IRC-Galleria

Elämä on ollu nyt aika tasasta puurtamista, koira voi hyvin. Ollaan lenkkeilty tuiskuista, lumista huolimatta. Tarre niin nautti sunnuntaina lumesta ja tuiskusta, ja yritti kovasti saada lumihiutaleita muka kiinni.

Ja vassu kiusas tarrea luulla ihan tohkeissaan, että oli pakko hakea tarrellekin sellainen kaupan, luu kun meinas olla ilkeä ja surullinen koira heh heh.. tyytyväisiä kaikki, kunkaikilla omat :)

Tarre söi lintujen safkaa, ja oli viikonlopu luirulla, vassu söi polvilumpiota, rustoa, josta sekin oli luirulla. Että aika kivasti meni, jotenkin sen otti aika huvittuneena, normaalina jo, ja hyvin se meni. Mitä nyt vassu kakkas äitin valkoselle matolle.
Pyllyn pesua siis oli ohjelmassa moneen otteeseen, kuka haluaa tulla kokeilemaan :)

Nyt on taas tullu valokuvattua tarreakin pitkästä aikaa, kuhan saisin ne koneelle asti, niin vois tännekin laittaa.

Niin eilen muuten mutsi kertoi että yks nainen oli kysyny vassua jalostukseen. Saa nyt nähä, mutta jos se nainen tosiaan haluaa, niin mikäs siinä ja jos vassu astuu. Mutta katotaan ottaako se muhun yhteyttä. Vassu vieläkin nautiskelee lomaa äitillä ja markullla ja hyvin voi. Pitäis kai jo miettiä sen takas ottamista, mutta eipä tässä ole kerinny :)

Tuossa eilen kokeilin vassua, kylkiä ja jalkoja(aristeli niitä silloin elläinkääkärissä), niin ei tuntunu missään kipeää paikkaa. Se on se rentous ja lepo vissiin auttanu. Mutta ei nyt kuitenkaan liian iloisia olla, koska pelkään että sittenkun vassu tulee tarrenkanssa elämään jännitys taas laukasee kivut.

MUtta nyt kuitenkin tilanne on tosi hyvä, ja saahan siitä toki iloita :)

Vassu muuten tuossa toissapäivänä oli karannu äitiltä ja markulta. lähti omille matkoille, kun markulla silmävältti, ja oli jäljet menny pellon poikki pyörätielle. Mutta kuitenkin tuli sitten ihan toisesta suunnasta. JOnkun kiepin se oli käyny tekemässä. Naiset, naiset varmaan heh heh ;)
Pitää tänään muistaa viedä mutsille vassun se nimiriipus, jossa on mun puhnumero, kun se on täällä valjoissa kiinni.
Pitäs tarrellekkin hommata sellainen nimiriipus kaulaan, eihän tuo onneksi kauas lähde, mutta eihän sitä koskaan tiedä.


Tarre on ollu ihan ok, mitä nyt haluis aina vaan jäädä lumeen makaamaan, että hyvä edes että malttaa käydä pissalla. Ja eilen kauheesti oli lähdössä yhden isomman linnun perään. Siinä tosiaan meidän paimenkoira heh heh, lintukoira. Niin onhan se pennusta asti osoittanut olevansa erilaisten lintujen yms perään :D

tarre tänään hyppäs aamulla mun viekkuun, ja nukkui siinä varmaan tunnin, kunnes kärsivällisyys loppui, ja alkoi normaaliin tapaan mua herättämään.
Koitin taas, että kuinka pysyy tossa ulkona, ja eihän siitä mitään tullu, aidan toisella puolella kai on vihreempää tai sanotaanko lumisempaa ;)

Taas vassu oireilee :(

Yritin tänään niitä tyhjentää, mutta kaikkea en varmaankaan saanut pois. Mutsi koittaa huomenna, jos ei niin, pitää sitten viedä eläinlääkäriin. :( Vähän paska fiilis tuosta, mutta vassu on urhea mies :)

Tarrella menee ihan ok.

Nyt on taas menny viikko, ja uutta pukkaa. Viikonloppu meni ihan hyvin.
Eilen harjasin vassun kokonaan, ja upee poika siitä tulikin. Ja vassunkin kanssa käytiin kumpanaki päivänä lenkillä kun mutsi oli siellä raahessa.

Tarre ollu taas vähä äkäpää, mutta se alkaa jo jotenkin olemaan tuttua, mutta kyllä tässä ollaan eteenpäin menty, ainakin musta niin tuntuu. IHanaa hankikin jo vähän kestää, alkaa olemaan sitä talven tuntua, just tultiinkin mehtälenkiltä, olikin aivan ihana ilma.
Ja tarre mehtässä koikkelihtii välillä ku joku pupu, ei mitään järkeä :D

Viikonloppuna kun tuli oltu vassunkin kanssa vähän enemmän, niin huomasin, että edelleen sillä on niitä trikkeleitä kyljissä :(

Kun eilen tarrenkaa lähdettiin sieltä, vassu meinas väkisin änkätä meidän mukaan, ei niinku yhtään olis halunnu jäädä markun kanssa. Teki vähän kipeää, kun piti se sinne jättää. Mutta noh jos olisinsen halunnu, olisinhan voinu sen toki messiin ottaa, mutta oltiin kelkalla liikenteessä, ja en usko että vassu olis yhtään nauttinu.

mennään tarrenkanssa aikas lujaa kelkalla, ja tarresta näkee kun ne nauttii kun saa välillä juosta :)

Piti vielä tulla sanomaan, tarre on aivan ihana, vaikka olenkin sitä täällä haukkunut :)
Se niin tahto läheisyyttä, sitä että sitä hoidetaan, laittaa pään syliin:D
se on suloinen, omapikku mussukka.

Vassuakin tänään silitteni pitkän aikaa, se niiin rentoutuneena makasi, karvat ihan vinkinvonkin, niin pieni ja jotenkin viattoman näköinen, vaikka kyllä sekin osaa olla väillä rasittava heh heh

Melkein unohtu mainita, käytiin sunnuntaina vassunkanssa koirakoulussa, ja hyvin meni. Ja olinhan mä velkaa vassulle sen yhteisen hetken, 2 tuntia oltiin ulkona, ja sen jälkeen uni maittoi ainakin vassulle. Mua ootti saan tarre, jolla oli virtaa :)

Koirakoulussa oli yks pieni koira, julle nimeltään joka kovatsi yritti saada vassua leikkimään,siinä kuitenkaan oikein onnistumatta, hauskaa touhua. :) Ja vassu isotteli kookkaimmille ja merkkaili, niin tyypillistä vassua.

Tarren kanssa on menny suhkot hyvin, mitä nyt välillä aina takapakkia, mutta nyt viisaampana jostakin heh.. tai siis olen lukenut yhtä kirjaa, olikohan se hihnan toisessa päässä, tai jotakin sinnepäin. Suosittelen sitä kyllä kaikille koirien kanssa elämisen sujumisen kannilta.

Vaikka sitä on itekkin aina ittensä pitänyt jotenkin koiratuntijana jossain määrin, niin tuo kirja on valassu todella monesssa asiassa. Ja kaikk ne vinkit mitä siitä olen saanut on toiminut.
Paljon hyviä vinkkejä, kuinka eletään koiralle helpoilla, eleillä, jotka on koiramaista, koiran kieltä. Ei Tarvi tarrenkaan aina miettiä mitä tuo tuovi oikein tarkoittaa.. kun on selkeitä eleitä.

Esim. tässä tosi hyvä: ihminen monesti kädellä huitoo koiraa, että mene pois, pois, kun haluaa olla rauhassa, katsoa telkkua ilman että koiraa aina huomioisi... siinä kuitenkaan välttämättä onnistumatta. KOska käden/tassun huitominen koiran mielestä tarkottaa että hei mennään. . koira siis saa meiltä ristiriitasta tietoa. koira ymmärtää että jee, leikkiä, ja ihminen sitten suuttuu kun ei koira teekkään niinkuin pitäisi.

Eli oikea keino olisi työntää omalla kropallaan, esim. lantion , kyynärän, olan kohdalla koiraa, käyttämättä missään vaiheessa käsi, kädet kiinni kropassa. ja se kyllä toimii. Eikä tarvi ääntä yhtään.
KOiratkin kin tönivät jonkun pois, kun haluavat olla omissa oloissaan, eivät tassujaan huitomalla!



sellasta, ja innolla taas huomenna töihin, niin saan sitä taas luettua :)

Tarre muuten on koittanut miehistyä, toissapäivänä merkkasi tai ainakin luulen niin, mehtässä puskan juureen. Tosin jalkaa ei nostanut, mutta pissa oli pieni liru, ihan niinkuin vassu merkkailisi. Pissan säätelyä. Kaippa se siitä miehistyyy.

MUtta samalla huomaan, että tarre on tosi kärsimätön, ihan samanlainen kuin minäkin, ei jaksa odottaa, tai jos jotain ei saa ärsyyntyy. Tarre on kuin kiukutteleva lapsi, joka ei saa karkkia hyllystään!

Tarre kun ei eilen saanut ulkona ottaa roskaa suuhunsa, suuttui mulle siitä vallan kamalasti, tarras mua jalkaan ku raivopää. Mutta perikse en antanu, roskaa ei oteta kun minä en anna lupaa!
Ei auttanutkuin laittaa tarre kenttään, ottaa taim autti, ja johan helpotti. Ilmeisesti mie olen monta kertaa antanu periksi tarrelle, ja kun nyt en anna, siitä nostaa metakan. Mutta myö koitetaan olla tai mie koitan olla nyt tarkkaavaisempi, ja selkeämpi, niin elein, kuin ääninkin, jos se tarre sitten ymmärtäs mitä tuovi haluaa sulle viestittää.


Kävin tänään piennartiellä, ja markku taas väänsi että sivulle tulo pitää opettaa niin että koiraa kiertä sut, kun mie olen opettanu sitä peruuttamista edestä, kääntymistä, istumaan viereen.
Mun mielestä siihen on kaksi keinoa, edestä -peruutus-istu, tai että koira kiertää sut ja tulee istumaan. Ja minä olen opettanut edestä sivuun tuloa. ja markku jaksaa tuosta valittaa.
heh, mutsi sanokin, että sun pitää markun mieliksi opettaa tarre kiertämään sinut :)

Vassu siellä oleskeli, ja oli hyvillään :) Minun pieni poika :)

Nyt on muuten varattu hoitoaika sille miun rukan riessun ajaksi. löytyi hoitola, tosin on 20 kilsaa vielä lappeenrannasta eteenpäin. Mutta tietääpähän että hyvään paikkaan pääsevät. Ainakin siltä tuntuuu :) maksaa n.180 € yhteensä niiden hoito 10vrk:lta. Mua taitaa varmaan enemmän jännittää se niiden hoitoon meno, kuin itse koiria heh heh.


Viime sunnuntaina äiti harjasi tarren, siitä lähti tooosi paljon karvaa, ja noi perseen päällä olevat laineet lähti kokonaan mieltei pois, ihan hassun näkönen, mutta muualta ei karvaa niin lähteny(jos oli niin vois olla jotain vikaa), mutta kai se vaan oli jotain karvanlähtöä. :)

Tarrenkanssa menee ihan hyvin, on alkanu jo vähän oppimaan sitä oikeaa käyttäytymistä. MUtsi jopa eilenb kehui, että tarrehan on ihan toinen koira, kun oli käyttäny eilen iltapäivällä tarrea pikkulenkillä, kun olin töissä. OLi ollu niin mallikkaasti, ja kerran oli vaan pitäny komentaa hihnaann tarttumisesta :)

Mie kyllä vähän itekseni ajattelin, että tuossa kyllä oli jotain vieraskoreutta :D

Mie kun illalla pääsin kämpille, mua kyllä ootti siellä hienokäytöksinen herrra, istui oven takana nätisti, ei hyppiny, antoi laittaa hihnan, ja vasta kun annaoin luvan tuli ovesta ulos :) ja näin sen pitääkin mennä

MUtta ulkona se äitille suotu vieraskoreus ei enään yltänyt minuun asti, kylläse kai vieläkin vähän aattelee, että tuovia tuota emäntää saa vielä koetella ja vejättää., ainakin kokeilla vejättämistä. Mutta mie koitan olla sille kova sen suhteen.
Loppupeleissä ollaan edistytty aika paljon. Suurin osa lenkistä, se kävelee vallan mainiosti, ja tykkää kannella kaikenmaailman risuja yms.. Eilenkin sain risusta tosi kipiästi naamaan. Tarre kun tykkkää kantaa kaikki puunrongotkin, oli sellanen 5 m pitkä vielä kauhea oksat rungon päässä, se sitten päätää paiskoo ku hullu, niin se mottas mua sillä puunrungon päällä mua suoraan kasvoihin. ja arvaatkaa vaan sattuko!!! ja perkeleesti!!

Ja sitten tarre tykkää piehtaroida ojien pohjilla ihan hirveesti. Mua se taas ei niin kauheesti kiinnostas. heh.

Olenkin sanonut tarrelle, että olis kunnolla siellä aitauksessa, eikä lähtis, hyppäs aian yli, niin sais olla pihalla iteksee, pureksia risuja, ja piehtaroida pihalla. Mutta ei niin ei.. oma tarren moka.

Vassu on ollu jälleen iloinen, ja tykkää aina kun käyn siellä, tervehtii aina mua :) ja kun lähen se kahtoo mua niillä surusilmillään. Mutta hyvin se tosiaan voi, siitä ilosta näkee.

KOirat on kummatki saaneet nyt matolääkkeen kaiken varan vuoksi. Hitto että vaan maksoi tarrelle yks matolääke 16 %u20AC, kyllä se vassun matolääkkeet rinnalla on tuplatupla euroissa. Mutta onneksi niitä ei tarvi antaa kuin pari-kolme kertaa vuodessa.

MUtta nyt myä lähetään ulos

Niin mie jo kyselin paulalta tuosta eläinhoitolasta. oli jo niin että sopiihan se, yhtäkkiä laitto viestiä, ettei otakkaa,ovat lähössä vaunulla pohjoiseen juuri silloin... ajetaanko niitä asuntovaunuilla talvellakin??

Mutta ihankuka vaan ilmottakaa jos tiedätte jotain paikkaa? Pakko saada ne jonnekin hyvään hoitoon, kun kuitenkin kummallkin lääkitys päällä. :D

Ai että mie tykkään lumesta, vihdoin sitä on sopivasti, kuhan nyt pysyis.

Elämä on koirien kanssa nyt menny vaihteeksi tällä viikolla ihan hyvin. Vassu on äitillä ja markulla, ja kuulemma viettää siellä hyvää elämää. Noh niin varmasti viettääkin, ja ihana nähdä kun siellä käydessä seon tosi pirteä, iloinen, ja hyvinvoivan näköinen :) Kuulemma taas nukkuu tosi sikeesti, niin ettei välttämättä edes herää kunjoku kävelee ohi, sitä täällä ei koskaan tapahdu, ei vassu on todella alkanut taas rentoutumaan, kun uni menee niin syväksi. Ja se varmasti tekee vassun mielelle ja kropalle tosi hyvää :)
Ja on siitä kuulemma tullu markun koira, äiti kerto että markku sille puhelee monesti, käyttää ulkona, ja lellii heh heh :D ja vassu ottaa kaikesta hyvästä irti, ja mikä jos herkku niin saa hyvälle mielelle.
Mutta eilenkun taas lähdin sieltä, niin vassu katto taas mua niillä surullisen näköisillä silmillä, että "tuovi, ethän sä ole tosissas ja jätä mua tänne".. tuosta katseesta kun kerroin äitille, sano ett' mä vaan kuvittelen ;)
MUtta kyllä mä vassun niin hyvin tunnen, että sillä on mua ikävä, on se kuitenkin ollu aina mussa niin kii :)
Mutta uskon että äitillä ja markulla se on hyvä olla :)

tarren kanssa ollaan vähän koulutusjuttuja harjoteltu, on nimittäin tuota huomionhakua, ja hihnasta vetämistä ilmassa, mikä on tosi rasittavaa. MIkä pitäisi saada kitkettyä nyt pois.
Tarrelle on siis sairaalloinen huomionhakua pääällä, sen pitäisi sisälläkin ollessa, koko ajan saada huomiota, jos ei saa alkaa mua raapimaan, moksimaankin välillä, tulee mun päälle sänkyyn, tulee vessaankin mukaan. Ja mä olen kun olenkin huomaamatta vaan ruokkinu sen huomiota, ja nyt siitä oli päästävä pois, hyvä että ite alan jo sitä tiedostomaan, kun alkaa jo käymään häiritseväksi.

Elikkä ei enään vessaan mukaan, ja lässyttely pitäis vähentää yli puoleen, eli sitä puhumista, ja puhumista, vähempikin varmaan riittäis.

Tänään on jotenkin ollut outo päivä, tarre ei aamupisulenkillä, eikä äskön pitemmälläkään lenkillä hihnasta vetäny!! mutta en usko että se nyt niin helposti olis unonhtunu... ja kun koulutin huomaan kuinka lyhyt kärsivälllisyys sillä on. Jos ei heti saa namua kun haluaa, se tarraa mua jalkaan, tietää mun heikon kohdan.

Tiedän ja tuntuu tosiaan, että olen vähän hakotiellä tarren kanssa, se alkanu vähän ottamaan musta otetta musta. Mutta nyt siihen alkaa muutos, ja se alko siitä että itse myönnän ja tunnustan heikkouteni, ja sen että olen möhlinyt, ja nyt luulen tietäväni mitä pitää asiassa tehdä. Tulipa näin julkisesti tunnustettua !!
Jos se nyt itteäkin vähän "piiskais", että varmasti onnistun tässä, ja kun on tiedossa se tarren hoitoonkin meno, niin pitäähän sen oppia käyttäytymään.

Mutta muuten on hyvin menny, ja tarre tänään juoksenteli ja syöpötteli lunta innossaan, juoksi spurtteja, ja nautti, siitä näki. Nyt tuossa jaloissa nukkuu, ihana hetki sinällään.
Itellä ruoka uunissa, kuhan valmistuu ja saan syötyä, sitten taas ulos, alkaa taas päiväkin loppumaan, kun kahen jälkeen taas töihin lähtävä.

Moiks.

Siis tuolla lappeenrannan eläinlääkärissä missä ollaan käyty. He eivät enempää pysty vassua auttamaan, sillä hetkellä sen kuuleminen oli tosi vaikeaa, mä purskahdin itkuun. Vassu on mulle tosi rakas, ja sen eteen teen ihan mitä vaan.

Kuvissa ei näkynyt mitään poikkeavaa, ainakaan näiden eläinlääkärien mielestä. kipupaikkoja vassulla on, lihaskireytymiä,ja mistä ne johtuu eivät he osaa sanoa! Ja ainut mitä ovat pystyneet vassua auttamaan on kipujen helpottaminen, ja noikin on ollu vain tilapäisiä apuja, ja vassu kuitenkin on vielä suhkot nuori, neljä vuotta!! ja eli varmaan 10 vuotta elämää jällellä, jos kipuja ei olisi. Tuli itellekkin tosi voimaton olo, kun eläinlääkäri sanoo, ettei osaa enään tehdä oman rakkaan avuksia mitään, ei tiedä mitä vassua vaivaa, mistä lihaskivut on. Kun jossakihan se vika on, ei ne lihaskivutkaan ilman syytä tule! Mutta mikä se vika on!!

Vassu on nyt 2 viikkoa äitillä ja markulla, saa nyt siellä vaan levätä, ja tietty lenkkeillä äitin kanssa, katotan sen jälkeen mikä vassun tila on, jos edelleen lihaskivut levon ja lääkkeen jälkeen vaivaa, suunta tosiaan on kouvolaan, ja sinne tutkimuksiin, varjoainekuvauksiin, ja se ei sitten olekaan mitään halpaa lystiä. olenkohan jostakin muistaneeni kuullu, että tutkimus maksaa useita satoja euroja, jopa 500 €. Eli ei ole halpaa lystiä, mutta vielä en ole valmis vassustakaan luopumaan.

Mulla tosiaan on tosi paska olo ollu varsinkin eilen (tänään jo vähän parempi), kun tuntui että petin vassun luottamuksen, eli otin vassun elämäni koiraksi 2003, lupasin että en koskaan hylkää ja aina olen sen turvana ja tukena. MUtta nyt se on äitillä ja markulla, en ole sitä silittämässä ja hoitamassa kun on kipeä. sen takia että menin ottamaan tuon perkeleen Tarren, jonka takia vassu joutuu olemaan äitillä. Tiettyhän äitillä sen on hyvä olla! mutta kun eilen illalla sen hyvästelin se katto mua niin että ethän sä ole tosissas ja jätä mua tänne, sen surullinen katse, teki kuin viillon mun sydämeen.

pitää tässä imuroida, ja sen jälkeen lähtä käveleen tarren kanssa, mennä äitille ja markulle, ottaa vassu syliin, ja hoitaa, ja hoitaa! Eilenkin oli mun sylissä, ja miltei pisti silmät kiinni, ja vaan oli ja nautti, tuntui kai hyvältä. Mutta se sylissä olo, ei ole vassun tapaista, mutta kaippa sekin nyt tarvii sitä läheisyyttä.