IRC-Galleria

ÄLKÄÄ LUOTTAKO NAISIIN!
SE ON SALALIITTO! :D

Joskus tunnen, etten ole enään minä...
Että olen joku muu, joku joka on nukkunut hyvin pitkään ja nyt vasta huomannut olevansa olemassa.
Joku, joka ei arvosta minua ja haluaa minusta eroon.

Aivan kuin kaikki olisi ollut unta.

Kaikki on tyhjää...

Kaikki on hyvin.

Kunnes heräät.
Ja huomaat, ettei maailmassa ole ketään muuta.
Kuljet katuja pitkin, hypitkin välillä.
Ilma on raikasta, sillä kukaan ei ole sitä pilaamassa.
Maa on terve, sillä sitä ei tallo kukaan muu kuin sinä.
Vedet ovat puhtaat, sillä vain sinä kellut niissä.

Istut penkille.
Tutut rakennukset keskustan puiston vieressä.
Muistoja, jotka nyt tunnistat viime yön uneksi.
Kuinka törmäsit siihen naiseen kadulla ja pyysit anteeksi.
Kuinka kävelit käsi kädessä ensimmäisen ihastuksesi kanssa.
Ja vielä, kuinka kaaduit pyörällä murtaen vasemman ranteesi.

Kaikkialla on hiljaista.
Kukaan ei tee musiikkia.
Kukaan ei itke.
On vain sinä ja tuuli.
Ja sade.
Hän piti aina sateesta, mutta se oli vain unta.
Alkaa sataa lunta...

Maa täyttyy lumesta kun katselet ikkunasta.
Olet keittänyt itsellesi teetä.
Kaapit ovat aina täynnä, ei sinulta mitään puutu.
Vaatteet ovat aina puhtaat, ei sinulta mitään puutu.
Lopulta keväällä, lumi sulaa pois.
Hän piti aina lumesta.
Joulu ei ollut joulu ilman lunta.

Lyöt kioskin ikkunan rikki torilla.
Nyt joku huomaa.
Joku tulee ja reagoi.
Itkee, huuta, sättii.
Ei, kukaan ei tule.
Huudat, mutta vain tuuli vastaa sinulle.
Istut maahan ja painat pään polviesi varaan.

Kuulet musiikkia.
Nostat pääsi ja katsot ympärillesi, mutta ketään ei näy.
Kuljet kauppahallin käytäviä pitkin.
Musiikki voimistuu.
Pysähdyt.
Musiikki lakkasi.

Heräät sängystäsi.
Musiikki soi taas.
Koitat rintakehääsi, se sykkii musiikin tahdissa.
Sitten joku avaa huoneesi oven.

Pieni hahmo astuu sisään.
Se kaivaa taskustaan trumpetin ja alkaa soittaa.
Lattia alkaa liikehtimään ja antaa tahtia trumpetille.
Ikkunasi ulkopuolella olevat puut laulavat.
Ilmastointi soittaa taustalla jousia.
Sänkysi resonoi.

Musiikki kovenee.
Se saa myrkyllisen punaisen sävyn.
Lattia repeää auki kuin ärjyäkseen.
Repeämä hohkaa punaisena.
Musiikki kovenee ja kovenee.

Nostat pääsi polvilta.
Tori on vieläkin tyhjä.

Joskus mietin sitä, että miksi kaikki mikä rakentuu sopimusten varaan on aina armottoman kritiikin kohteena. Kuten tämä Foyéen (varmasti typo ja väärä info) näytelmä perhekuva.
Käsikirjoittaja kritisoi perheidylliä vaikka aihe on ensinnäkin niin vanha kritiikin kohde, että jos sen kritisoiminen on melkein kritiikin parodioimista.

Kritisoidaan perhettä, kritisoidaan samalla myös onnellisuutta.
Kaikki mikä "rakentuu" täytyy kyseenalaistaa.

Siihen se sitten jääkin. Kyseenalaistetaan, mutta ei tehdä johtopäätöksiä.
Suuria sanoja, mutta ei tekoja.

"Elämä ei mene niinkuin sadut!". Niin?
Ihmisiä kismittää se, että mikään ei mene niinkuin he haluavat.
Se kismittää niin paljon, että he unohtavat tärkeintä olevan se mihin on tähdätty kuin se mihin on päädytty. Uskon vakaasti, että tarkoitus pyhittää keinot.

Omalla tavallani olen onnekas, koska elän henkisesti vain mennyttä.
Liian usein ollaan vankina nykyhetkessä. "Carpe diem", oi kyllä!
Carpe diem, tähän lainaus: "There it is, that empty misery that stinks from the very humanity".

Kun tartutaan hetkeen, ollaan aina omien halujen ja päämäärien viemiä.
Ja joku vielä sanoo, että on vain hyväksi ajatella (vain) omaa etuaan.
Ja sitten tullaan itkemään, että ihminen on laumaeläin ja tarvitsee sosiaalisen verkoston.
Jos oikeutetaan omat halut, niin samalla pitäisi oikeuttaa ne kaikki.

Missä määrin kosto on oikeutettua.
Mielestäni aina, mutta ihmisen ongelma on, että kostosta tulee (aina) hyvin vihalla latautunut motiivi. Tietysti vihassakaan ei ole mitään pahaa, se on vain tunnereaktio epämiellyttävään asiaan.
Kuten hra. Auvinen todisti.

Ja sitten ovat nämä hipit. "Kaiken pitää antaa virrata, mitään ei saa padota!"
Kumma kyllä, kun annetaan täydellinen mahdollisuus kaaottiselle etenemiselle hommasta tulee lähes heti itsetuhoista. Tästä pääsemmekin kontrolliin.

Kontrolli on sitä, että pitää kaiken tasapainossa.
Jos pahaa on liikaa, se on haitaksi.
Jos hyvää on liikaa, se on haitaksi.
Kaikki liika on haitaksi ja sitä nykyajan ihminen ei ymmärrä.
Lamakauden jälkeen hamstrataan.
Lamakautta ennen hamstrataan.
"Pahan päivän varalle", "Omaksi iloksi".

Sitten on niitä rikkiviisaita, jotka hehkuttavat hindulaisuutta, jossa ei omisteta mitään, ettei tarvitse pelätä menettävänsä mitään eikä siis menetä ja ole näin onneton.
Se on vain toinen ääripää.

Niitä, jotka eivät riehu, syytetään tylsyydestä, mutta ne jotka riehuvat...
Onko käsite "morkkis" tuttu? Liekö turhaa mainita, että se on vain vastareaktio iloitteluun, paha olo, joka seuraa hyvää oloa.

Ja koska maailmassa tasapaino tarkoittaa liikettä ja vastareaktiota sekä näiden ikuista toistumista, olisi täydellinen kontrolli mahdollist vain silloin kun ei ole mitään kontrolloitavaa.
Nollapiste, jossa ei ole edes nollaa.

Minun ohjeeni elämiseen on:
Istu
Anna käsiesi palaa sen pienen hetken
Aseta ne veteen
Ja anna tuulen kuivattaa.
Olet siellä, minne menet.

Älä odota elämältä mitään ja tähtää sinne minne huvittaa.
Itsekäs tai epäitsekäs.

Kaikki järjestyy, eri asia pidätkö siitä.
Olet vain väline.

Maailman paras juttu.
Mahdat olla tosi onnellinen ja iloinen nyt.

"ja pla pla pla".
Hah, paras tapa kuitata se kaikki.

Kalleriavakoilu kunniaan.

Kiitos tästä -_-'

AAARGHH!
Vielä keskiviikkona koetta palauttaessani varmistutin, että Kähkönen muistaa sitten merkiä ajoissa kurssimerkinnän torstaiaamuna, että nimeni on varmasti siinä listassa, joka lähetetään YTL:lle.

MINULLA EI OLE KURSSIMERKINTÄÄ!
=MINULLA EI OLE MERKINTÄÄ YHTEISKUNTAOPIN PAKOLLISIEN KURSSIEN SUORITTAMISESTA!
=EN EHKÄ PÄÄSE KIRJOITUKSIIN!

"Tapan sen!"

Aamulla selvittämään asiaa... -_-'

EDIT: Vittu miksi vessapaperi on aina loppu??!

...etteikö naurattaisi kun varis lentää ikkunaasi.

Säikähdin pahasti, "WTF, loool?!"

Ilmeisesti lintu on kunnossa koska lensi pois kovin nopeasti.

"Damn this is a great country! Even the animals are high!" ~Snoop Dogg~

Mikä tekee hymystä sellaisen eleen, että se aiheuttaa vastaavanlaisen reaktion katsojassa?
Jos onnellisuus on parhaimmillaan hormonaalista, miksi jonkin kuvion näkeminen aiheuttaisi hormoonien vapautumista.

Kokeellista ajatuksen virtaa, aloitan sanasta "stimuloi". Pilkku merkatkoon ajatuksen vaihtoa:

Jos joudumme stimuloimaan kaikkea mitä koemme, (sekainen tunne), sirkkelit leikkaavat naudan ruhoja (johtuu musiikista, Daft Punkia), minne olemmekaan menossa, pitää alkaa käymään kahvilla yksin, luodakseen persoonallisuus josta muutkin pitävät, knalli, kaikilla rennoilla persoonallisuuksilla on knalli, surullinen mieli (johtuu musiikista), jos olisi joku joka pystyisi muuttamaan ajankuvan muuksi tarvittaisiinko silloin "sankareita" niinkuin nyt, tee on hyvää, (vihainen), kuolema, omalla tavallaan vapautus kierrosta, ehkä, elämänjälkeinen, huijausta, tarkoitus olla jotakin, väline, keskustelut Marin kanssa tästä, väärinkäsitys, (punastuminen), epävarmuus ja kykenemättömyys olla valmis, kuka tekee lehdet puihin, onko kurkkupastilleissa oikeita luonnonaineita, kemikaaliteollisuus, huijaus, kuninkaat jotka nukkuvat, Juho Koistinen "Elämme vain kerran", humala, Kallen synttärit oli kivaa, Anniina (hämmennys/punastuminen), röyhkeydet joita olen lausunut on paljon, tarve olla persoona johon on itse tyytyväinen ja josta muut pitävät, tarve olla erillainen kuin muut, House, naiset, rakkaus, psykosomaattinen kipu ensi rintakehässä ja sitten nykyisemmin päässä, päästä pulpahtava silmä, automaattiase ja sen lataaminen näyttää elokuvissa "siistiltä", aamulla kouluun ja nukun pommiin varmasti, minkälainen on hyvännäköinen mies ja mitä siihen tarvitaan, uskallusta tulla esiin sellaisena kuin on, Neea, minne olemme matkalla, Kaisa, paskaa paskaapaskaapaskaa, kuka olen lopulta kun kuolen, mitä minusta jää siihen kiveen johon nimeni kaiverretaan, parinvuoden takaiset kesän yötaivaat olivat maagisia ja kauniita niissä oli hyvä "kylpeä", keksin uuden tavan tehdä hymiö, synnyin, 4-vuotis synttärit jossa rikottiin ilmapalloja haarukoilla, 5-vuotisynttärit vihreä kakku äiti oli epävarma pitäisivätkö kutsutut kaverini kakusta vihreän värin takia, väsyttää, höyryävä keho, ruumis, ruumishuone, CSI-Miami, Neean olohuone, näkökentän sumentuminen, Jukkiksen kitara ja siitä katkenneet kielet, painttaide, kummisetä eno "long live the crayoons!", väärässä ajassa eläminen, rakkaus ja sen kivut, tiede ja sen turhuus, Aleksi Keskitalo kuoli tsunamissa lyötyään minua olkapäällä painiessamme Tommin kanssa (?) Jukkiksen vanhassa olohuoneessa, humoristinen tapa suhtautua kuolemaan, mustan huumorintajun herääminen minussa kun elämän osa-alueet kuolevat ja katoavat, Ville Vienonen ja "Täytyy mennä äiti soitti kana uunissa", Jussi Heikkinen löi minua ja pyysi anteeksi seuraavana päivänä totesin että sattuuhan sitä humalassa vaikka nenäni on vieläkin vinossa sen jälkeen, (naurahdus), uusi tapa/maneeri reagoida asiohin, yksinäisyys, "Sadan vuoden yksinäisyys"-näytelmä, hyi äidinkielenopettajia ja heidän turhaa hehkutustaan joistakin asioista, 8-bittinen nintendo ja jouluaatto äiti onnistui sotkemaan isän ja enon asetukset näiden yrittäessä asentaa nintendoa televisioon, vanhempin ero ja isän suuttumus, piparit, pitkän matematiikan kertauskurssi, Kukkis, Iisa, Juho Koistinen, Roope, yläasteen matematiikan tunnit, keskustelut Artem Vochevin kanssa natriumkloridipommista jolla aiheuttaa ydinlatauksen energiapäästö, Jarmo Toivonen ja naurahdus videokurssin elokuvassa, Kaisan ja Anskun leffa jossa soi "I wanna have sex on the beach", drinkki joka ei maistu kovin hyvältä, stadion täynnä yleisöä, ristirock jossa sain 3000 aplodit yrittäessäni piristää pahoinvoivaa Jukkista huutamalla "Menkää kotiinne täällä ei ole mitään nähtävää!", ystävyys ja sen merkittävyys jota kovin moni ei tajua, pilapuhelut Jukkikselle "Hurjan hurjan hauskaa tädää!", kun esittelin Onnin Kaisalle kaikki oli hyvin, koskettimien soittaminen oli hankalaa mutta luulin tehneeni sillä vaikutuksen Kaisaan joskus 8-luokalla, valehtelin etten ollut koskaan pelannut pesäpalloa kun Kaisa oli katsomassa liikunnantuntejamme yläasteella, hah olen menneen vanki omalla tavallani, afro, worms3d ja kuinka siirsimme xboxini Jukkiksen olohuoneeseen, autokoulu ja kuinka tutustuin Minna nimiseen ihmiseen joka pyysi minua kahville mutten viitsinyt mennä koska seurustelin silloin Neean kanssa ja ajattelin sen olevan väärin, Sofia joka aina haluaa minut vaihtamaan lamppujaan mutta peruu lopulta, tylsyys, 8-bittisen nintendon pelit ovat vaikeita mutta jo 4-vuotiaana kahlasin läpi pelejä joita en enään pysty pelaamaan läpi edes hampaat irvessä, kaikkeen sisältyy tunne joten elänkö tunteiden varassa kylmän järjen sijaan, musiikki vapauttaa, isovanhempien antama trancelevy josta ei päässyt eroon kirveelläkään se oli vaaleanpunainen ja häiritsevä, minä en ole vapaa vaan kahlittu, odotan.


Hyvin kuluttavaa. Ja turhaa, sillä kukaan ei ymmärrä noiden ajatusten tarkoitusta elämässäni, kuinka paljon ne merkitsevät ja kuinka haikeaksi niiden ajatteleminen minut tekee.

Olen aina haikea. Hymiö ",

Jukkiksen kanssa pohdimme tässä, että meistä ei tullut kauheasti kuvia risteilyltä.
Nyt tarvitaan uusia kuvia!

Märehdimme sanomalehteä.

Ikävä on kuin sairaus.
Se syö pohjaa kovin monelta asialta...
Juuri kun et muista sitä, se iskee sellaisistakin lauseista kuin "Hei ootteko hommanneet jo kissan?"
tai "Puhutaan toisesta maailmansodasta!".

Sitten ei ole enään kivaa.
Ikinä.

Mutta, emme tulleet näin kauas vain siksi, että voisimme nyt luopua tältä raskaalta taipaleelta.
"Let us see what horrors await us."

"Kipu on väistämätöntä!"
Sitä hokien, tulen pala palalta katkerammaksi ja kateellisemmaksi.
Kyyninen? Minäkö? Elämää vihaava?

En.

Minulla ja elämällä oli sopimus, ettemme hypi toistemme silmille...
Tarvitsen jonkun, joka osaa vain olla vierellä, kun sitä kaipaan.
Joku, joka ymmärtää, ettei rakastaminen ole kosketusta, vaan tarve tuntea toinen läsnä sellaisena, kuin on. Joku, joka ymmärtää, että kun olen iloinen, se hymy joka huulillani on, on tarkoitettu hänelle.
Yksin hänelle.

Jos ei rakasta yli rajojen, ei rakasta laisinkaan.
Rajojen, kuten säännöt, liminaalit, moraali, aika ja lopulta kuolema.
Rakkaus ei ole vain jotakin, joka on elämän osa.
Kun kuolemme, meistä jää vain tunne. Olkootkin vain kaiverrus kivessä tai
kirjoitus kirjan omistuksessa.

Olkootkin vihaa
Olkootkin rakkautta