteen, joka joskus lohdutti sinua ja auttoi sinua jaksamaan.

RAKKAAT:
Älkää puhuko rakkaudesta, te ette sitä tunne.
Se ei ole jotakin kahden ihmisen välistä.
Se ei ole tunne, joka saa haluamaan toista.
Kaikkein vähiten siihen liittyy erotiikka.

Rakkaus on jotakin ihmisen omaa.
Se on valmius uhrata kaikki itsestään jonkin temporuksen säilyttämiseksi.
Kuten sen miten hymyilit minulle.
Se riitti.
Vain se, että hymyilit, enkä tiennyt miksi, mutta näytit olevasi onnellinen.

YSTÄVÄT:
Ystävään hädässä tuetaan.
Ei ole hetkeäkään mennyt, jolloin en ole auttanut ystävää hädässä.
Jos jokin on ollut elämässä tärkeää, niin se että tietää voivansa olla luottamuksen arvoinen.

Vaikkakin moni on jo pettänyt tuon luottamuksen.
Itsekkyydestä tai pelosta.
Tai vain unohtanut, että se ihminen, joka tekstaa aina takaisin haluaisi myös joskus tulla kuulluksi.

"Ystävä ei vaadi", koska ystävän ei pitäisi joutua vaatimaan.

UNOHDETUT:
Te jotka unohdatte ensin itsenne.
Minä olen kuin te.
Rakentanut kaiken sen varaan, mitä joku toinen minulle on.
Itse en ole mitään muuta, kuin tyhjiä tekoja ja sanoja.

Mitä hyödyttää osata piirtää, kun kaikki piirrokset ovat vain kuvia muiden elämästä?
Mitä hyödyttää osata säveltää, kun kaikki se sävelet kertovat jonkun muun kauneudesta?
Mitä hyödyttää osata ajatella, kun kaikki ajatukset miettivät vain sitä toista ihmistä?


En ole koskaan unohtanut tai kadottanut itseäni, en vain koskaan ollut ketään.
Olin aina se sankari kirjoista, pääpaha tarinoista, sivuhahmo kertomuksissa.
Elänyt koko elämänsä tarinoista, juonista muista, kuin omista.
En koskaan oikea ihminen, ainoastaan jonkun muun luomus.
Isän? Äidin? Tyttöystävän?
Nimettömien tusinakirjailijoiden? Koulukaverien? Opettajien?
Vaatimusten? Odotusten? Ehtojen?
Jonkun muun, en oman itseni luomus.

Kaikki psykologit huutavat hallelujaa ja tanssivat, kun filosofit viimeinkin taipuvat ja myöntävät ihmisen olevan vain muiden tuotos.
Tanssivat ilosta, kun kaikki tunnustavat, että "kyllä, asfalttiin 300km/h iskeytynyt lapsi vuotaa verta ja hänen luunsa ovat murskana"

Keitä te olette?
Miksei teillä ole kunniaa?
Tai edes ymmärrystä?
Teille kaikki on vain omaa hupia.
Omaa.
Aina itselleen ensin.
Muiden kustannuksella, omaa hupianne.

Älkää puhuko rakkaudesta, te ette sitä tunne.

Jos olenkin vain kasa unohtuneita asioita.
Ihmisten muistoja minusta, jotka haalistuvat.
Jos en olekaan oikeasti "joku" vaan ainoastaan se "toinen" henkilö.

Johtuuko siitä se, että ihminen tuntee tarvitsevansa muita?
Ettei hän ole mitään ilman vertailukohtaa tai jotakuta, joka tunnustaa olleensa tekemisissä hänen kanssaan.

Olenkoo siinä tapauksessa tullut vain jätteeksi?
Jätetty?
Jäte?
Roska.

Väline, ilman tarkoitusta.

"Noni soita sille!"
*soittaa*
"Eääh se puhuu puhelimessa, varmaan Tuulikin kanssa..."
...
"No soita nyt!"
"Ihan turhaa se puhuu kuitenkin viel Tuulikin kanssa..."
"No mitä sithän se olis puhunut jo ainakin 50 min! Ei varmaan ole!"

Vähän tietää pikkuveljeni Jukkiksen puhelinsessioista Tuulikin kanssa :D

*soittaa*
"Noni, se on vieläkin varattu..."
"...PUHELINSEKSII!"