IRC-Galleria

Kesätyöt on loppu. Lähdin eilen työpaikalta tippa linssissä -sitä ei ole kyllä koskaan aikaisemmin päässyt tapahtumaan. Mutta että piti sattua niin ihanat työkaverit. Meillä oli todella hauska kesä. Kiitos kaikille siitä... Kiittäisin kaikkia nimeltä erikseen, mutta arvaan, että unohtaisin jonkun hetkellisesti ja saisin hävetä. Joten kollektiivinen kiitos. ja Bileethän toki jatkuvat työaikojen ulkopuolella..... ;)

Ensimmäinen loma-aamu, ja meikäläinen on unilääkkeen voimalla nukkunut sen seitsemän tuntia. Ahdistus on paha, joskaan ei vielä sietämättömissä mitoissa. En saa unta ilman lääkkeitä.

Sunnuntaina oli mukava päivä. Hengailin äidin ja siskon kanssa kotona maaseudulla, ja pesimme mattoja, keräsimme marjoja pihan pusikoista, höpöttelimme ja pohdimme sisustusasioita. Äiti oli tehnyt juustokakunkin. Njam. It was almost like old times.

I miss the old times. I miss seeing everyone less stressed out and satisfied. Now all I see is hidden exhaustion, some of us are lost, some looking for our paths. I miss my life before the fear. Now I carry it with me day after day. I'm afraid to be happy.... I don't want to appear arrogant towards life. It will shit all over me eventually anyway.

Someone said it's no use missing the old days, because it could never be the same again. People change. He changes and we both have gone our separate ways. The nice moments in the past could never happen again, we just have to struggle to find new moments, new feelings, new loves. But no-one said anything about the odds. Loved once, loved twice. What are the odds of finding still another ..... "When you believe" she sings. "Keep the faith", he sings. It gives me so much courage to think that both of these singers are either in exile or drug rehab now. Once king and queen. Now just drug addicts and weird (mentally ill?) personalities.

Oh I think too much. They say i THINK TOO MUCH. I know I do, but is there something I can do about it? Think less? Why the hell would I want to let my capacity go and just live my life brainless. When someone blaims me for thinking too much, there's absolutely nothing i can say to defend myself. Unless I turn mean and tell the other that he/she thinks too little. But that wouldn't be very nice, now would it?