IRC-Galleria

Mä alan jo kohta sääliä täällä keräämään, mutta ei jaksa noita kahta siis rakkia, ne vie koko mun elämän!! kun ajatellaan näin taloudellisesti, ja henkisestikin aikamoisessa paineessa oltu koko viimeloppuvuosi kummankin koiran kanssa.

Tarre taas hitonmoisella ripulilla,, joo moneskohan kerta tälle vuodelle, ja vassu pe röntgenkuviin, jos sieltä kropasta jotain irtois, siis informatiivia mikä on vassun tila, ja kuinka vassun tulevaisuus näyttää. On niin hiton arka kyljistä, vaikka ei sitä normaalissa elämän menossa näytäkkään. Tällä menolla mulla ei ole vuoden päästäkään noita rakkeja, kun ei valosaa oikein ole näkyvissä.. aina jotain aina jotain. Onneksi hitto on vakuutukset, mutta ei se paljon mieltä auta, noh ehkä vähäsen, mutta vituttaa.

Normaali elämähän noitten kanssa sujuu tosi hyvin, ja ovat rakkaita, antava hellyyttä, mutta eikö prkle edes yhtä kuukautta edes toinen voisi olla ilman ongelmia, kipuja, sairauksia, ripulia.
Tarrella senkun kauheella paineella ripuli koko ajan lentää, ulos tahtoo koko ajan.. mitenköhän kun joudun parin tunninpäästä lähteen töihin.. noh jos saisin mutsin kattomaan noita jossain vaiheessa..........................................................................................................................................

Totta mutta mä olen jo alkanut valmistautumaan jopa kummankin koiran poismenoon, en siis niin että kukaan olisi mulle mitään sanonut esim, eläinlääkäri,
mutta monesti lenkillä ollessa pohdin ja mietin tarrelle jo muistorunoja valmiiksi, entiiä miksi, mutta sitä olen tajunnassa monta kertaa miettinyt ja pohtinut... toisaalta kun runo on valmiina ei tarvi sitä sitten miettiä kun aika tulee eteen. Alku muistorunoon on siis jo keksitty. Mutta sitä ennen kuitenkin tahtoisin viettää noi 1 vuotis synttärit, käydä valokuvaamossa ottamassa kummastakin rakkaasta kuvia. Se on mun seuraava etappi, johon toivon että me selviydytään.

väsyttää :( mutta nyt valmistautumaan töihin...



tulipa purkauduttua tosiaan, mutta sitä vartenhan tää on, helpottaa omaa fiilistä, kun kirjottaa ajatuksia.. vaikka olenkin tarren poismenoa paljon pohtinut, ja miettinyt muistorunoa,ei kuitenkaan välttämättä tarkota että Tarren olisi kuoleman partaalla, jos tosiaan tilanne pysyy tässä kuin nyt, niin varmaan meillä on vuosia ja vuosia jälellä, mutta mua vaan ärsyttää ihan tsiljoonasti, kun koko vähän väliä on ripulilla, kun olis noi lonkatkin riittäny ongelmaksi. Mutta kaippa näitä voi laittaa pentuajankin piikkiin, kaikki mitä on ruokaa pitää syödä, josta maha sekasin.. niin siis varasti eilen markun kinkun,ja se meni parempaan suuhun, ainakin 1/3 osaa kinkusta söi.. olivat jättäneet varaston oven raolleen.

Toivottaa Tuovi, Vassu ja Tarre :)

Joulu meni tosi kivasti tuomo ja sanna oli täällä. Koirulitkin voi aika hyvin. Vassun takapuoli näyttää jo tosi hyvältä. Onneksi oli onni mukana, ja kaikki meni paranemisen suhteen hyvin :)

Joulunaikaan, olikohan joulupäivä, kun olin kumpaisenkin kanssa ulkona mehtässä, Tarre aika pahasti vassua murjas ulkona. Ja Vassu kyllä rähiskin sen jälkeen aika lailla, ja aristi kylkeä, olinjo ihan varma että arkena lähdettävä kuvauttamaan vassu, mutta kyllä se sitten rauhottu, eikä enään oikeaastaan edes arista, kaippa se oli sellainen "pintaraapaisu", mutta ei tälläsiä kyllä haluta.

Aattona sytytettiiin kynttilä pultille, karolle ja muille rakkaille ystäville, niiden haudalle, kynttilä paloi vielä tänäänkin kun töistä poljin äitille ja markulle. On siis palanut nyt yhtäjaksoisesti 5 päivää, olihan se öljykynttilä ja luki että palaa 5 päivää, mutta en olis uskon,mutta yllätys palkittiin sen suhteen.

Pultti ja kumppanit tuli näin muistettua hyvin, varmaan ohikulkijatkin kattelivat, kun joka päivä tällä viikolla on pihalla palanu kynttilä ;) oli se kyllä nätin näköstä,ja kyllä rakkaat on sen ansainnu. Olenkin taivaaseen päin aina sanonu etttä "Pultti mä rakastan sua, olette kaikki rakkaita mulle, hyvää joulua rakkaat".. se kai on mun tapa käydä läpi menehtyneiden eläinten muistoa.


yks yö täl viikol, olin mutsil yötä, välillä yöllä heräsin kun Vassu maiskuttelee jotain ja välillä rähisee tarrelle, en siihen sitten sen kummemmin jaksanut reakoida, mutta aamulla se paljastu, vassu oli yöl syöny ainakin 8kpl sellasia koirien herkkuliuskoja ihan sen takia ettei Tarre saa, kun oli se pussi tippunu lattialle. Joo että on se vassu aikamoinen ahmatti heh heh..
Ostin myös joulun aikaan luita, siis kaupan, ja hyvin kumpaisellekin maistui. Ja tais Tarrelle maistua äitin aino-tossukin, tupsu nimittäin meni parempiin suihin, onneki ei muuten pahoinpidelly mutsin tossui, se siitä oliskin puuttun..


Ollaan huomenna lähdössä kiteelle koko konkkaronkka, kertoilen ensviikolla lisää kuulumisia ;)

Ainakin siltä näyttää, oli aamulla ihan pirteä, katottiin takapuoli, ja näyttää aikas hyvältä, toivottavasti ei tule mitään takapakkia, ja saa vassukin nauttia joulusta :) Turvotus alkaa laskemaan, ja punoituskin häviämään, märkii vielä vähän, mutta en usko että nestettä enään tarvi puristaa, on niin vähästä.
Suihkuttelua vaan jokapäivä aamuin illoin. Mutta on se vielä aika takapään suhteen, ja syliin ottaessapitää varoa, ja ottaa niin, ettei koske takapuoleen, koska se tekee selvästi kipeää.

Mutta Vassu on sinnikäs koira, ollaanhan se huomattu aikasemminkin :)

Tarre ollu tänää täys kusipää, ei enään pysy enään aitauksessakaan, harkitaan kovasti myymistä mustalaisille!

Voi että olen onnellinen noista kahesta olioista, on ne niin ihana. Äskön Tarrekin oikein yritti iso röhkäle minuun syliin vääntäytyä, että äiti hoia minua hoia. Oli niin lutunen, Rakas Tarre. Tarren mahakin voi jo paljon paremmin, eli raakoja luita ei enään koskaan.

Töistä tullessa kävin hakemassa vassulle ruokaa, makaronilaatikkoa kaupasta. Eihän se ole laihdutusruokaa, mutta pitää sitä raukkaa nyt helliä, kun on niin kipeä, ja kun ei sille edes normaali ruoka maistunut.
Pissalla se on tänään käynyt, mutta kakalla ei, kerto äiti. Laittaa ulkona vaan koko ajan istumaan. Sisälläkin se pääasiassa vaan makaa, noh jos joku tulee, niin kyllä normia haukkuminen alkaa, ja siitä tietää, että Vassu kuitenkin on oma ittensä. Jos sitä ei tekis, sitten vassu olis varmaan kuoleman kielissä :D Kai seisominen tekee kipeää takapuoleen, ruuankin söi puoliksi makuulla/istuen.


Puristelin siltä eritettä pois, ja suihkuttelin viis minuuttia. Oli ihan rauhallisena suihkun alla. ihme kyllä. Aamulla taas käymään äitillä, ei onnistu putsaaminen yheltä ihmiseltä.


Ai niin Vassu painaa nyt 5,7, eli laihtunut 0.6 kiloa. Onhan tuo ollut aika liiankin nopeaa, mutta onpahan laskenut.

Voi hitto, meitä riivaa jokin tosi pahaonni. Asia on kuitenkin nyt hoidossa, mutta paraneminen voi olla hiasta ja kivuliasta.

Elikkä äiti soitti aamulla puol kasin jälkeen, että varaa vassulle kummunsalolle aika, peräaukon ympärystä on punainen, turvonnut. Arvelinkin, että anaalirauhastulehdusta.
Kipu, ja se paineen tuoma kipu on ollu varmasti tuskallista. Ei pystyny kakkaamaan, ja äiti sitten oli kattonu onko jotain risuja tai jotain takapuolessa, kun silloin vassu yleensä laittaa stopin.

Mutta eipä ollu, ja kaikenlisäks siellä oli isopaise, joka oli täynnä mätää ja anaalirauhas eritettä, ja verta. Ell rauhotti Vassun, tyhjensi ensin vasemman, sekin oli täynnä, mutta normaalia eritettä, mutta tämä vasempi, ei tyhjentyny normaalia kautta, vaan piti neulalla puhkasta. Vassusta näki että teki kipeää, vaikka olikin pienessä rauhotuksessa. Sieltä tuli paljon mätää, verta ja eritettä.

Sai nyt kipulääkettä, antibioottia ja sitä pitää huuhdella suihkun alla.
Kotia kun päästiin, leikattiin karvoja ympäriltä, ja sinne oli jo puolesssa tunnissa kehittyny eritettä aika lailla, puristelin nekin pois.

Nyt pitää toivoa, että paranis hyvin. Vassu jäi sinne äitille, saa nyt olla siellä a tervehtyä, eipähän tarvi tarrestakaan välittää, nyt paljon peukkuja Vassulle.

Varmaan joskus parin kuukauden päästä pitää yrittä ite tyhjentää vassun anaalirauhaset, ja alkaa sitten säännöllisesti niitä seuraamaan, ettei täyty liikaa, tätä vaivaa ei tahota uusiutuvan.

Näin unta että Tarrelle tuli vesikauhu, sai sellasia kohtauksia kävi kiinni. Äiti sano että heti seuravana aamuna vietävä eläinlääkärille, joissei ell ole paikalla, pitää jättää sinne, niin ell sitten lopettaa Tarren. Noh mie sitten jätin Tarren sinne, ja vissiin tarre sitte kuolikin...
NOh päivän aikana liikuin Vassun kanssa, kävin jopa markolla ja merjalla kylässäkin, ja kotia tullessa näin Tarren monessa paikassa, ja jopa sitä silittelinkin..

Illalla äiti tuli, ja sanoin sille, että tarre on täällä, äiti sano, että mä vaan näin harhoja, tarre lopetettiin sinä päivänä..

Ja sitten mä heräsin, hitto mikä painajainen, onneksi Tarre on elossa oikeassa elämässä, ja tuo oli vain unta. :)


Muuten meillä on menny ihan hyvin, taih noh emmä voi sanoa niinkään, on ollu ripulia, ja nyt ummetusta. ON saanut lääkettä, siis tuota attapektia, mikä pitäis auttaa ruuansulatusongelmiin, tuo on siis ihan reseptivapaata, että ei siis olla oltu yhteydessä vielä eläinlääkäriin.

Mutsi on siis antanu Tarrelle kaupasta,pakastealtaasta ostettuja luita, mutsi oli ne aluks keittän ja sitten vasta antanu. Ja maha otti ne hyvin vastaan. Mutta mä menin antamaan sitten ihan raa'an, siitä se rumpa alkoikin.. maha meni sekasin, sai attapektia, vähän hellitti, ja välistä tuli kakka ihan normaalisti, ja välillä ripulin näköistä.
Ruoka maistuu hyvin ja näin, juo hyvin. Mutta taas ripulia. Ja jouduin mie viime pe viemään maton pesulaan kun Tarre paskansi siihen litran ripulia. Maton kävin tänään pesulasta hakemassa, ja sitä ei laiteta lattiaan ennenkuin Tarrella on maha ok.

Tänä aamulla kakkasi vähäsen, mutta sen jälkeen ei ole tullu mitään, kovasti on yrittäny kakata siinä kuitenkaan onnistumatta. Nyt en enään ole antanu ruokaakaan, nyt saa olla paastolla. Ruoka slle toki maistuis, jos sais..
Elikkä nyt vaivaa ummetus!!
Pitää huomenna soittaa eläinlääkärille, jossei aamullakaan kakkaa tule. Tää on tosi inhottavaa..,

Vassu on äitillä ja markulla taas viettämässä rauhottumisaikaa, saa levätä ja olla :D äiti lupas sitä hoitaakin, pestä ja harjata :)

No niin tänään sitten Tarre sai uuden hihnan ja pannan, todella hienot! Ja iso kiitos siitä veljelleni Tuomolle :) pitää huomenna soittaakin sille...

Kun tulin kämpille puol 8 jälkeen täs illalla, heti laitettiin ulos uusi hihna, ja Tarre oli jotenkin niin tohkeissaan, että pissaamiseen meni varmaan 10 minuuttia, kun yleensä on hirveä pissa hätä, heh heh.. Tarre siis ottaa välistä aina kiinni hampailla hihnasta mikä on perin inhottavaa, pitäs vaan saada se lopettamaan se. Yksi keino on ettei huomioi, mutta pakko siihen on välillä puuttua, koska sillon mie ja Vassu ollaan kärsijöitä.
Ja on sillä muutenkin ihnottava uhmaikä, kaikkeen pitäisi tarttua, hyvä ettei tänään mirkun lompakkoa syöny..

Niin ja tänään olikin inhottava kakkahetki, pitkään se siellä koitti ponnistaa, ajattelin että nyt pakko kattoa, siellä muovipussia koittaa ulostaa!! Ja aika hankalasti oli kiinni, piti miun sitten kepillä avittaa, ja saatiin pussi pois, joka oli ihan kakassa. Siinä nähkäämme, kuinka tollo tuo on, kaikki pitää syödä, mikä vähänkin tuoksuu hyvältä, esim. nakilta.

Noh jos se joskus viisastus.

ei ole ollu tarkotus puida täällä muita kuin koirien juttuja, mutta nyt on avauduttaja..

Äiti siis näytti tänään mulle tänään sen videon pätkän joka oli tehty äidin ystävän tytön muistolle, siinä me äitin kanssa itkettiin, ainakin kyynelet kummaltakin valui.
Tuli itellekkin niin paha mieli, tyttö oli mua 3 vuotta nuorempi..
"On elämä julmaa, niille joita sen pitäisi suojella..."

Ite kun miettii omaa elämää, ja sitä mitä ajatuksia on käyny läpi.. en tiedä voinko kuvitella, mutta toisaalta joiltakin kantilta ymmärtää, vaikka eihän mulle ole mitään taustoja asiasta, vaikka eihän se ole mikään ratkaisu tai onko ratkaisu, eikä kai kukaan voisikaan kuvitella että elämän pitäisi päättyä nuorena, tai miltei koskaan, kun elämää jos olisi jäljellä terveyden yms vuoksi. Ratkaisu tuottaa monelle paljon tuskaa, ikävää, ja ikävää, kysymyksiä, että miksi, mitä koska, mitä tein väärin, missä meni vikaan. Nämä ikuiset kysymykset.

Mutta edelleen jotenkin jos muistan oman elämäni tähän asti vaikeimpia hetkiä(onneksi nistä selvinneenä!), muistan että ei sillon ajatellu äitiä, isää, veljiä, mitä sitä olisi voinut heille aiheuttaa, siis tarkotan tuskaa ja ikävää, ei sitä varmaan niinä hetkinä ajattele kuin itteänsä, tai mikä itelle ehkä olisi paras ratkaisu, Vaikka tosiaan tietää että perhe, ystävät on rakkaat, eikä heille halua tuskaa ja ikävää aiheuttaa, mutta edelleen jotenkin tajuan sen, että kun itelle ratkaisu kenties tuntui ratkaisulta, niin se tuntui.. Mutta eihän se ole oikein, ei itseään eikä muita ajatellen.

Muistakaa rakkaat, mä tykkään teistä, niiinku mutsi sano
"Älkää ikinä tehkö itsellenne tai muille ihmisille pahaa.Rakastakaa itseänne ja lähimmäisiänne!"