IRC-Galleria

Voi vitun J.V. Miksi sä jätit mut niin yksin? Mun laivani on jossain keskellä Bermudan kolmiota, ja en todellakaan tiedä miten sieltä päästään. Yritys toisensa jälkeen kariutuu ja kyynelten seassa valuu mereen sielusta aina pisara kerrallaan.

Ja niitä pisaroita ei ehkä koskaan saa takaisin. Mä en ole enää niinkuin silloin. Mua on vedetty liikaa turpaan jotta enää olisin asioiden suhteen sinisilmäinen. Ja miksi musta tuntuu siltä, että jotkut yrittävät "suojella" mua mutta suojelevatkin loppupeleissä vain itseään, eikä kellään ole todellista selkärankaa huolehtia siitä, että mua kohtaan toimittaisiin selkeästi ja oikein? Katson muiden toimia läpi sormien, mutta omat toimeni syynään tarkasti ja syytän itseäni siitä kaikesta, mikä ei ole onnistunut eettisten tai moraalisten tavoitteideni tai odotusteni mukaisesti. Muiden tekemiset selitän aina parhain päin, omani kiroan alimpaan helvettiin ja häpeän. Kaikkea.

Mä rakastin sua niin paljon, J.V. Mä en tiedä miksi se loppui, mä en tiedä mihin mä päädyn. Jos tämän ihmisen onnellisuus onkin jo käytetty loppuun, ehkä sitä iloa ja autuutta ei enää koskaan tule lisää. Toisaalta onni on, ettet sinä ole onneton. Jos sinulla on hyvä olla, on minullakin vähän parempi. Olen niin perkeleen vihainen sulle, ettet uskokaan. Se viha näyttäytyy elämässäni muissa tilanteissa, koska en ikinä laittanut sinua kärsimään, selitin toimesi parhain päin ja olin niin helppo kuin saatoin. Sullahan oli vaikeaa enkä halunnut lisätä kärsimystäsi. Pattern of behaviour, I'd say. Mutta kuka perkele rakastaisi Nyytiä?

Who knew.