IRC-Galleria

Onko tämä hulluutta?
Niin makeankirpeä tunne.
Poltto ja ahdistus.

Ei ahdistus, vaan toivo?

Joka yö ajatukseni harhailevat takaisin sinuun.
Joka yö herään unistani.

Ei, ehkäpä se on valhetta.
Niin juuri, valhe se on.
Typerää taikauskoa.

Toivoa epävarmasta.

Tai kuka tietää... toivoa epätodennäköisestä?

Hulluutta!
Typeryyttä.
Se ei sovi minulle.
Silti sitä janoan.

Jotain niin minun tapaistani!

Tosiaan eilen ostin pääsykoekirjat.

En tiedä oliko se opo vai kuka joka sai minut uskomaan vakaasti, että aikaisintaan pääsykokeet
ovat vasta kesäkuussa.
Onneksi tarkistin tänään tarkemmat päivämäärät.

Huomenna Tampereelle.

Hienoa! :D

Heräsin eilen huomaamaan, että nyt minusta on tullut se ärsyttävä kolmas pyörä.
Tyyppi, jolla ei ole tyttöystävää.

Minusta on tullut se, joka on aina mukana, mutta kenen kanssa harvempi kiinnostuu juttelemaan.

Pitäisi saada unta. mutta ei pysty...
ei pysty
ei pysty
ei pysty
ei pysty
ei pysty
ei pysty
ei pysty
ei pysty
ei pysty
ei pysty

Mikä minua riivaa?
Mikä on tämä kipu, joka kalvaa minua?
Ja on kalvanut jo pitkään.

Mistä tämä vihaisuus tulee?
Miksi pidän siitä?
Miksi se on niin hulluksi ajava?

Miksi suren?
En edes itse ymmärrä, kuinka paljon olen menettänyt.
Tai olenko edes menettänyt mitään?

Mitä on tämä sarkasmi?
Paha, joka maistuu suullani päivittäin.
Enkö näe maailmaa sen parempana?

Miksi kaipaan?
Takerrun ja elän hetkissä, päästämättä irti.
Pääsemättä yli.


Räjähdän, sillä tämä yksinäisyys, kun ei ole toista ihmistä, joka haluaa samaa kuin minä,
on pahempaa tajuta kuin kokea.
Jolle riittää kosketus.
Lämpö ja turva.

Kun emme tarvitse muuta, kuin toistemme hymyt.



Eikö sinua ole olemassakaan.
Elämäni menee hukkaan.
Haluan rakastaa nyt, en huomenna.

"No no no, I'm going mad! Lunatic. And right now..."

Pää hajoaa.
Sielu hajoaa.
Keho hajoaa.

Tapan teidät kaikki.

Truu_Seitan

Hetken jo luulin olevani hereillä.
Mutta nukahdan taas.
Se syö minut...
...taas.

Pidän siitä.
Se tekee minusta jotakin, mitä en ole.
Toisen ihmisen.

Mutta sen ongelma on, etten koskaan saa tietää kuka oikeasti olen.
Se on kuin uni.
Paha uni.
Kuin koko maailman tieto hyökkäisi olemukseni juurille.
Sinne mistä tulen.

Mistä tulen?
Ja kuka olen?

Se, että on väline ei tarkoita, että on vain nappula pelissä.
Väline on jotakin, mitä käytetään tarkoituksenmukaisesti.
Nappula on jotakin, mitä käytetään niinkuin huvittaa.

Lopulta olen kuitenkin riittämätön säiliö sille.
Tämä liha ja luu ovat kuin häkki.
Se haluaa ulos.
Minä haluan ulos.

Vaikka minulla on kaikki valta siihen,
se hallitsee minua.

Minä en näe kuten te.
En haluaisikaan!
Minä en kuuntele kuten te.
En edes osaisi!

En koe kuten te koette.
Ja siksi olenkin hullu.
Teidän "hullu"nne.
Minun "hullu"ni.

Tämä maailma täytyy palauttaa nollatilaan.
Vaan sanoinko noin?
Olenko se minä, joka puhuu, vaiko se?

Se on jotakin, mikä on syntynyt minusta ja maailmasta.
Se on jotakin minussa.

Se on oma olionsa.
Minusta ja maailmasta syntynyt.
Se ei voi olla ilman minua,
mutta minä en ole minä ilman sitä.

Kuin toinen minä, joka on kuitenkin te.
Tämä pöytä.
Tämä ilma, jota hengitän.

Vaikka minulla on kaikki valta siihen,
se hallitsee minua.


Kuin paha uni.

Onpas taas paska päivä...

HOOOHhoijaa...

Oltiin Jukkiksen kanssa treenaamassa cross-steppingia, mutta siirryttiin sitten ihan steppingiin ja sitten ihan switchiin.

Tuloksena 1,5 tuntia hukattua aikaa, sijoiltaan mennyt peukalo, turvonnut ranne ja kipeä jalka.

Oli just siistii :D

Oikea aika teloa itseään lonkkarin päällä on juuri yöllä.