IRC-Galleria

Ei ole kivaa olla erossa rakkaastaan :( Tahdon äkkiä takas Turkkiin hänen luo.
Vaikea nähdä hänet mesessä kun hän on niin suruissaan. Vielä kauheempi oli lentokentällä kun hän itki koska mun oli pakko lähteä. Oisin tahtonut vaan antaa piupaut Suomelle ja jäädä siihen paikkaan. Noo, kohta toivon mukaan olen takas hänen luona ja käyn vaan lomalla suomessa :)
Ajatus siitä vähän helpottaa,mutta ei nostata juuri fiiliksiä kun näkee miten toinen siellä kärsii erosta :(

Sit ollaan takas täällä kylmässä Suomen maassa:( Ei ois millään tahtonut lähteä ja jättää mieheni sinne :( Kuukauden päästä hän tulee Suomeen käymään ja sitten katotaan tuleeko mulle muutto Turkkiin :) Häät pidettiin Polatlissa, Ankarassa 10.10 ja pienet muodolliset sopi mulle mainiosti. Toki koko iso suku kävi kylässä joka päivä.... Iso perhe on miehellä :) No, eipäs ole minunkaan perhe mitenkään pieni, että se tasaantuu :) Eli nyt sitten kaikki virastot läpi täällä kotimaassa nimenvaihtoon.

Pakattu on ja dollarit lompakossa, vihkipaperitkin laukussa. Matkaan tänään Vaasaan ja ei mua ehkä täällä näy ennen kuin 14 päivä taas. Eli olkaa ihmisiksi :) Tuntuu kuin oisin ottanut liikaa kamaa matkaan....tai sit lentolaukku on liian pikkunen :) Tänään sit haen junaliput hesaan ja lauantai-aamuna klo 06.20 lähtee juna kohti hesaa ja checkin:ssä pitää olla jo 14.50 viimeistään. 16.20 lähtee kone kohti Antalayaa :) Nyt alkaa hivenen tosin jännittää...
Onneksi on muuten nasolin keksitty!!! Koska aina lentäessä mulla menee korvat lukkoon ja ei aukee sit millään, mutta Nasolin auttaa siihen. Suihketta vaan nenään ja no problem. Ei kiva jos joutuisi istumaan 3h45min korvat tukossa ja kipeenä. Tuntuu kuin tärykalvot puhkeaisi. Laskeutumisen jälkeen ei kuule sit tuntitolkulla mitään :) Siksi olen inhonnut lentämistä aina. Mutta onneksi löytyy apu nykyään.
Ton pakkaamisen kans meni tosiaan hermot. Kaikki piti olla just eikä melkein, eriteltynä minigripin litran pusseihin. Lentokentällä ei ois mikään ihme että kaivaisivat kaikki uudestaan sekasin tullitarkastuksessa. Sit saan kyllä raivarin jos joudun taas laittaa kaikki niinkuin olin sen jo saanut. Siistiin pakettiin kaikki. Ai niin, yks asia jäi pakkaamatta: kirja! Ilman sitä en nouse koneeseen.
Eli siis olkaa ihmisiksi :)

En muista kuka se oli joka tykkäs tätä rodusta,mutta tässä ois yks perunkarvaton uroskoira kodittomana:http://www.koiratarhakulkuri.com/index/index.php?option=com_content&task=blogcategory&id=7&Itemid=6
Sieltä löytyy myös koiratarhan numero, varmimmin tavoittaa kännykkänumerolla.

Riemu on katossa!!! Pakkaamista!!! Kun tietäs mitä sinne ottais matkaan *huoh* ja sit pitää olla minigrip litran pusseja joka lähtöön. Shampoot ym erikseen. Tärkeimmät otan käsimatkatavaroina.
Inhoan pakkaamista. Nytkin jo tuntuu kuin oisin pakannut liikaa viikoksi ja vasta olen alkanut!!!
Pitää vissiin mennä kaikkia uudestaan läpi ja katsoa mitä oikein voi olla ilman siellä ja mitä on todella välttämätöntä. Mutta naisten pakkaamiset onkin sit luokka "kaikkia tarvitaan" :) 3 päivää jäljellä reissuun...Äkkiäpäs menikin ne päivät...

Jess, 4 päivää Turkin matkaan!!! Lauantaina tähän aikaan oon jo Hesan lentokentällä odottamassa pääsyä koneeseen.
Ei oo kun lievää jännitystä ilmassa tosin, vielä....
Nyt on saanut pyykättyä, siivottua ja muuta, vain pakkaaminen jäljellä siis... Ja sitäkään ei paljoa tule olemaan...ostan siellä sitä mitä tarvitsen :)

Oikein..8 päivää enää reissuun ja ns perhoset vatsassa oli jo muutama päivä sitten kokoa lepakko, mutta alkaa muistuttaa kokoa albatrossi tällä hetkellä :)

Joo, aivan oikein...se mitä harvemmin kuin harvoin tapahtuu mulle tapahtui. Eli suutun tosi harvoin kunnolla,mutta nyt paloi latvat ja tyvet siihen malliin että en oo koko yönä saanut nukuttua.

Aivan niinkuin viimeöinen 3 tunnin sydeemit ois riittänyt! herään aamulla ja poskionteloita pakottaa aivan hullun lailla, kurkkukin kipee. Onneksi tuli nyt tää ettei sit tarte tulla kipeeksi kun menee Turkkiin.
Kiva, koko vatun vaasan alueella ei löydy Turkinkielen kääntäjää! Etin raivona netissä eilen ja löysin yhen miehen (suomalaisen) joka istuu eduskunnassa. Kiva! Se ilmoitti mailissa että hän tekee vain käännöksiä Turkista Suomeen! Eli no hyöty siitä sit. Laittelin sit Turkin suurlähetystöön Hesaan mailin ja kesti tovin ,mutta löysin yhen miehen joka kääntää sit suomi-turkki-suomi ja laitoin tekstarin ja hän soittikin heti. Sovittiin asiat. Vähän ajan päästä tuli maili Turkin konsulaatista ja siellä se samainen mies oli heidän listalla :) Virallinen kääntäjä pitää olla. Eikä oo halpakaan huvi. 127 euroa,mutta siihen sisältyy sit ne kaks asiapaperileimaa konsulaatista joka maksaa 22 euroa ja vielä 5 euroa positennakkomaksua. Mutta menköön nyt ,koska ne vatun paperit pitää olla Turkin vikhiviranomaisten takia käännettynä Turkin kielelle. Eli loppuviikosta mulla on ne paperit kotona taas. Hyvä juttu.
Uusi passikin tuli eilen. vattu, paksu kuin mikä! No ihmekös tuo siellä oli joku mikrosiru-sydeemi ym...
Jeee! 18 päivää enää!!!

Niinpä, se on totta. Nyt oon puoli toista viikkoa auttanut yhtä kaveria joka joutui aloittamaan nollilta. Ajanut joka päivä edestakaisin 41 kilsaa yhteen suuntaan ja saman verran takas plus toimittanut asioita kaupungilla hänelle. Ihmettelen sitä tosin että tämä ystävä pitää itsestään selvyytenä että olen joka päivä tulossa sinne. Viimeksi tänä aamuna se kuvitteli että tänään olen sinne tulossa. Sanoinkin että en ole tulossa kaupungille kun vasta perjantaina kun olen menossa töihin. Joka päivä se soittaa heti aamutuimassa ja tää puhelimen soitanta jatkuu sit ihan tonne 22:30 asti illalla. Tänä aamuna ajattelin että jospa sais nukkua ,mutta väärässä olin. Jo puoli 9 alkaa puhelin soida ja nyt se sit on soittanut tunnin sisällä kaksi kertaa jo. Ei mitään "Anteeksi,herätinkö?" Jos oon puhelimessa ja se yrittää soittaa niin saa melkein syytteen siitä että ei ole heti ulottuvilla. Tuntuu että kohta luhistuu itsekin. Kotona ei ole kerennyt tehä yhtään mitään, eikä oo voimiakaan kohta tehä mitään. Se jopa suuttu siitä että olin mesessä kun hän soitti toissa iltana: " No,mie soitan puolen tunnin päästä uudestaan, koska mie tarvitsen koko huomion kun puhun". Ehkä olen liian kiltti. Pitää ruveta vähän antaa sen tietää että kyllä se voi soittaa ja kertoa huolensa,mutta onko pakko soittaa 50 kertaa päivässä ihan pikkuasioistakin. Huolehtis nyt vaan omasta elämästään ja lapsestaan. Aikuinen ihminen tajuaa (ainakin luulisin) että toisia ei voi koko ajan odottaa auttavan joka asiassa, vaan jotain pitää itsekin osata hoitaa.
Kyllä ystävienkin auttaminen käy työstä jos sen päästää tällaseksi.