"Pistät raksin päiväkirjaan käytyjen baarien kohdalle, ja unohdat koko paikan ja sen pinnalliset, pikkusievät ihmiset. Kaupungin wannabe-kerma kokoontukoot esittäytymään sinne. Ihmiset jotka omaavat mielipiteitä pitävät hauskaa aitojen ihmisten kanssa aivan muualla. Luxissa käy muuten taatusti paljon surullisia ihmisiä. Muista että sulla on järkeä ja elämää niin paljon enemmän kuin niillä kellään."
Näin on. Mikä ihmisiä oikein vaivaa. Kaverini sanoi baarissa, että "täällä on tosi paljon erilaisia ihmisiä." Johon en voinut vastata kuin, että niin on. Joillakin näytti olevan jopa hauskaa. Mihin tarpeeseen tuo klubinkuvatus on rakennettu ja keitä ovat ne ihmiset jotka laittavat bisneksen kannattamaan? Selittäkää, sillä minä en ymmärrä.
Kannelmäen Krouvi vai Helsingin uusi tähtibaari Lux? Ei tarvitse kauaa miettiä. Kantsussa tavataan.
Uusimmat blogimerkinnät
- Juhannus 19.06.
- Floppa floppa 25.04.
- Perfect 18.04.
- JEEE! 05.04.
- R-E-S-P-E-C-T for the janitor 01.04.
- Ulkoministeri Kanerva: 29.03.
- [Ei aihetta] 27.03.
- Tralala 17.03.
- Kurjuutta kummempaa 13.03.
- ystävänpäivää... 18.02.
Selaa blogimerkintöjä
- ▶ 2008 (11)
-
▼
2007 (56)
- ▶ marraskuu 2007 (3)
- ▶ lokakuu 2007 (3)
- ▶ syyskuu 2007 (6)
- ▶ elokuu 2007 (5)
- ▶ heinäkuu 2007 (5)
- ▶ kesäkuu 2007 (4)
- ▶ toukokuu 2007 (5)
- ▶ huhtikuu 2007 (7)
- ▶ maaliskuu 2007 (7)
- ▶ helmikuu 2007 (4)
- ▶ tammikuu 2007 (7)
- ▶ 2006 (93)
Blogi
RAKSI!!Sunnuntai 04.03.2007 05:33
Kah..Lauantai 03.03.2007 15:05
Olipahan hauskaa!
Kaverin bändi soitti rennolla otteella tanssimusiikkia pienessä kapakassa, ja me tytöthän sitten tanssittiin! Sata salamaa, Charlie Brown ja Abban Dancing Queen saivat kukin oman koreografiansa, ja Krouvin kanta-asiakkaat saivat vain ihmetellä, että mikäs tänne nyt rämähti. Parhaimmillaan meitä oli liki kymmenen ihmistä porukastamme tanssilattialla, ja vaikka M:n selkään yrittikin jossain vaiheessa kiivetä joku "randomtäti", fiilis oli korkealla.
Tällaisia keikkoja kaivataan lisää; hyvää musiikkia, tempaantunut porukka ja tarpeeksi letkeä ympäristö.
Kaverin bändi soitti rennolla otteella tanssimusiikkia pienessä kapakassa, ja me tytöthän sitten tanssittiin! Sata salamaa, Charlie Brown ja Abban Dancing Queen saivat kukin oman koreografiansa, ja Krouvin kanta-asiakkaat saivat vain ihmetellä, että mikäs tänne nyt rämähti. Parhaimmillaan meitä oli liki kymmenen ihmistä porukastamme tanssilattialla, ja vaikka M:n selkään yrittikin jossain vaiheessa kiivetä joku "randomtäti", fiilis oli korkealla.
Tällaisia keikkoja kaivataan lisää; hyvää musiikkia, tempaantunut porukka ja tarpeeksi letkeä ympäristö.
KatkoKeskiviikko 21.02.2007 15:36
Luistelu.
Minä en kilpaile yhtään kilpailua tällä kaudella. Minä en luistele kertaakaan tuomarien ja yleisön eteen. Kisapuku roikkuu henkarissa käyttöä vailla. Laitan puvun kaappiin, sillä koko hökötyksen näkeminen muistuttaa siitä, että se, mitä puvun sisään olisi pitänyt laittaa, on epäonnistunut.
Minä.
Kevään ensijäiden aikaan toukokuussa minä olin töissä. En päässyt harjoituksiin kertaakaan. Elokuun jäillä olisin töiltä päässyt mukaan kerran, mutta kukapa yhdestä tunnista jäällä viitsii maksaa koko elokuun kurssin.
Syyskuun lopussa venäytin nivelsiteet, ja vietin pari viikkoa kyynärsauvojen varassa. Luisteluun nivelsiteiden venäyttäminen teki yli kuukauden tauon. Ja sen jälkeen kynnys on kasvanut kohtuuttoman suureksi. Ohjelma on tehty, ja minä en edes tunne joukkueeni kaikkia kasvoja.
Olisi aika lopettaa koko luistelu. Mutta en osaa ripustaa luistimia naulaan. Ilman jäätä, ilman luistimia en ole mitään.
Minä en jaksa enää. Minä en jaksa. Onko nyt aika sanoa viimeinen sana?
Minä en kilpaile yhtään kilpailua tällä kaudella. Minä en luistele kertaakaan tuomarien ja yleisön eteen. Kisapuku roikkuu henkarissa käyttöä vailla. Laitan puvun kaappiin, sillä koko hökötyksen näkeminen muistuttaa siitä, että se, mitä puvun sisään olisi pitänyt laittaa, on epäonnistunut.
Minä.
Kevään ensijäiden aikaan toukokuussa minä olin töissä. En päässyt harjoituksiin kertaakaan. Elokuun jäillä olisin töiltä päässyt mukaan kerran, mutta kukapa yhdestä tunnista jäällä viitsii maksaa koko elokuun kurssin.
Syyskuun lopussa venäytin nivelsiteet, ja vietin pari viikkoa kyynärsauvojen varassa. Luisteluun nivelsiteiden venäyttäminen teki yli kuukauden tauon. Ja sen jälkeen kynnys on kasvanut kohtuuttoman suureksi. Ohjelma on tehty, ja minä en edes tunne joukkueeni kaikkia kasvoja.
Olisi aika lopettaa koko luistelu. Mutta en osaa ripustaa luistimia naulaan. Ilman jäätä, ilman luistimia en ole mitään.
Minä en jaksa enää. Minä en jaksa. Onko nyt aika sanoa viimeinen sana?
Bileillan multihuipentumaLauantai 17.02.2007 03:02
Voi hyvä isä, millaisen sosiaalisen imbesillin kanssa olen juuri istunut iltaa. Kyllähän meistä jokainen joskus lukee tilanteita väärin, mutta miten huonosti jotkut ovat kartalla.
Keskustelusta ei tule mitään, jos joka kerta, kun vedän henkeä, toinen sanoo väliin jotain lamppujenkasaamisesta tai valkosipuliröyhtäyksistä. Ja näihin puheenaiheisiin kun minä puolestani koen hankalaksi tarttua, on käytännössä parasta olla hiljaa. Kun toinen puhuu päälle, on inhottavaa yrittää kertoa mitään. Yli kolmen sanan lauseet ovat liian pitkiä (kärsivällisyydelle vai ymmärrykselle, se jäi epäselväksi). Kun toinen osapuoli ei ole kiinnostunut minun sanomisistani, enkä minä hänen lampuistaan enkä happovaivoistaan, on kaikki kommunikaatio käytännössä torpattu.
"Kuinka paljon ulkonäöllä on merkitystä siinä miten luistelussa menestyy?" Kysyy "herra 47" Kiira Korven kuvat silmissään. Ja kun nyt kerran luistelijoita ollaan, niin kuinka me tunnemme neiti Korven, olemmeko hyviäkin tuttuja.
Emme ole. En tunne Kiiraa, mikä varmaan ei tule yllätyksenä useimmille.
Vinkiksi myöskin, että ketään muuta KooMikon jutut eivät naurattaneet. "hahaha, ootsä joku koomikko vai, oikeesti.. " Ei. Se oli vain kännissä. Ja tavalliseen tapaan kaikki muut repivät sen takia hiuksiaan. Liikaa sanoja, liian vähän aivotyötä.
"Hei, sun koira tärisee, laulaakse et "I'm so excited..." ehe-ehe-hee"
Ei, kun sen teemalaulu on Apulantaa. Ja aloin tapailla sanoja "po-po-po-poistuisitko mun elämästäni..." sillä seurauksella, että armas Hjelenani röhähti nauramaan.
Muut jatkoivat junalla keskustaan asti, mutta minä jäin kotipysäkillä pois. Tämä "herra 47" läjäytti, että "kaivan sun numeron jostain, toivottavasti nähään vielä, mä vihaan sua mutta oon rakastunu sun koiraas".
Ei auta kuin toivoa, että puhelinnumeroni pysyy herralle ikuisesti tuntemattomana, ja ettei enää tule sellaista iltaa, että katson ihmistä, jota säälin ja inhoan, enkä osaa sanoa, kumpaa enemmän. Saatan olla huumorintajuton, kylmä ämmä, mutta senhän sanoitkin jo päin naamaa. Parempaa viikonloppua vaan. Ja terveisiä tyttöystävälle.
Keskustelusta ei tule mitään, jos joka kerta, kun vedän henkeä, toinen sanoo väliin jotain lamppujenkasaamisesta tai valkosipuliröyhtäyksistä. Ja näihin puheenaiheisiin kun minä puolestani koen hankalaksi tarttua, on käytännössä parasta olla hiljaa. Kun toinen puhuu päälle, on inhottavaa yrittää kertoa mitään. Yli kolmen sanan lauseet ovat liian pitkiä (kärsivällisyydelle vai ymmärrykselle, se jäi epäselväksi). Kun toinen osapuoli ei ole kiinnostunut minun sanomisistani, enkä minä hänen lampuistaan enkä happovaivoistaan, on kaikki kommunikaatio käytännössä torpattu.
"Kuinka paljon ulkonäöllä on merkitystä siinä miten luistelussa menestyy?" Kysyy "herra 47" Kiira Korven kuvat silmissään. Ja kun nyt kerran luistelijoita ollaan, niin kuinka me tunnemme neiti Korven, olemmeko hyviäkin tuttuja.
Emme ole. En tunne Kiiraa, mikä varmaan ei tule yllätyksenä useimmille.
Vinkiksi myöskin, että ketään muuta KooMikon jutut eivät naurattaneet. "hahaha, ootsä joku koomikko vai, oikeesti.. " Ei. Se oli vain kännissä. Ja tavalliseen tapaan kaikki muut repivät sen takia hiuksiaan. Liikaa sanoja, liian vähän aivotyötä.
"Hei, sun koira tärisee, laulaakse et "I'm so excited..." ehe-ehe-hee"
Ei, kun sen teemalaulu on Apulantaa. Ja aloin tapailla sanoja "po-po-po-poistuisitko mun elämästäni..." sillä seurauksella, että armas Hjelenani röhähti nauramaan.
Muut jatkoivat junalla keskustaan asti, mutta minä jäin kotipysäkillä pois. Tämä "herra 47" läjäytti, että "kaivan sun numeron jostain, toivottavasti nähään vielä, mä vihaan sua mutta oon rakastunu sun koiraas".
Ei auta kuin toivoa, että puhelinnumeroni pysyy herralle ikuisesti tuntemattomana, ja ettei enää tule sellaista iltaa, että katson ihmistä, jota säälin ja inhoan, enkä osaa sanoa, kumpaa enemmän. Saatan olla huumorintajuton, kylmä ämmä, mutta senhän sanoitkin jo päin naamaa. Parempaa viikonloppua vaan. Ja terveisiä tyttöystävälle.
Tien päälle taas..Torstai 15.02.2007 15:17
Talvinen maisema liikkuu ikkunan ulkopuolella. Jäinen irtolumi pöllyää, kun pikajuna kulkee peltojen välistä ja metsien keskeltä, kohti kotia. Painan sormenpäät kylmään lasiin, mutta juna on liukunut pois laiturista. Koneen varmuudella se kuljettaa kohti pääkaupunkia, vaikka itse en ole ollenkaan varma siitä, että haluan palata.
Helsinkiin. Kouluun ja töihin, arkeen. Kotiin. Korviin tulvii musiikkia, en pysty peittämään poskelle putoavaa kyyneltä. Surun kyynel se ei ole, mutta ei olo iloiseltakaan tunnu. Haikeutta ehkä, mutta myös kiitollisuutta siitä, että elämään mahtuu niin hyviä aikoja, naurua, iloa,erilaisia ihmisiä ja tapahtumia.
Jään miettimään, koska L. Lifländerin the Mongoloids tulee uudelleen keikalle Helsinkiin. Vaikka kyllähän minäkin pääsen kiskoja pitkin takaisin sinne, mistä nyt tulin. If there's will, there's a way.
Helsinkiin. Kouluun ja töihin, arkeen. Kotiin. Korviin tulvii musiikkia, en pysty peittämään poskelle putoavaa kyyneltä. Surun kyynel se ei ole, mutta ei olo iloiseltakaan tunnu. Haikeutta ehkä, mutta myös kiitollisuutta siitä, että elämään mahtuu niin hyviä aikoja, naurua, iloa,erilaisia ihmisiä ja tapahtumia.
Jään miettimään, koska L. Lifländerin the Mongoloids tulee uudelleen keikalle Helsinkiin. Vaikka kyllähän minäkin pääsen kiskoja pitkin takaisin sinne, mistä nyt tulin. If there's will, there's a way.
OpiskellessaTiistai 13.02.2007 15:42
..tulee kiukkuiseksi.
Luen juuri gradumateriaaliani, joka käsittelee naisten kokemaa parisuhdeväkivaltaa ja vallankäyttöä suhteessa miehiin.
Tekstissä pohditaan, kuinka vakavaa esimerkiksi seksuaalinen häirintä on. Osa tekstistä on mielestäni yltiöfeminististä vuodatusta, mutta mahtuu joukkoon asiaakin.
Kuinka vakavaa on seksuaalinen häirintä, ja kuinka siihen voi/ pitää suhtautua? Osa häirinnän muodoista on varsin yleisesti hyväksyttyjä toimintatapoja, ainakin mitä niiden esiintyvyydestä voidaan päätellä. Kuka nämä teot hyväksyy, me naiset jotka emme sano mitään, vai miehet, jotka katsovat voivansa tehdä mitä mieleen juolahtaa? Ehkä he eivät tunne tasa-arvoaan uhatuksi koskettelun hetkellä, sillä heillä on aina fyysinen ylivoimansa, jolla omaa reviiriä sopii puolustaa.
Ei ollut ensimmäinen kerta, kun reilu viikko sitten tanssin yökerhossa ystävieni kanssa. Yhtäkkiä tunnen takanani käden, ja se käsi tarrasi kiinni takapuolestani. Käännyin salamana, ja näin käden jatkeena miehen takanani, selin minuun. Käsi oli "aksidentaalisesti" eksynyt pakarani suunnalle, ja refleksinomaisesti puristanut ahteriani. Miekkonen ei ollut millänsäkään. Korotin ääntäni ja sanoin muutaman sanan, mutta en viitsinyt pilata iltaani mokoman takia, ja tunsin itseni hölmöksi hermostuessani asiasta, josta ei ainakaan näennäisesti jää vammoja eikä traumaa. Läpsäys sinne, puristus tänne. Kohteliaisuudeksi tarkoitettu?
Jälkeenpäin suututtaa. Onko minulla valtaa päättää siitä, kuka vartaloani milloinkin puristelee, ja mistä? Vai täytyykö vain olla hiljaa ja sietää sitä, että jollekin peppuni puristelu on harmitonta hupia? "No, sehän oli vain vitsi.." En minäkään kulje baareissa ja työnnä käsiäni tuntemattomien ihmisten intiimialueille, ja sitten nauraen kutsu sitä leikiksi. Miksi minun siis pitäisi olla tällaisen toiminnan objekti?
Minun koskemattomuuteni ei ole vitsi. Minun peppuni ei ole vitsi.
Ensi kerralla nappaan läpsäyttelijää farkkujen etumuksesta kiinni, niin että tuntuu. Todennäköisesti saan syytteen pahoinpitelystä, mutta oma on syyni, kun en leikkiä ymmärrä.
Pomo kutsui minut firman seminaariin
se oli järjestetty pomon kantabaariin
hän drinkin tarjosi ja pyysi luokseen yöksi
sitä johtajamme kutsui ylityöksi.
hieman epäröitsin ottaa tarjousta vastaan
(edellinen sihteerinsä odottaa nyt hänen lastaan)
mutta ilmeisesti tätä kautta ainoastaan
tarjoutuu väylä virkaan vakinaiseen
Otin yhteyttä firman lakinaiseen
hän sanoi että tässä on nyt pakkorako
kun syrjäseudut näivettävä maaltapako
on tuonut hakijoita enemmän kuin työtä
hallitun rakennemuutoksen myötä
kyllä pomon kanssa oltava on yötä.
Ei ilman todisteita soveltaa voi lakia
menee hyvä maine sulta turhan takia.
ethän tästä numeroa tee!
tuskin kukaan sua edes kuuntelee.
Työttömiä on jo kohta melkein puoli miljoonaa
enkä haluaisi niihin tilastoihin liittyä
eikä tämänikäisenä enää uutta työtä saa
olenhan jo melkein kolmekymmentä.
Etkö nyt leikkiä ymmärrä?
Tässähän ollaan kuin perhettä!
Voisin olla isäsi, kuin tytär olit minulle!
Tarjosin vain isällistä hoivausta sinulle!
Eihän perhe kanteluita tarvitse!
Etkö nyt leikkiä ymmärrä?
Älä tee kärpäsestä härkästä!
Taitaakin tyttö olla nirso taikka pöyhkeä?
Kiihkoilija pahantahtoinen ja röyhkeä!
Pomo kutsui minut firman saunailtaan
viaton kai kutsu oli pohjimmiltaan
Mutta olimmekin paikalla vain kaksin
kiitin tarjouksesta ja otin taksin.
Liiton lakimiehelle mä sitten soitin
sieltä avun ongelmaani saada koitin
tylyn vastauksen sain myös sieltä
sillä liitossakin oltiin samaa mieltä:
mitään tehtävissä ei ole jutun suhteen
toki aina laatia voi virallisen nuhteen
mutta se on ainoastaan näennäistä
esimerkkejä on tapauksista näistä…
Voidaan toki jotain papereita täyttää
mutta et voi esimiestäsi käräyttää
sillä mahdotonta on se toteen näyttää,
jos pomo asemaansa hyväksensä käyttää.
Etkö nyt leikkiä ymmärrä?
Tässähän ollaan kuin perhettä!
jos sitä kättä joka ruokkii alkaa purra
pian saa jo tuota julkeuttaan surra
ei firma käräjöitsijöitä tarvitse!
Etkö nyt leikkiä ymmärrä?
Tässähän ollaan kuin perhettä!
Käärmettä kai povellani hyysäsin
reittä taputin ja mersullani kyysäsin
Taisi olla koppavuutta se!
-Kitkerät Neitsyet, Etkö nyt Leikkiä Ymmärrä, 2004-
Luen juuri gradumateriaaliani, joka käsittelee naisten kokemaa parisuhdeväkivaltaa ja vallankäyttöä suhteessa miehiin.
Tekstissä pohditaan, kuinka vakavaa esimerkiksi seksuaalinen häirintä on. Osa tekstistä on mielestäni yltiöfeminististä vuodatusta, mutta mahtuu joukkoon asiaakin.
Kuinka vakavaa on seksuaalinen häirintä, ja kuinka siihen voi/ pitää suhtautua? Osa häirinnän muodoista on varsin yleisesti hyväksyttyjä toimintatapoja, ainakin mitä niiden esiintyvyydestä voidaan päätellä. Kuka nämä teot hyväksyy, me naiset jotka emme sano mitään, vai miehet, jotka katsovat voivansa tehdä mitä mieleen juolahtaa? Ehkä he eivät tunne tasa-arvoaan uhatuksi koskettelun hetkellä, sillä heillä on aina fyysinen ylivoimansa, jolla omaa reviiriä sopii puolustaa.
Ei ollut ensimmäinen kerta, kun reilu viikko sitten tanssin yökerhossa ystävieni kanssa. Yhtäkkiä tunnen takanani käden, ja se käsi tarrasi kiinni takapuolestani. Käännyin salamana, ja näin käden jatkeena miehen takanani, selin minuun. Käsi oli "aksidentaalisesti" eksynyt pakarani suunnalle, ja refleksinomaisesti puristanut ahteriani. Miekkonen ei ollut millänsäkään. Korotin ääntäni ja sanoin muutaman sanan, mutta en viitsinyt pilata iltaani mokoman takia, ja tunsin itseni hölmöksi hermostuessani asiasta, josta ei ainakaan näennäisesti jää vammoja eikä traumaa. Läpsäys sinne, puristus tänne. Kohteliaisuudeksi tarkoitettu?
Jälkeenpäin suututtaa. Onko minulla valtaa päättää siitä, kuka vartaloani milloinkin puristelee, ja mistä? Vai täytyykö vain olla hiljaa ja sietää sitä, että jollekin peppuni puristelu on harmitonta hupia? "No, sehän oli vain vitsi.." En minäkään kulje baareissa ja työnnä käsiäni tuntemattomien ihmisten intiimialueille, ja sitten nauraen kutsu sitä leikiksi. Miksi minun siis pitäisi olla tällaisen toiminnan objekti?
Minun koskemattomuuteni ei ole vitsi. Minun peppuni ei ole vitsi.
Ensi kerralla nappaan läpsäyttelijää farkkujen etumuksesta kiinni, niin että tuntuu. Todennäköisesti saan syytteen pahoinpitelystä, mutta oma on syyni, kun en leikkiä ymmärrä.
Pomo kutsui minut firman seminaariin
se oli järjestetty pomon kantabaariin
hän drinkin tarjosi ja pyysi luokseen yöksi
sitä johtajamme kutsui ylityöksi.
hieman epäröitsin ottaa tarjousta vastaan
(edellinen sihteerinsä odottaa nyt hänen lastaan)
mutta ilmeisesti tätä kautta ainoastaan
tarjoutuu väylä virkaan vakinaiseen
Otin yhteyttä firman lakinaiseen
hän sanoi että tässä on nyt pakkorako
kun syrjäseudut näivettävä maaltapako
on tuonut hakijoita enemmän kuin työtä
hallitun rakennemuutoksen myötä
kyllä pomon kanssa oltava on yötä.
Ei ilman todisteita soveltaa voi lakia
menee hyvä maine sulta turhan takia.
ethän tästä numeroa tee!
tuskin kukaan sua edes kuuntelee.
Työttömiä on jo kohta melkein puoli miljoonaa
enkä haluaisi niihin tilastoihin liittyä
eikä tämänikäisenä enää uutta työtä saa
olenhan jo melkein kolmekymmentä.
Etkö nyt leikkiä ymmärrä?
Tässähän ollaan kuin perhettä!
Voisin olla isäsi, kuin tytär olit minulle!
Tarjosin vain isällistä hoivausta sinulle!
Eihän perhe kanteluita tarvitse!
Etkö nyt leikkiä ymmärrä?
Älä tee kärpäsestä härkästä!
Taitaakin tyttö olla nirso taikka pöyhkeä?
Kiihkoilija pahantahtoinen ja röyhkeä!
Pomo kutsui minut firman saunailtaan
viaton kai kutsu oli pohjimmiltaan
Mutta olimmekin paikalla vain kaksin
kiitin tarjouksesta ja otin taksin.
Liiton lakimiehelle mä sitten soitin
sieltä avun ongelmaani saada koitin
tylyn vastauksen sain myös sieltä
sillä liitossakin oltiin samaa mieltä:
mitään tehtävissä ei ole jutun suhteen
toki aina laatia voi virallisen nuhteen
mutta se on ainoastaan näennäistä
esimerkkejä on tapauksista näistä…
Voidaan toki jotain papereita täyttää
mutta et voi esimiestäsi käräyttää
sillä mahdotonta on se toteen näyttää,
jos pomo asemaansa hyväksensä käyttää.
Etkö nyt leikkiä ymmärrä?
Tässähän ollaan kuin perhettä!
jos sitä kättä joka ruokkii alkaa purra
pian saa jo tuota julkeuttaan surra
ei firma käräjöitsijöitä tarvitse!
Etkö nyt leikkiä ymmärrä?
Tässähän ollaan kuin perhettä!
Käärmettä kai povellani hyysäsin
reittä taputin ja mersullani kyysäsin
Taisi olla koppavuutta se!
-Kitkerät Neitsyet, Etkö nyt Leikkiä Ymmärrä, 2004-
Ensin meni Juice...Keskiviikko 31.01.2007 19:04
..ja nyt oli Kirkan vuoro.
Uskomatonta. Nuoruuden idolini Kirka on kuollut. Yllättäen, yhtäkkiä. Ei oikein tiedä mitä sanoa. Tapaus on pyörinyt mielessä koko päivän, ja Kaksi Luonnolasta-biisi soi edelleen jossain korvieni välissä.
Itse voin lohduttautua sillä, että sain viime talvena kuulla Kirkan ilmielävänä, fiilistellä keikalla ja kätellä taiteilijaa itseään.
R.I.P. Kirka.. Yksi aikakausi on päättynyt..
"Näin suru saapuu hiljaa, se tulee, leikkaa viljaa
Eikä tiedä milloinkaan, kuka meistä kutsutaan vuorollaan, ei kohtaloaan..." -Kirka: Anna käsi-
EDIT:
Keikkamuisto viime keväältä.. Löysin sen tuolta blogistani (kirjoitettu 5.4. 2006) Tulipa liki itku kun muistin keikan tunnelman.
Kirka
Mitä kaikkea sattuukaan maailmassa, jossa olen vihdoin vapaa irroittamaan jalkani maasta ja nousemaan ilmaan...
Tänään jälleen tyttöjen kanssa ulkona, jälleen hetken siunailin maailman ihmeellisyyttä ja yllätyksiä. Tänä iltana sattui paljon sellaista, mitä en kuunaan uskonut sattuvan. Ei isoja asioita, mutta sellaisia pieniä, jotka antavat voimaa, jotka tekevät iloiseksi jälkeenpäin ajateltuina. Tämä ilta jää mieleeni lämpimänä, ystävällisenä.
Kirill "Kirka" Babitzin on upea artisti, oikea legenda. Muistan, kuinka nuorena kuunneltiin Kirkaa. Kaksi luonnonlasta on aina ollut eräs suosikkibiiseistäni. Kirkan ääni ja se valkoinen c-kasetti sinisin tekstein edustavat minulle lapsuuden musiikin maailmaa.
Tänään, 23,39 vuoden iässä, näin Kirkan ensimmäistä kertaa esiintymässä silmieni edessä. On vaikea sanoa, miltä tuntuu, kun artisti, jonka musiikin mukana on kasvanut, yhtäkkiä seisoo vajaan viiden metrin päässä. Ajattelin etukäteen, että se ei olisi suurikaan juttu. Ajattelin, että no, mennään kuuntelemaan kun nyt kerran tytötkin.
Ja kun Kirka astui lavalle ja aloitti settinsä, nousi minusta esiin se pieni tyttö, joka lauloi noita samoja lauluja, kuunteli korvalappustereoista tuota samaa käheää ääntä.
Keikan aikana hivuttauduin pikkuhiljaa lähemmäs lavaa. Kaikki liikkeet, kaikki äänet tallentuivat mieleni muistitikulle. "Aikuistumisen kapinassa" tulin luokitelleeksi Kirkan niihin artisteihin, joiden keikalla on eturivissä sata jalkaa ja neljä hammasta. Hyppiessäni lavan kaidetta vasten ja kurottaessani kättäni kohti viiden vuosikymmenen suurinta suomimusiikin veteraania, havaitsin, että luokitteluni oli väärä. Nauroin laskettuani omat leegoni, ja todettuani niitä löytyvän runsaasti neljää enemmän. Keikalla kuultiin kaikenlaista, Ray Charlesista hevimetalliin ja Suomi-iskelmään. Ja kaikki yhtä loistavaa laatua.
Illan huippuhetki oli ehdottomasti se encorekappaleen kitarasoolo, jonka aikana Kirka tuli kaiteen viereen, katsoi silmiini ja piti kolmisen sekuntia kiinni ojennetusta kädestäni. Ja se ei ollut mikään high five. Olen siis kätellyt nuoruuteni idolia, vihdoinkin.
Ja seuraavaksi joku kysyy, kuinka voin olla näin innoissani vanhempieni ikäisestä miehestä, joka laulaa keikalla covereita? Ei kai sitä voi selittää. Ehkä vihdoinkin tajusin, mitä lapsuuden muistot ovat säästäneet. Ensimmäiset musiikilliset kicksit. Kirka. Oh captain, my captain.
Rock on.
Uskomatonta. Nuoruuden idolini Kirka on kuollut. Yllättäen, yhtäkkiä. Ei oikein tiedä mitä sanoa. Tapaus on pyörinyt mielessä koko päivän, ja Kaksi Luonnolasta-biisi soi edelleen jossain korvieni välissä.
Itse voin lohduttautua sillä, että sain viime talvena kuulla Kirkan ilmielävänä, fiilistellä keikalla ja kätellä taiteilijaa itseään.
R.I.P. Kirka.. Yksi aikakausi on päättynyt..
"Näin suru saapuu hiljaa, se tulee, leikkaa viljaa
Eikä tiedä milloinkaan, kuka meistä kutsutaan vuorollaan, ei kohtaloaan..." -Kirka: Anna käsi-
EDIT:
Keikkamuisto viime keväältä.. Löysin sen tuolta blogistani (kirjoitettu 5.4. 2006) Tulipa liki itku kun muistin keikan tunnelman.
Kirka
Mitä kaikkea sattuukaan maailmassa, jossa olen vihdoin vapaa irroittamaan jalkani maasta ja nousemaan ilmaan...
Tänään jälleen tyttöjen kanssa ulkona, jälleen hetken siunailin maailman ihmeellisyyttä ja yllätyksiä. Tänä iltana sattui paljon sellaista, mitä en kuunaan uskonut sattuvan. Ei isoja asioita, mutta sellaisia pieniä, jotka antavat voimaa, jotka tekevät iloiseksi jälkeenpäin ajateltuina. Tämä ilta jää mieleeni lämpimänä, ystävällisenä.
Kirill "Kirka" Babitzin on upea artisti, oikea legenda. Muistan, kuinka nuorena kuunneltiin Kirkaa. Kaksi luonnonlasta on aina ollut eräs suosikkibiiseistäni. Kirkan ääni ja se valkoinen c-kasetti sinisin tekstein edustavat minulle lapsuuden musiikin maailmaa.
Tänään, 23,39 vuoden iässä, näin Kirkan ensimmäistä kertaa esiintymässä silmieni edessä. On vaikea sanoa, miltä tuntuu, kun artisti, jonka musiikin mukana on kasvanut, yhtäkkiä seisoo vajaan viiden metrin päässä. Ajattelin etukäteen, että se ei olisi suurikaan juttu. Ajattelin, että no, mennään kuuntelemaan kun nyt kerran tytötkin.
Ja kun Kirka astui lavalle ja aloitti settinsä, nousi minusta esiin se pieni tyttö, joka lauloi noita samoja lauluja, kuunteli korvalappustereoista tuota samaa käheää ääntä.
Keikan aikana hivuttauduin pikkuhiljaa lähemmäs lavaa. Kaikki liikkeet, kaikki äänet tallentuivat mieleni muistitikulle. "Aikuistumisen kapinassa" tulin luokitelleeksi Kirkan niihin artisteihin, joiden keikalla on eturivissä sata jalkaa ja neljä hammasta. Hyppiessäni lavan kaidetta vasten ja kurottaessani kättäni kohti viiden vuosikymmenen suurinta suomimusiikin veteraania, havaitsin, että luokitteluni oli väärä. Nauroin laskettuani omat leegoni, ja todettuani niitä löytyvän runsaasti neljää enemmän. Keikalla kuultiin kaikenlaista, Ray Charlesista hevimetalliin ja Suomi-iskelmään. Ja kaikki yhtä loistavaa laatua.
Illan huippuhetki oli ehdottomasti se encorekappaleen kitarasoolo, jonka aikana Kirka tuli kaiteen viereen, katsoi silmiini ja piti kolmisen sekuntia kiinni ojennetusta kädestäni. Ja se ei ollut mikään high five. Olen siis kätellyt nuoruuteni idolia, vihdoinkin.
Ja seuraavaksi joku kysyy, kuinka voin olla näin innoissani vanhempieni ikäisestä miehestä, joka laulaa keikalla covereita? Ei kai sitä voi selittää. Ehkä vihdoinkin tajusin, mitä lapsuuden muistot ovat säästäneet. Ensimmäiset musiikilliset kicksit. Kirka. Oh captain, my captain.
Rock on.
Lumi tuli...Lauantai 27.01.2007 04:15
Kello on melkein puoli kaksi perjantain ja lauantain välisenä yönä. Koko Etelä-Haaga nukkuu. Katson ikkunasta ulos, lunta sataa suurina hiutaleina, puut ovat valkoisia, lunta on paljon. Lämpötila on ulkona vain vähän nollan alapuolella, sisällä villasukat tuntuvat turvallisilta ja lämpimiltä.
Ulkona on hiljaista.. Joka talvi on muutamia tällaisia öitä. Liikenteen melu lakkaa kuulumasta eikä ulkona liiku ketään, vaikka tämän kauniimpana kaupunginosaamme ei usein näe..
Makuuhuoneeseen kuuluu vain seinäkellon raksutus, katselen verhojen välistä rauhallista naapurustoa. Juon teen loppuun, pesen hampaat ja sukellan untuvatäkkini alle. Mp3-soitin mukaan, ja muutama rauhallinen sävel ennen nukahtamista.
Yhtäkkiä sänkyni tuntuu yksinäiseltä. Tähän mahtuisi toinen ihminen. Vain olemaan kanssani, olemaan lähelläni, jakamaan talviset, lumiset yöt.
Musiikkia korvilleni ja rauha sydämeeni. Siellä jossain sinä olet, ja me tapaamme vielä...
Nukahdan...
Ulkona on hiljaista.. Joka talvi on muutamia tällaisia öitä. Liikenteen melu lakkaa kuulumasta eikä ulkona liiku ketään, vaikka tämän kauniimpana kaupunginosaamme ei usein näe..
Makuuhuoneeseen kuuluu vain seinäkellon raksutus, katselen verhojen välistä rauhallista naapurustoa. Juon teen loppuun, pesen hampaat ja sukellan untuvatäkkini alle. Mp3-soitin mukaan, ja muutama rauhallinen sävel ennen nukahtamista.
Yhtäkkiä sänkyni tuntuu yksinäiseltä. Tähän mahtuisi toinen ihminen. Vain olemaan kanssani, olemaan lähelläni, jakamaan talviset, lumiset yöt.
Musiikkia korvilleni ja rauha sydämeeni. Siellä jossain sinä olet, ja me tapaamme vielä...
Nukahdan...
Mun tekosyy on se että oon töissä...Torstai 18.01.2007 22:57
Onko sulla tällä hetkellä pampula ranteessa?
Ei ole.
Entä hiuksissa?
Juu.
Kuunteletko jotain biisiä nyt? Jos niin mitä?
En. Töissä.
Kuoritko yleensä omenan?
Ulkomaiset kuorin.
Viini, viina vai viinimarjamehu?
Viinimarjamehu
Britney vai Justin?
Njet.
Onko huoneessasi mitään kasvia?
Työhuoneessa ei ole, kotona on.
Onko tyylisi lähinnä hippiä, hiphopparia vai hevaria?
Näistä hevaria.
Kuuletko omituisia ääniä?
Kyllä. Mulla on koira.
Odotatko enemmän joulua vai kesää?
Kesää -festarit!!
Paljonko sulle pitäisi maksaa, että menisit kouluun pyjamassa
Ei siihen paljoo tarttis, mutta paljonko sillä sais tienattua?
Haluaisitko naamaan lävistyksen?
Kenties.
Miksi?
Jaa-a
Oletko isänmaallinen?
Tarpeen vaatiessa.
Oletko nähnyt meressä valaita?
en...
Syötkö lihaa?
Mielelläni.
Siideri vai limsa?
Limsa.
Oletko taiteellinen?
Vähintäänkin teko-
Oletko musikaalinen?
Lahja on, treenattu ei.
Pidätkö hampurilaisista?
Pidän, mutta yritän pidättäytyä..
Mainitse 3 tavaraa, jotka ottaisit mukaan autiolle saarelle?
Onko pelastushelikopteri tavara? Sen lisäksi kännykän ja jonkun kaverin.
Onko Elvis Presley komea mies?
Ennemminkin kaunis. Ja OLI. Ei ole enää...
Millä vuosikymmenellä haluaisit elää?
50-luvulla? Tai ehkei sentään, naisen asema ei ollut ihan yhtä hyvä sillon...
Käytätkö kumia? Siis kun haluat poistaa lyijykynänjäljet?
Tottakai! :)
Seurusteletko?
No en seurustele. En deittaile, en tapaile ketään. En edes puhu miehille.
Onko sulla paitaa, jossa on jonkun julkkiksen kuva?
Umm... PMMP:n keikkapaita?
Pidätkö vesimelonista?
Slurps.
Entäpä donitseista?
Harvoin.
Mitä sijaitsee oikealla puolellasi nurkassa?
Hajonnut kirjahylly.
Entäpä Vasemmalla puolellasi?
sekalainen tavarakasa, toimistotarvikkeita.
Pidätkö leijonakuningas-leffasta ?
Toki. <3
Oletko siisti ihminen?
Periaatteessa olen, käytäntö ikävä kyllä usein toisenlainen.
Onko huoneesi seinillä tauluja? Millasia?
Kehystetty Ihaa-juliste makkarissa ja olkkarissa pari enkelikuvaa...
Entäpä julisteita?
check above
Pidätkö enemmän kissoista vai koirista?
Pidän pienistä koirista ja melkein kaikista kissoista.
Söisitkö mieluiten Fazerin, Pandan vai Haribon karkkeja?
Fazer
Osaatko tehdä ruokaa
Osaan. en vain viitsi.
Oletko koskaan meinannut sytyttää tulipaloa?
Hm. En kai.
Tai jäädä auton alle?
Kuka helsinkiläinen ei ole?
Pidätkö dokumenteista?
Yleisluontoisesti pidän.
Haluaisitko muuttaa vuodeksi afrikkaan?
En.
Miksi haluaisit/et haluaisi?
Pelkään hämähäkkejä. Tästä syystä en myöskään voi mennä Australiaan.
Mistä biisistä on lause "kill them before they grow"?
Ei hajuakaan.
Laulatko suihkussa?
Hyvin harvoin. Oon kokeillut mutten ymmärrä pointtia.
Käytätkö hammastikkuja?
Silloin tällöin
Oletko uinut Atlantin valtameressä?
En ole.
Pelkäisitkö että hai tulisi ja söisi sinut?
Meri on suuri ja aika pelottava elementti ilman haitakin.
Haluaisitko olla poika?
en
Sytytätkö kynttilöitä iltaisin?
joskus.
Toivoisitko että tulisi jo lunta?
Kyllä toivoisin.
Haluaisitko opiskella kiinan kieltä?
Enpä oikeastaan.
Mihin haluaisit matkustaa?
Jenkkeihin.
Käytätkö milloinkaan lippalakkia?
En todellakaan käytä
Tai pipoa?
Juu. Kissapipo on rock.
Entäpä toppatakkia?
Koiranulkoilutustakki
Pariisi vai Havanna?
Pariisi.
Paratiisi vai Valhalla?
Paratiisi.
Uskotko että syntiset joutuvat helvettiin?
En usko tuonpuoleiseen taivaaseen tai helvettiin. We're supposed to create heaven on Earth.
Hermostuisitko jos juuttuisit hissiin?
Jonkun tunnin kuluttua.
Onko sun mielestä orjakauppa ok?
Ei ole.
Jos sinulla olisi bändi, mikä olisi tehtäväsi siinä?
Laulaisin. ...tai roudaisin... :D
Osaatko katsoa kieroon?
Kai?
Onko ulkona nättiä?
Ei ole.
Oletko koskaan pyörtynyt?
Useita kertoja.
Mietitkö koskaan kasvihuoneilmiötä?
Usein. Liikaa.
Katsotko telkkarista chattia?
Vahingossa, en koskaan tarkoituksellisesti.
Jos saisit valita syntymävuotesi nyt, millon haluaisit syntyä?
Aivan sama.
Oletko varastanut karkkia kaupasta ikinä?
En ole.
Mitä purkkaa syöt yleensä, siis minkä makuista?
En syö purkkaa.
Kaunein tytön nimi?
Aurora
Kaunein pojan nimi?
Mikael
Onko puhelimesi auki myös yöllä?
Aina.
Jos joutuisit luopumaan jostakin huoneessasi olevasta huonekalusta, mikä se olisi?
Tietokonepöytä.
Oletko leikannut itse hiuksiasi?
Aksidentaalisesti.
Voisitko mennä kännissä kouluun?
En menisi. Miksi vaiva, kun ei kuitenkaan jää päähän mitään?
Montako tyyppiä sinulla on kerralla kiikarissa?
Yritän pitää koko kiikarin nollilla.
Rumin näkemäsi vaate/asuste?
Trendikkäät pitkävartiset saapikkaat ruipelotytöllä (saappaanvarret löysinä)
Montako vyötä sulla on?
Neljä?
Typerintä mitä telkkarista tulee?
Gigantin kummelimainokset, tosi-tv.
Ruuhka-aika. Pääset sovituskoppiin sovittamaan vaatteita. Yritätkö selvitä nopeasti vai hidasteletko?
En sovita.
Lempivaatteesi?
farkut ja musta neule
Lempikenkäsi?
Mustat korkkarit
Lempparisi Disneyn piirretyistä?
The Emperor's New Groove, Lilo ja Stitch, Kaunotar ja Hirviö, Pieni Merenneito, Mulan, Pocahontas...
Mitä aiot seuraavaksi tehdä?
Pakata itseni ja koirani ja lähteä kotiin.
Ei ole.
Entä hiuksissa?
Juu.
Kuunteletko jotain biisiä nyt? Jos niin mitä?
En. Töissä.
Kuoritko yleensä omenan?
Ulkomaiset kuorin.
Viini, viina vai viinimarjamehu?
Viinimarjamehu
Britney vai Justin?
Njet.
Onko huoneessasi mitään kasvia?
Työhuoneessa ei ole, kotona on.
Onko tyylisi lähinnä hippiä, hiphopparia vai hevaria?
Näistä hevaria.
Kuuletko omituisia ääniä?
Kyllä. Mulla on koira.
Odotatko enemmän joulua vai kesää?
Kesää -festarit!!
Paljonko sulle pitäisi maksaa, että menisit kouluun pyjamassa
Ei siihen paljoo tarttis, mutta paljonko sillä sais tienattua?
Haluaisitko naamaan lävistyksen?
Kenties.
Miksi?
Jaa-a
Oletko isänmaallinen?
Tarpeen vaatiessa.
Oletko nähnyt meressä valaita?
en...
Syötkö lihaa?
Mielelläni.
Siideri vai limsa?
Limsa.
Oletko taiteellinen?
Vähintäänkin teko-
Oletko musikaalinen?
Lahja on, treenattu ei.
Pidätkö hampurilaisista?
Pidän, mutta yritän pidättäytyä..
Mainitse 3 tavaraa, jotka ottaisit mukaan autiolle saarelle?
Onko pelastushelikopteri tavara? Sen lisäksi kännykän ja jonkun kaverin.
Onko Elvis Presley komea mies?
Ennemminkin kaunis. Ja OLI. Ei ole enää...
Millä vuosikymmenellä haluaisit elää?
50-luvulla? Tai ehkei sentään, naisen asema ei ollut ihan yhtä hyvä sillon...
Käytätkö kumia? Siis kun haluat poistaa lyijykynänjäljet?
Tottakai! :)
Seurusteletko?
No en seurustele. En deittaile, en tapaile ketään. En edes puhu miehille.
Onko sulla paitaa, jossa on jonkun julkkiksen kuva?
Umm... PMMP:n keikkapaita?
Pidätkö vesimelonista?
Slurps.
Entäpä donitseista?
Harvoin.
Mitä sijaitsee oikealla puolellasi nurkassa?
Hajonnut kirjahylly.
Entäpä Vasemmalla puolellasi?
sekalainen tavarakasa, toimistotarvikkeita.
Pidätkö leijonakuningas-leffasta ?
Toki. <3
Oletko siisti ihminen?
Periaatteessa olen, käytäntö ikävä kyllä usein toisenlainen.
Onko huoneesi seinillä tauluja? Millasia?
Kehystetty Ihaa-juliste makkarissa ja olkkarissa pari enkelikuvaa...
Entäpä julisteita?
check above
Pidätkö enemmän kissoista vai koirista?
Pidän pienistä koirista ja melkein kaikista kissoista.
Söisitkö mieluiten Fazerin, Pandan vai Haribon karkkeja?
Fazer
Osaatko tehdä ruokaa
Osaan. en vain viitsi.
Oletko koskaan meinannut sytyttää tulipaloa?
Hm. En kai.
Tai jäädä auton alle?
Kuka helsinkiläinen ei ole?
Pidätkö dokumenteista?
Yleisluontoisesti pidän.
Haluaisitko muuttaa vuodeksi afrikkaan?
En.
Miksi haluaisit/et haluaisi?
Pelkään hämähäkkejä. Tästä syystä en myöskään voi mennä Australiaan.
Mistä biisistä on lause "kill them before they grow"?
Ei hajuakaan.
Laulatko suihkussa?
Hyvin harvoin. Oon kokeillut mutten ymmärrä pointtia.
Käytätkö hammastikkuja?
Silloin tällöin
Oletko uinut Atlantin valtameressä?
En ole.
Pelkäisitkö että hai tulisi ja söisi sinut?
Meri on suuri ja aika pelottava elementti ilman haitakin.
Haluaisitko olla poika?
en
Sytytätkö kynttilöitä iltaisin?
joskus.
Toivoisitko että tulisi jo lunta?
Kyllä toivoisin.
Haluaisitko opiskella kiinan kieltä?
Enpä oikeastaan.
Mihin haluaisit matkustaa?
Jenkkeihin.
Käytätkö milloinkaan lippalakkia?
En todellakaan käytä
Tai pipoa?
Juu. Kissapipo on rock.
Entäpä toppatakkia?
Koiranulkoilutustakki
Pariisi vai Havanna?
Pariisi.
Paratiisi vai Valhalla?
Paratiisi.
Uskotko että syntiset joutuvat helvettiin?
En usko tuonpuoleiseen taivaaseen tai helvettiin. We're supposed to create heaven on Earth.
Hermostuisitko jos juuttuisit hissiin?
Jonkun tunnin kuluttua.
Onko sun mielestä orjakauppa ok?
Ei ole.
Jos sinulla olisi bändi, mikä olisi tehtäväsi siinä?
Laulaisin. ...tai roudaisin... :D
Osaatko katsoa kieroon?
Kai?
Onko ulkona nättiä?
Ei ole.
Oletko koskaan pyörtynyt?
Useita kertoja.
Mietitkö koskaan kasvihuoneilmiötä?
Usein. Liikaa.
Katsotko telkkarista chattia?
Vahingossa, en koskaan tarkoituksellisesti.
Jos saisit valita syntymävuotesi nyt, millon haluaisit syntyä?
Aivan sama.
Oletko varastanut karkkia kaupasta ikinä?
En ole.
Mitä purkkaa syöt yleensä, siis minkä makuista?
En syö purkkaa.
Kaunein tytön nimi?
Aurora
Kaunein pojan nimi?
Mikael
Onko puhelimesi auki myös yöllä?
Aina.
Jos joutuisit luopumaan jostakin huoneessasi olevasta huonekalusta, mikä se olisi?
Tietokonepöytä.
Oletko leikannut itse hiuksiasi?
Aksidentaalisesti.
Voisitko mennä kännissä kouluun?
En menisi. Miksi vaiva, kun ei kuitenkaan jää päähän mitään?
Montako tyyppiä sinulla on kerralla kiikarissa?
Yritän pitää koko kiikarin nollilla.
Rumin näkemäsi vaate/asuste?
Trendikkäät pitkävartiset saapikkaat ruipelotytöllä (saappaanvarret löysinä)
Montako vyötä sulla on?
Neljä?
Typerintä mitä telkkarista tulee?
Gigantin kummelimainokset, tosi-tv.
Ruuhka-aika. Pääset sovituskoppiin sovittamaan vaatteita. Yritätkö selvitä nopeasti vai hidasteletko?
En sovita.
Lempivaatteesi?
farkut ja musta neule
Lempikenkäsi?
Mustat korkkarit
Lempparisi Disneyn piirretyistä?
The Emperor's New Groove, Lilo ja Stitch, Kaunotar ja Hirviö, Pieni Merenneito, Mulan, Pocahontas...
Mitä aiot seuraavaksi tehdä?
Pakata itseni ja koirani ja lähteä kotiin.
KaikuTorstai 04.01.2007 02:02
Pään sisällä.
"Sä oot ihan hullu".
Hullu. Epäterve. Järjetön. Viallinen. ....hullu.
Kuinka pahasti ja kauan nuo sanat voivat ihmistä kiduttaa. Varsinkin kun niitä ei oteta takaisin. Ei niitä kyllä takaisin saisikaan, sillä ne upposivat satutetun sydänlihaan samantien kun ne lipsahtivat sanojansa huulilta ja silmistä. Ja onhan siitä jo aikaa...
Epäreilua, suljettu ovi. Se on suljettu tahtomattani, ja syytä en tiedä. Koputtanut olen, monestikin, mutta salpa ei liikahdakaan. Olenko minä muuttunut näkymättömäksi aaveeksi, vai sinäkö olet kuollut, kun en saavuta?
Ei mitään väliä, eihän? Ei enää? Sillä tulee aina olemaan väliä, sitä ei kukaan saa sydämestäni irti. Hiljaisuus vain pahentaa asiaa, vaikkei sitä enää "pitäisi ajatella". Asiat eivät pääty itsekseen.
"Sä oot ihan hullu".
Hullu. Epäterve. Järjetön. Viallinen. ....hullu.
Kuinka pahasti ja kauan nuo sanat voivat ihmistä kiduttaa. Varsinkin kun niitä ei oteta takaisin. Ei niitä kyllä takaisin saisikaan, sillä ne upposivat satutetun sydänlihaan samantien kun ne lipsahtivat sanojansa huulilta ja silmistä. Ja onhan siitä jo aikaa...
Epäreilua, suljettu ovi. Se on suljettu tahtomattani, ja syytä en tiedä. Koputtanut olen, monestikin, mutta salpa ei liikahdakaan. Olenko minä muuttunut näkymättömäksi aaveeksi, vai sinäkö olet kuollut, kun en saavuta?
Ei mitään väliä, eihän? Ei enää? Sillä tulee aina olemaan väliä, sitä ei kukaan saa sydämestäni irti. Hiljaisuus vain pahentaa asiaa, vaikkei sitä enää "pitäisi ajatella". Asiat eivät pääty itsekseen.