IRC-Galleria

..ja nyt oli Kirkan vuoro.

Uskomatonta. Nuoruuden idolini Kirka on kuollut. Yllättäen, yhtäkkiä. Ei oikein tiedä mitä sanoa. Tapaus on pyörinyt mielessä koko päivän, ja Kaksi Luonnolasta-biisi soi edelleen jossain korvieni välissä.

Itse voin lohduttautua sillä, että sain viime talvena kuulla Kirkan ilmielävänä, fiilistellä keikalla ja kätellä taiteilijaa itseään.

R.I.P. Kirka.. Yksi aikakausi on päättynyt..

"Näin suru saapuu hiljaa, se tulee, leikkaa viljaa
Eikä tiedä milloinkaan, kuka meistä kutsutaan vuorollaan, ei kohtaloaan..." -Kirka: Anna käsi-

EDIT:
Keikkamuisto viime keväältä.. Löysin sen tuolta blogistani (kirjoitettu 5.4. 2006) Tulipa liki itku kun muistin keikan tunnelman.

---

Kirka

Mitä kaikkea sattuukaan maailmassa, jossa olen vihdoin vapaa irroittamaan jalkani maasta ja nousemaan ilmaan...

Tänään jälleen tyttöjen kanssa ulkona, jälleen hetken siunailin maailman ihmeellisyyttä ja yllätyksiä. Tänä iltana sattui paljon sellaista, mitä en kuunaan uskonut sattuvan. Ei isoja asioita, mutta sellaisia pieniä, jotka antavat voimaa, jotka tekevät iloiseksi jälkeenpäin ajateltuina. Tämä ilta jää mieleeni lämpimänä, ystävällisenä.

Kirill "Kirka" Babitzin on upea artisti, oikea legenda. Muistan, kuinka nuorena kuunneltiin Kirkaa. Kaksi luonnonlasta on aina ollut eräs suosikkibiiseistäni. Kirkan ääni ja se valkoinen c-kasetti sinisin tekstein edustavat minulle lapsuuden musiikin maailmaa.

Tänään, 23,39 vuoden iässä, näin Kirkan ensimmäistä kertaa esiintymässä silmieni edessä. On vaikea sanoa, miltä tuntuu, kun artisti, jonka musiikin mukana on kasvanut, yhtäkkiä seisoo vajaan viiden metrin päässä. Ajattelin etukäteen, että se ei olisi suurikaan juttu. Ajattelin, että no, mennään kuuntelemaan kun nyt kerran tytötkin.

Ja kun Kirka astui lavalle ja aloitti settinsä, nousi minusta esiin se pieni tyttö, joka lauloi noita samoja lauluja, kuunteli korvalappustereoista tuota samaa käheää ääntä.

Keikan aikana hivuttauduin pikkuhiljaa lähemmäs lavaa. Kaikki liikkeet, kaikki äänet tallentuivat mieleni muistitikulle. "Aikuistumisen kapinassa" tulin luokitelleeksi Kirkan niihin artisteihin, joiden keikalla on eturivissä sata jalkaa ja neljä hammasta. Hyppiessäni lavan kaidetta vasten ja kurottaessani kättäni kohti viiden vuosikymmenen suurinta suomimusiikin veteraania, havaitsin, että luokitteluni oli väärä. Nauroin laskettuani omat leegoni, ja todettuani niitä löytyvän runsaasti neljää enemmän. Keikalla kuultiin kaikenlaista, Ray Charlesista hevimetalliin ja Suomi-iskelmään. Ja kaikki yhtä loistavaa laatua.

Illan huippuhetki oli ehdottomasti se encorekappaleen kitarasoolo, jonka aikana Kirka tuli kaiteen viereen, katsoi silmiini ja piti kolmisen sekuntia kiinni ojennetusta kädestäni. Ja se ei ollut mikään high five. Olen siis kätellyt nuoruuteni idolia, vihdoinkin.

Ja seuraavaksi joku kysyy, kuinka voin olla näin innoissani vanhempieni ikäisestä miehestä, joka laulaa keikalla covereita? Ei kai sitä voi selittää. Ehkä vihdoinkin tajusin, mitä lapsuuden muistot ovat säästäneet. Ensimmäiset musiikilliset kicksit. Kirka. Oh captain, my captain.

Rock on.

Kello on melkein puoli kaksi perjantain ja lauantain välisenä yönä. Koko Etelä-Haaga nukkuu. Katson ikkunasta ulos, lunta sataa suurina hiutaleina, puut ovat valkoisia, lunta on paljon. Lämpötila on ulkona vain vähän nollan alapuolella, sisällä villasukat tuntuvat turvallisilta ja lämpimiltä.

Ulkona on hiljaista.. Joka talvi on muutamia tällaisia öitä. Liikenteen melu lakkaa kuulumasta eikä ulkona liiku ketään, vaikka tämän kauniimpana kaupunginosaamme ei usein näe..

Makuuhuoneeseen kuuluu vain seinäkellon raksutus, katselen verhojen välistä rauhallista naapurustoa. Juon teen loppuun, pesen hampaat ja sukellan untuvatäkkini alle. Mp3-soitin mukaan, ja muutama rauhallinen sävel ennen nukahtamista.

Yhtäkkiä sänkyni tuntuu yksinäiseltä. Tähän mahtuisi toinen ihminen. Vain olemaan kanssani, olemaan lähelläni, jakamaan talviset, lumiset yöt.

Musiikkia korvilleni ja rauha sydämeeni. Siellä jossain sinä olet, ja me tapaamme vielä...

Nukahdan...

Onko sulla tällä hetkellä pampula ranteessa?
Ei ole.

Entä hiuksissa?
Juu.

Kuunteletko jotain biisiä nyt? Jos niin mitä?
En. Töissä.

Kuoritko yleensä omenan?
Ulkomaiset kuorin.

Viini, viina vai viinimarjamehu?
Viinimarjamehu

Britney vai Justin?
Njet.

Onko huoneessasi mitään kasvia?
Työhuoneessa ei ole, kotona on.

Onko tyylisi lähinnä hippiä, hiphopparia vai hevaria?
Näistä hevaria.

Kuuletko omituisia ääniä?
Kyllä. Mulla on koira.

Odotatko enemmän joulua vai kesää?
Kesää -festarit!!

Paljonko sulle pitäisi maksaa, että menisit kouluun pyjamassa
Ei siihen paljoo tarttis, mutta paljonko sillä sais tienattua?

Haluaisitko naamaan lävistyksen?
Kenties.

Miksi?
Jaa-a

Oletko isänmaallinen?
Tarpeen vaatiessa.

Oletko nähnyt meressä valaita?
en...

Syötkö lihaa?
Mielelläni.

Siideri vai limsa?
Limsa.

Oletko taiteellinen?
Vähintäänkin teko-

Oletko musikaalinen?
Lahja on, treenattu ei.

Pidätkö hampurilaisista?
Pidän, mutta yritän pidättäytyä..

Mainitse 3 tavaraa, jotka ottaisit mukaan autiolle saarelle?
Onko pelastushelikopteri tavara? Sen lisäksi kännykän ja jonkun kaverin.

Onko Elvis Presley komea mies?
Ennemminkin kaunis. Ja OLI. Ei ole enää...

Millä vuosikymmenellä haluaisit elää?
50-luvulla? Tai ehkei sentään, naisen asema ei ollut ihan yhtä hyvä sillon...

Käytätkö kumia? Siis kun haluat poistaa lyijykynänjäljet?
Tottakai! :)

Seurusteletko?
No en seurustele. En deittaile, en tapaile ketään. En edes puhu miehille.

Onko sulla paitaa, jossa on jonkun julkkiksen kuva?
Umm... PMMP:n keikkapaita?

Pidätkö vesimelonista?
Slurps.

Entäpä donitseista?
Harvoin.

Mitä sijaitsee oikealla puolellasi nurkassa?
Hajonnut kirjahylly.

Entäpä Vasemmalla puolellasi?
sekalainen tavarakasa, toimistotarvikkeita.

Pidätkö leijonakuningas-leffasta ?
Toki. <3

Oletko siisti ihminen?
Periaatteessa olen, käytäntö ikävä kyllä usein toisenlainen.

Onko huoneesi seinillä tauluja? Millasia?
Kehystetty Ihaa-juliste makkarissa ja olkkarissa pari enkelikuvaa...

Entäpä julisteita?
check above

Pidätkö enemmän kissoista vai koirista?
Pidän pienistä koirista ja melkein kaikista kissoista.

Söisitkö mieluiten Fazerin, Pandan vai Haribon karkkeja?
Fazer

Osaatko tehdä ruokaa
Osaan. en vain viitsi.

Oletko koskaan meinannut sytyttää tulipaloa?
Hm. En kai.

Tai jäädä auton alle?
Kuka helsinkiläinen ei ole?

Pidätkö dokumenteista?
Yleisluontoisesti pidän.

Haluaisitko muuttaa vuodeksi afrikkaan?
En.

Miksi haluaisit/et haluaisi?
Pelkään hämähäkkejä. Tästä syystä en myöskään voi mennä Australiaan.

Mistä biisistä on lause "kill them before they grow"?
Ei hajuakaan.

Laulatko suihkussa?
Hyvin harvoin. Oon kokeillut mutten ymmärrä pointtia.

Käytätkö hammastikkuja?
Silloin tällöin

Oletko uinut Atlantin valtameressä?
En ole.

Pelkäisitkö että hai tulisi ja söisi sinut?
Meri on suuri ja aika pelottava elementti ilman haitakin.

Haluaisitko olla poika?
en

Sytytätkö kynttilöitä iltaisin?
joskus.

Toivoisitko että tulisi jo lunta?
Kyllä toivoisin.

Haluaisitko opiskella kiinan kieltä?
Enpä oikeastaan.

Mihin haluaisit matkustaa?
Jenkkeihin.

Käytätkö milloinkaan lippalakkia?
En todellakaan käytä

Tai pipoa?
Juu. Kissapipo on rock.

Entäpä toppatakkia?
Koiranulkoilutustakki

Pariisi vai Havanna?
Pariisi.

Paratiisi vai Valhalla?
Paratiisi.

Uskotko että syntiset joutuvat helvettiin?
En usko tuonpuoleiseen taivaaseen tai helvettiin. We're supposed to create heaven on Earth.

Hermostuisitko jos juuttuisit hissiin?
Jonkun tunnin kuluttua.

Onko sun mielestä orjakauppa ok?
Ei ole.

Jos sinulla olisi bändi, mikä olisi tehtäväsi siinä?
Laulaisin. ...tai roudaisin... :D

Osaatko katsoa kieroon?
Kai?

Onko ulkona nättiä?
Ei ole.

Oletko koskaan pyörtynyt?
Useita kertoja.

Mietitkö koskaan kasvihuoneilmiötä?
Usein. Liikaa.

Katsotko telkkarista chattia?
Vahingossa, en koskaan tarkoituksellisesti.

Jos saisit valita syntymävuotesi nyt, millon haluaisit syntyä?
Aivan sama.

Oletko varastanut karkkia kaupasta ikinä?
En ole.

Mitä purkkaa syöt yleensä, siis minkä makuista?
En syö purkkaa.

Kaunein tytön nimi?
Aurora
Kaunein pojan nimi?
Mikael

Onko puhelimesi auki myös yöllä?
Aina.

Jos joutuisit luopumaan jostakin huoneessasi olevasta huonekalusta, mikä se olisi?
Tietokonepöytä.

Oletko leikannut itse hiuksiasi?
Aksidentaalisesti.

Voisitko mennä kännissä kouluun?
En menisi. Miksi vaiva, kun ei kuitenkaan jää päähän mitään?

Montako tyyppiä sinulla on kerralla kiikarissa?
Yritän pitää koko kiikarin nollilla.

Rumin näkemäsi vaate/asuste?
Trendikkäät pitkävartiset saapikkaat ruipelotytöllä (saappaanvarret löysinä)

Montako vyötä sulla on?
Neljä?

Typerintä mitä telkkarista tulee?
Gigantin kummelimainokset, tosi-tv.

Ruuhka-aika. Pääset sovituskoppiin sovittamaan vaatteita. Yritätkö selvitä nopeasti vai hidasteletko?
En sovita.

Lempivaatteesi?
farkut ja musta neule

Lempikenkäsi?
Mustat korkkarit

Lempparisi Disneyn piirretyistä?
The Emperor's New Groove, Lilo ja Stitch, Kaunotar ja Hirviö, Pieni Merenneito, Mulan, Pocahontas...

Mitä aiot seuraavaksi tehdä?
Pakata itseni ja koirani ja lähteä kotiin.

Pään sisällä.

"Sä oot ihan hullu".

Hullu. Epäterve. Järjetön. Viallinen. ....hullu.

Kuinka pahasti ja kauan nuo sanat voivat ihmistä kiduttaa. Varsinkin kun niitä ei oteta takaisin. Ei niitä kyllä takaisin saisikaan, sillä ne upposivat satutetun sydänlihaan samantien kun ne lipsahtivat sanojansa huulilta ja silmistä. Ja onhan siitä jo aikaa...

Epäreilua, suljettu ovi. Se on suljettu tahtomattani, ja syytä en tiedä. Koputtanut olen, monestikin, mutta salpa ei liikahdakaan. Olenko minä muuttunut näkymättömäksi aaveeksi, vai sinäkö olet kuollut, kun en saavuta?

Ei mitään väliä, eihän? Ei enää? Sillä tulee aina olemaan väliä, sitä ei kukaan saa sydämestäni irti. Hiljaisuus vain pahentaa asiaa, vaikkei sitä enää "pitäisi ajatella". Asiat eivät pääty itsekseen.

Jaahah. Taas on sivua käännetty.

Illalla oli mukavaa viettää aikaa vanhojen ja uudempien ystävien miellyttävässä seurassa. Syötiin ja juotiin, pelattiin seurapeliä. Koira pyöri jaloissa ja sai paljon huomiota.

Niin, meillä ihmisillä oli taas kivaa mutta eläimillä vuoden kurjin yö. Voisiko joku itseäni fiksumpi henkilö selittää, miksi raketteja ja pommeja ja kaiken maailman paukkuvia hauskuuksia pitää myydä tavallisille turakaisille??

Jos ilotulitteita kerran pitää olla, ja jos niitä kerran on kaunis katsella, niin eikös anneta kaupunginisien järjestää yleisiä ilotulituksia kansalaisten pällisteltäviksi. Niinhän Helsingissä jo tehdään. Kaupungilla ammutaan virallisia ilotulitteita ja tulitusnäytöksiä järjestetään Linnanmäkeä myöten. Tämä ratkaisisi myös koti-ilotulitusten terveysriskit. Kun omia raketteja ei saisi räjäytellä, niin silmä- sun muilta vammoilta vältyttäisiin. Kas niin, ja taas säästyi terveydenhuollon määrärahoja.

Pikkuinen hauvani on kulkenut pari kolme päivää ulkona häntä koipien välissä. Jo ennen uudenvuodenaattoa pikkupojat räjäyttelivät papattimattojansa taloni viereisessä metsikössä. Melusaaste ei ole miellyttävää ihmisille, mutta entäs eläinraukat, jotka eivät ymmärrä mistä oikeastaan on kysymys. Vielä tänäänkin hauvelini kuuli kaukaisuudessa ilotulitteiden pamauksia, ja kääriytyi samantien tuulihousuni lahkeen suojiin piiloon.

Arvoisat vanhemmat, jos jälkikasvunne tuntee viehtymystä räjähteisiin tai koviin, paukahteleviin ääniin, niin lähettäkää kakaranne Irakiin tutustumisreissulle. Vaihtoehtona myös sisällissodan runtelema Somalia, jossa paukuttelua on yritetty tuloksetta lopettaa jo parikymmentä vuotta.

Uudenvuodenyönä jotkut keltamaksaiset yksisoluisen alkueliön irvikuvat räjäyttelivät raketteja pihallani, talon vieressä niin, että ikkunalasit helisivät asunnossani asti. Kävelin koira sylissä kuusihenkisen porukan ohi. Supliikkeina miehinä parikymppiset poijjaat tarjosivat kauhusta vapisevalle "kissalleni" rauhoittavia, hieman humalassa hörötellen. Olisi kuulemma ollut ekstaasia ja kokaiinia tarjolla. Suosittelin kohteliaasti pojille itselleen rakettien nauttimista sisäisesti, peräaukon kautta.

Pieni lemmikkini vietti vuoden vaihtuessa 15 tuntia tekemättä tarpeitaan. Kun ulkona paukkuu, niin ei uskalla pissiä. Jotta kiitosta vaan koirani puolesta, kaikki paukuttelijat.

Jos olisin kuukausi, olisin: lokakuu
Jos olisin viikonpäivä, olisin: musta maanantai
Jos olisin kellonaika, olisin: 02.02
Jos olisin planeetta, olisin: Venus :)
Jos olisin merieläin, olisin: kotilo?

Jos olisin suunta, olisin: kuoleman risteyksestä kolme virstaa pohjoiseen
Jos olisin huonekalu, olisin: divaani
Jos olisin synti, olisin: laiskuus
Jos olisin neste, olisin: järvivesi
Jos olisin puu, olisin: koivu

Jos olisin kasvi, olisin: Yucca-palmu
Jos olisin säätila, olisin: kesän ukkosmyrsky
Jos olisin soitin, olisin: kireä alttoviulu
Jos olisin eläin, olisin: kissa
Jos olisin väri, olisin: hopeinen glitter

Jos olisin vihannes, olisin: Tomaatti (vaikka se on oikeasti hedelmä tai jotain)
Jos olisin ääni, olisin: Karjaisu
Jos olisin alkuaine, olisin: hopea
Jos olisin auto, olisin: Musta Kuplavolkkari
Jos olisin laulu, olisin: When love and death embrace
Jos olisin elokuva, olisin: Clueless
Jos olisin kirja, kuka minut olisi kirjoittanut: Kafka
Jos olisin ruoka, olisin: karjalanpaisti
Jos olisin paikka, olisin: Ihalanjärven rantalaituri heinäkuisena aamuna...vaan kun en ole.
Jos olisin numero, olisin: 2

Kirjoitukseni 16.12. kertoo kaiken oleellisen.

Joulu on vietetty... Oli mukavaa nähdä vanhempia ja isovanhempia ja siskoa avomiehineen. Koko perhe yhdessä.

Ja silti sydämessä kituu pieni sininen liekki, joka syö sielua sisältäpäin. Ei kenenkään syy. Yksinäisyys puree sisimmästä pieniä palasia. En ole yksin, minulla on ihana hauva... Koirani merkitsee minulle maata ja taivasta. Mutta ihmisen kaipuu on kova ja todellinen.

Kenen kanssa voin jakaa elämäni? Onko sellaista ihmistä maan päällä? Nuorena tällaisia asioita on turha kai miettiä. Aikaa on. Onko sitä todella? Sanotaan, että sitten kun onni sattuu kohdalle, ihminen huomaa, että se kaikki on ollut sen arvoista... Että odottaminen ja kärsivällisyys palkitaan. Onko noin?

Katson taaksepäin ja näen..... Tai en näe. En enää tiedä... En tiedä enkä näe, vaikka samaan aikaan tuntuu että näen liikaakin.

Hiljaa..... Hiljaa.... Ei lääkkeitä tänään... ihan hiljaa ja rauhassa...

Mulla on maailman ihanin koira.

Aamu alkaa sillä, että avaan silmät. Olipa rakkaani lähellä tai kaukana, alkaa tassujen tepsutus kuulua, kun vain uskaltaudun avaamaan silmäni. Kas siinä, aina yhtä iloisena, levänneenä, valmiina uuteen päivään. Minun kanssani.

Pusuja hän ei säästele. Aina on valmiina söpö sylikoira, leikkisä vauhdikas pikkusalama, hellyydenkipeä karvainen kaveri. Hän viihtyy sylissä ja rakastaa massun ja korvien rapsutusta.

Nyt hän nukkuu pienellä kerällä sohvallani. Synttäri- ja joululahjani. Maailman paras ja hyväluontoisin pieni eläin. Siinä, koko kahden kilon elopainollaan, musta, kiiltävä turkki, ruskeat suuret silmät, pienenpienet hampaat, huiskuhäntä ja suuret korvat.

Eräs vanha mies kysyi ohikulkiessaan, että paljonkos tuo kaveri maksaisi. Sanoin ylpeänä, että hän on korvaamaton. Ja sitä pieni koirani todella on.

1. Jos sinulle tulee ketjuviesti kännykkään, pistätkö viestin eteenpäin?
- En. Rahantuhlausta. Jos joku näistä poistetuista viesteistä aiheuttaa rakkaus- tai muun elämäni tuhon, niin siitä vaan. I'll take it. Ei se niin hääviä ole nytkään.

2. Tykkäätkö sisustaa kotia?
- Juu, mutta en opiskelijaluukkuani, koska se ei ole pysyvä koti.

3. Kyllä vai ei?
- What ever it is, I'm against it. Ei.

4. Mihin kuluttaisit 5 euroa?
- Kahteen Batteryyn

5. Onko makkara hyvää?
- On. Ilman selityksiä.

6. Entä maksamakkara?
- Tottakai.

7. Jos saisit itse päättää uuden kouluaineen Suomen kaikissa kouluissa, mikä se olisi?
- Etiikka ja arkipäiväinen käyttäytyminen (suositellaan opetussuunnitelmaan lisättäväksi myös kurssit "En ole laama, miksi syljeskelen kaduille" sekä "Näin voitat sitoutumiskammosi aikuisiällä")

8. Minkälaisessa talossa asut (kerrostalo, rivitalo, paritalo, omakotitalo jne.)?
- Kerrostalo.

9. Haluaisitko lähteä Englantiin vaihto-oppilaaksi?
- Mihin tahansa pois täältä... Kunhan koira tulee mukaan.

10. Uskotko ufoihin?
- Olen agnostikko.

11. Onko sinulla ollut bändi? Minkä niminen ja mitkä soittimet?
- Ei ole ollut.

12. Mikä olisi perustamasi vaateliikkeen nimi?
- Rauskun reippaat rytkyt

13. Irkkaatko?
- En...

14. Oletko levitellyt kuvaasi pitkin nettiä?
- Miltäs vaikuttaa....?

15. Televisio vai tietokone?
- Tietokone. En mä telkkarilla mitään tee.

16. Onko sinulla salaisuus, jota et ole kertonut kellekkään?
- On

17. Oudoin nimi ja sukunimi, minkä olet kuullut?
- Ainakin mieleenpainuvin on ollut Princess King. Ja olen sen siis nähnyt itse ihmisen henkilöllisyyspapereista. Hän on upea nainen. Kaunis.

18. Ylpeilysi aihe?
- Hm. Muinainen "urheilu-urani" ja perheeni. Se että pääsin yliopistoon (joskaan valmistumisella ei tarvitse keulia vielä hyvään aikaan.... )

19. Teitkö uuden vuoden lupauksen? Jos teit, mikä se oli?
- Teinkö`? En muista.

20. Onko sinulla sairauksia?
- Kyllä on. Kaikki mahdolliset. Ei ruoka-aineallergioita.

21. Mitä elämä on?
- Tuskaa

22. Onko sinulla joku hyvä tarkoitus elää?
- On. Koirani ja perheeni.

23. Minkä sanan päästit viimeksi suustasi?
- Joo.

24. Peli, johon olet koukussa?
- ihmissuhdepeli

25. Onko Elvis kunkku?
- On. Omalla sarallaan.

26. Osaatko aakkoset ulkoa?
- Löytyykö niitäkin, jotka eivät osaa?

27. Miten haluaisit kuolla?
- Nopeasti.

28. Näet aivan uskomattoman hienon paidan ostoskeskuksen penkillä, joka on kutakuinkin jopa kokoasi, otatko paidan?
- en ota. Siihen, miksi paita on ko. paikalla, on joku syy; joku on unohtanut sen siihen. Jos se paita olisi unohtunut itseltäni, palaisin etsimään upeaa paitaani. Ja toivoisin että kukaan ei ole vienyt sitä. Ainoa poikkeus; toimittaisin sen johonkin infopisteeseen. Vituttaa ihmiset jotka ottaisivat paidan; pelkkää itsekästä ahneutta, ei tarpeen sanelema hankinta.

29. Katsovatko vanhat mummot sinua vihaisesti/oudosti?
- Eivät siitä asti kun aloin kulkea maailman kauneimman chihuahuan kanssa.

30. Oletko sinä ns. perheen kauhukakara?
- Meitä on kaksi vaihtoehtoa. Toinen on kauhukakara kotona ja toinen kodin ulkopuolella.

31. Pelottaisiko sinua, jos olisi pimeä ja näkisit ikkunasta ulos miehen tuijottavan sinua (sinulla ei nyt tässä tilanteessa ole verhoja, millä peittää näkyvyyden)?
- kyllä.

32. Ensimmäinen sana joka tulee mieleen nyt?
- Rakas

33. Mistä sinä tuollaisen sanan päähäsi sait?
- vilkaisin koiraani joka nukkuu ja tuhisee tuossa vieressä.

34. Tekeekö mieli kaupungille?
- tekee.

35. Se pöytä, minkä päällä tietokone on...katso sitä...mitä pöydän päällä on?
- Teekuppi, lautanen, post-it-lappuja, Batterytölkki, suklaamuffini sekä yksi tyhjä muffininvuoka.

36. Voisitko sanoa itseäsi rehelliseksi?
- Olen rehellinen muille mutta huijaan itseäni.

37. Milloin kävit viimeksi suihkussa ja kuinka usein käyt?
- Eilen illalla kävin. Joka päivä suihkuun, yleensä aamuisin.

38. Minkä värinen on autonne?
- Kenen auto, missä?

39. Jos saisit 2 lasta, olisitko iloinen vai surullinen?
- Iloinen, varsinkin jos olisivat kaksoset.

40. Sopiiko mielestäsi musta jokaisen värin kanssa yhteen?
- Musta sopii aina. Se ei sovi tummansinisen kanssa mutta silloin vaihdetaan sininen pois. Poikkeus vahvistaa säännön. Musta sopii aina.

41. Oletko Varma?
- En. Mistään.

Uudenvuodenjuhlinta on kummallista. Silloin on pakko tehdä jotakin, pakko mennä jonnekin, pakko olla shampanjaa ja mielellään tähtisadetikku. Hieman ennen puoltayötä iskee haikeus; sinne meni tämäkin vuosi. Ja mitä jäi käteen? Hyviä ystäviä ja hauskoja muistoja, mutta sitäkin elävämpinä mielessä sydämen särkymiset, oman huonommuudentunteet ja väsymys. Jatkuva, kaikennielevä väsymys.

Heti vuoden vaihduttua, pakkasen nipistellessä poskia ja ilotulitteiden valaistessa taivaan olisi syytä olla hollilla joku jota pussailla ja jolle toivottaa HYVÄÄÄ UUTTA VUOTTAAA!!! ja halailla ympäriinsä ja toivottaa uusi vuosi tervetulleeksi. Mutta miksi? Tuleeko uudesta vuodesta samanlainen kuin tämä mennyt vuosi? Samanlainen kuin edellinen? Silloin en halua vuoden vaihtuvan.. Mutta eihän vuosia voi vertailla. Elämä vie aina eteenpäin, kohti uutta, kohti tuntematonta ja erilaistakin.
Mutta miksi jokaisen vuoden alussa, heti shampanjalasillisen väljähdyttyä, tulee niin pirun yksinäinen ja onneton olo?