IRC-Galleria

On jääny tosi vähälle tää kirjottaminen, on tapahtunut kaikkea.. tarrenkin kanssa käytiin sillon lokakuun 16 päivä kontrollissa,ja oli ell tyytyväinen tarren tilaan :) MIKÄ TIETTY ITTEEKIN HYMYILLYTTI! mutta ei se sano että tilanne oli ihanne terveys, mutta tilanteeseen nähden tosi hyvä :) Lääkettä voidaan vähentää puoleen, esim. 3 päivää ja kolme päivää taukoa ja taas kolme päivää lääkettä jne.. mutta niveliä rasvaavaa lääkettä saa normisti, siihen saatiinkin resepti apteekkiin että saadaan lisää kun tuo paketti loppuu.
Tarre käveleekin paremmin, ell sanoikin että kun saanut kipulääkettä, pystyy tarre kävelemään paremmin, ja se korjaa ja vahvistaa lihaksi, kun kävelee oikeemman laisesti. Ja jalkalihasten hyvä kehittyminen parantaa sitä että mitä paremmat lihakset, sitä paremmin ne tulee kävelyä, ja se olisi todella tärkeää.
Paino on noussut edelleen se kilo per viikko, vaikka onkin ollut vähemmällä ruokinnalla. Ja on tuo tarrekin kasvanut hirveästi ihan silmissä,ja ne ihanat uroksen piirteet on aivan mahtavat :D Äitikin sano että ihan erilainen tarre muodollisesti kuin pultti oli, pultti oli tosi narttumainen, mutta tarrella on jo nyt paljon tosi urosmaisia piirteitä, eritoten noi kasvon, pään piirteet!

Muutenkin menny ihan kivasti, manna ja mika kävi koiransa kanssa, sai Tarrekin riehua ja temmeltää, tykkäsi paljon :) ja oli tarre väsynyt iltasin :)

Ja onhan meillä ollut koiravierastin, mäyräkoira Sara, oli viikonlopun hoidossa. Ja vaikka vähän aluksia pelkäsin, tuli kaikki kolme keskenään tosi hyvin. Tarrekin pit Saraa kuin kukkaa kämmenellä varovasti kulki ettei vahingossakaan tallaisi tai satuttaisi saraa, mutta vassua kohtaaan tuollaista käytöstä ei olekkaan ollut koskaan, eikkä sellaista vassua kohtaan tunneta heh.. kaippa Tarre ajattelee että vassu on vassu, ja kun se muutenkin häntä höykkyyttää niin ei sitä tarvi varoa. Mutta tosiaan aihetta olisi. On ollut taas pari kertaa kipeitä riitoja. Ja viimeisestä minä sain köniini kun menin väliin. Tarren puraisi minua aika mojovasti, ja verta valui aikansa, mutta tyrehtyjän se haava sormesta lopulta. MUtta opimpa itekkiin oleen varovaisempi, mutta toisaalta oma vaisto vaan toimii niin, että pakko mennä väliin, ettei vassulle käy pahasti.

Vassu ollut nyt hermolomalla äitillä ja markulla, kuulemma nukkuu siellä ihan reporankana, ja tyytyväisenä. Ja jopa nukkuu niin sikeesti, ettei yks päivä huomannu vaikka markku tuli ruokkikselle kotiin, eli oli päässy sisään ilman että vassu räksytti, vasta kun oli lähtemässä pois, oli alkanu huuteleen vassua että missä se on, jostain se vassu oli tullut sitten.. tuo ei kyllä ole vassun tapasta, heh mutta kaippa se on alkanu relaamaan, ja nukkumaan hyvin, kun ei tarvi koko ajan olla varuillaan, että kuka missä mitä, kuka tulee.. ei tarvi varoa tarrea yms.. Niin sitten on kroppakin alkanut rauhottumaan, ei tarvi koko ajan jännittää lihaksi, kun muutenkin ne on ollu kipeet. Toivottavasti tästä on ollu vassun ololle muutenkin hyvää, ja uskon niin, kun ei tarvi turhaa jännittää kroppaa, niin kivutkin varmaan alkaa raukeemaan, ja sitä myötä varmaan mielikin heh :) ja saa näin nukuttua paremmin.

Mutta on mullakin olllut tosi ikävä sitä, olen käynyt päivällä ja illalla kattomassa, ja kyllä silläkin on ollut mua, että voi sitä riemua kun se huomaa että mä tulen äitille ja markulle, siinä itellekin tulee vielä parempi mieli, ja kun on nyt kuullu että vassu on niin rentoutuneena, niin ei voi muutako hymyillä lisää.

Niin ja muuten jos joku nyt haluaa mulle antaa joulun lahjan, niin sukltaata en halua! Nimittäin tarre yks päivä oli varastan suklaata söi sitä sata grammaa, ja tulihan sille lievä myrkytystila, mikä kyllä ittee pelästytti, sai yöllä muutaman kerran raskaita hengityskohtauksia, ja veden juonti oli tosi runsasta.. ja oli tosi ylivilkas, ei tienny missä olisi, oli siis tosi rauhaton. ja nämä on juuri niitä oireita, mitä tulee myrkystystilassa, mutta onneksi ei käyny pahemmin ja tarre selviyty. Sai lääkehiiltä ensiavuksi, kun seuraavana aamuna hain sitä apteekistä. Lääkehiili siis sitoo sen myrkyn itseensä, eikä sen jälkee päästä sitä leviämään enään elimistöön, tulee sitten kakan mukana ulos. Kun myrkky muuten voi olla elimistössä jopa 14 tuntia ja eiheutta tuhoja.. Mutta onni meillä eikä käyny pahemmin. Ja tarre voi hyvin, mitä nyt kakki mustia kakkia :D :D
ja ruusunpensaan siemeniä..

nyt pitää lopettaa, pitää alkaa valmistautumaan töihin :)

Käytiin tänään eläinlääkärissä vassun kanssa, kivuthan sillä oli todella kovat, jumipaikkoja jokapaikassa :( 20 päivän lääkekuuri, ja sitten uus kontrolli. Sai tänään myös sähköakua, mistä vassu ei oikein tykänny yhtään. ja neulat lensi koko ajan, heh..
Kysyin ell, että mikäs on vassun tulevaisuus, sano että ei hän ennustaja ole, mutta siihen viittas että loppuelämä menee varmaan kipulääkkeitä syöden.

Kyllä tilanne ottaa aivoon, mutta elettvä on asian kanssa. Perseeltä vaan tuntuu, kaksi kipulääkkeitä syövää rakkia, eikä kummankaan kanssa voi mitin harrastaa, pitää se agilitykin lopettaa vassun kanssa, en voi rasittaa vassua sillä, vaikka se hauskaa oliskin.

NOh muuten on menny ihan ok, Tarrekin on nyt punnittu 33.2, mutsi laski että 300 grammaa on tullut nyt viikossa. että ihan maltillisesti, kasvattaja sanoi että 600-700 grammaa sais enään tällä dieetillä tulla. JOten katsotaan nyt tilannetta, mihin mennään.

Tässä ihan OT:Na meikä sai työpaikan, vaikka se koko työjuttu on ihan plus miiinus nolla, eli ei sen kannattavampaa oikeestaan kuin työttömänäkään, mutta otetaan se sosiaalistumisen, työkokemuksen yms.. takia. Ja ihan kivaa vaihteluahan se varmaan on, kun on asiakaspalveluhommaa :) niin että tämä erakko menee ensimmäistä kertaa elämässään töihin!

Perse sanon minä!
Hitto tekis mieli nirhata se jampen koira, noh ei vaitiskaan, ei tapahtuneelle voi mitään.. mutta :(
Annukka sano la, että onkohan vassulla kaikki ok, oli kuulemma kovasti vinkunut, tänään taas kun olin ottamassa sitä syllin, sattu niin paljon että meinas ottaa musta kiinni, ja sähisis, murisi! Niin ei ole koskaan käyttäytynyt.
Pitää varata keskiviikoksi aika lääkäriin niin saa tutkia onko muutakin kuin lihaskipuja, jos ei muuta niin pitää harkita taas fysioterapiaa, vaikka se onkin hemmetin kallista, ihanku ei jo muutenkin menis Tarreen jo viimesetkin rahat.

Pitää varmaan perustaa sellainen "rahasto tuovin eläimille apua" ;) että voisin miekin joskus käydä ihmisten ilmoilla heh.. tarkoitan sitä, että viime kerrasta on jo 4 kk olen lappeenrannassa käyny baarissa viettämässä aikaa kavereiden kanssa, kun ei oma taloudellinen tilanne ole antanut myöten, aina kuukaudet menny ettien ruokaa, josko pulloja sais kerättyä, ja ketsuppia mausteena käyttäen, tosin nyt jo jo sinappi, ketsuppi ja aromisuolakin loppu. Noh kesviviikkona tulee rahaa, ja näillänäkymin kun rahat menee vassuun, ja tarren ell kuluihin enskuun puolella, ja kun on synttärit, niin niihimpä ne rahat menee, ja 3viimestö viikkoa ennen rahan tuloa olen taas persauki, mutta synttäreistä en hitto sen rahattomuudenkaan takia luovu, hitto sen olen jo ansainnut!

Olipas oikea mielenpuhdistus tuo äsköinen, nyt on hyvä olla ;)

Käytiin tänään muuten tarren kanssa piiitkää mehtälenkki, ja vähän eksyttiinkin, kun pälätin puhelimessa, ja vaan kävelin :)

Illemmalla käytiin uudestaan lenkillä, kierrettiin kylä ja Vassukin oli mukana. Ja kyllä kumpainenkin tykkäs ulkoilusta, ja kyllähän miekin. Tarren kanssa on kyllä mennyt ihan kivasti nämä menneet huomioiden, mitä nyt välilllä osaa olla aika rasittava, mutta kaippa sekin kuuluu asiaan välillä.

Onpa ollu sateisia päiviä, Vassu ei ole oikein viihtynyt ulkona, mutta Tarrea se ei ole häirinnyt :) On mennytkin ihan kivasti, Ollaan Tarren kanssa käyty erimettälenkkiä, niin eilenkös se olikaan, kun kesken leikin meikä alko uppoomaan suohon, hitsit että säikähin! Melkein polviin asti olin upoksissa, ja olin tosi tiukas kumpparit siellä, onneksi irtos, että en suosittele vetisillä alueella tallaamista, hmm. eikä mulla ollu edes kännyy mukana, jos en olis ite päässyn irti. Mutta siitä viiasastuneena tänään kiersin alueen, ja Tarre kyllä juoksenteli huolettomana, mikä onkin parasta :) Vähän meillä on hakusessa tuo luokse tuleminen, mutta petrataan sitä, niin kyllä se siitä.

Tänään oltiinkin Vassun kanssa piennartiella, ja oli vassukin ilonen, kun vihdoin pääsi pois Tarren silmistä, ja näki Markkua. Oli niin ihana nähä vassu niin riemukkaalla päällä. Ja sieltä me sitten jatkettiin matkaa agilitytreeneihin, Vaikka vähän pelkäsin vassun viimeviikkoisia kipuja, niin erityisen hyvästi meni esteet, ja kivaa oli, Ja mikä parasta, näki muita koiria :) Ja taitaa meillä kurssin lopussa olli möllikisatkin, eli siihen treenaten. Pitää joskus pyytää mutsi mukaan treeneihin, niin saisin kuvia tännekin kun Vassu menee puomin, a-esteen yms. Se on hitsin mukavaa :)

Kun mulla on ollu tänään itelläkin tuo virta kouluttamisessa, niin kun kotia vassun kanssa päästiin, lähin Tarren kanssa ulos, ja 10 minuutin aika intensiivinen koulutus meillä olikin, oli kyllä Tarrekin todella motivoitunut, ja iloinen, ja hitsin hienosti oli paikalla, seuras :)

Nyt Tarre on hirmu nälkänen, eiköhän kohta ruokakin ole turvonnut, kun ärsyttää kun nykyään se hyppii pyödälle, että muka sais ennenaikojaan ruuan, Ja olikos se tiistai kun sillä tais vähän kieli palaa, kun nuolas ruokakippooaan pöydältä, kun olin laittanut sen turpoomaan miltei kiuhuvaan riisiveteen. Mutta ei se siiitäkään mitään oppin :/
Pitää koittaa tuostakin ikävästä puolesta päästä eroon, mutta kaippa tämä elämä , pentuaika on sitä oppimista, kokeilemista, mutta ennenkaikkea ihanaa aikaa, vaikka onkin ollut liikaa vastoinkäymisiä.

Mutta nyt on pakko hymyillä, kun on niin kivasti mennyt :)

Joo kyllähän tämä elämä alkaa jo vähän valoisammalta näyttämään, päivä kerrallaan ollaan menty eteenpäin. ja elämä kai alkaa jo menemään taas normirutiinilla, ilman että joka päivä miettis Tarren jalkoja. Nyt mie lähinnä olen viime päivät ollu riidansetvijä tarren ja vassun välissä. Nytkun tarrella alkaa jo olemaan tuota omaa mielipdettä, ja tahtoa, niin on ollu monena päivänä monia riitoja, joista vassu on todella saanut osansa, MIkä ei nyt niin hyvä merkkikään ole. Ne ihan taistelee mun huomiosta, puhuin toissapäivä mutsin kanssa puhelimessa, istuin sohvalla, kun mie yritin keskittyä puhelimeen kumpainenkin toisella puolella minua, ja kun en pysty siinä antamaan yhtälailla rapsutuksia kummallekin, ilmiriitahan siitä syntyi, kumpainenkin oli toisen "kurkussa". Kerran vassu nilkutti puol iltaa jalkaansa, mutta menihän se siitä ohi, ja eilen illalla Vassu puras mun nenän edessä tarrea jalkaan ihan tosissaan.
Silloinkun ne ovat kahdestaan kotona, niillä menee varmaankin ihan hyvin, ei ole koskaan mitään taisteljälkiä, ja ovat ihan rauhallisina, mutta kun mie asun kehiin, niillä tulee se huomionhakuriidat. MItlä on välillä tosi rasittavia, mutta kaippa tämäkin ongelma tästä alkaa rauhottumaan tai toivotaan ainakin, ennenkuin suurempaa, vakavampaa sattuu.
En olis kyllä ikuna uskonut että kuinka kaksi otusta voi musta näin riidellä heh heh, noh olenmä nyt kuitenkin viettänyt ainakin joka toinenpäivä kumpaisenkin kanssa omaa aikaa, väh. puolentunnin lenkki ulkona. Silloin pystyy itekki antamaan sen "kaikkensa" toiselle :)

On menny ihan kivasti:)

Ollaan lenkkeilty ja purettu energiaa :) Tänään aamulla ekaa kertaa Tarre oli sen näkönen, että olisi kipeä tehnyt, oli niin surullinen näköinen, muta toivotaan, ettei kovin kipeä ollut. Annoin heti särkylääkkeen.

Eilen taas punnittiin, painoa nousst 1,25 kiloa, eli painoi 32.5, eli ihan kivasti. Ruokaa on nyt laimennettu.

Tuossa oliko se ti-ilta kun tarrelle ja vassulla tuli kärhämä, varmaan munkin syy kun en ollu tarpeeksi tarkka. Olin siis antamassa Tarrelle ruokaa, ja vassu oli siinku kärppänä,ja hyökkäs heti toisen ruuan kimppuun. tarrekaan ei enään alistu täydellisesti, niin rähinähän siitä synty. Ja Tais Tarre aika lujasti ottaa Vassua jalasta, kun huusi ku kana sen jälkeen, ja ontu etujalkaa. Tutkin vassun melkein heti, mutta onneksi haavaa ei tullut, mutta oli se varmaan kipeää sattunut. Noh tunnin se siinä nilikutti, sitten oli taas oma ittensä, luulen esittäneen sen kuitenkin paljon tilannetta, niinku mutsikin arveli ;) Mutta ei saatietenkään vähätellä ettei oli sattun, mutta Vassu on aikamoinen esittämäänkin ;

Vein vassunkin tiistaina mehtään, aluksi oli sitä vastaan, mutta eiköhän se nauttinu, ainakin näytti siltä :) Tarre ainakin juoksi sydämensä kyllyydestä.

Ja maanantaina, kun Tarre löysi jonkun jugurttipurkin, eikä antanu kiinni kun mehtästä tultiin pois, lähti juoksemaan mehtään, oli että ole sitten siellä, jossei kiinnosta tulla. Se siellä aikansa jyrsi, mä ajattelin että kun ei käskystä tule, olkoon siellä.
nOh sitten kun sillä loppukiinnostus jyrsimiseen, alko ettimään mua, juoksi puoleltä toiselle, katteli eri suuntiin, ja taas juoksi. Oli niin herttasen näköistä, mutta en antanut periksi, oli nimittäin vielä mehtässä aika alhaalla. noh sitten se nousi tielle, katteli taas, että onko tuovi tuolla, ei entä tuolla ei.. Mie sitten hiiviskelin sen perässä kohti talon pihaa, sitten kun Tarre oli parkkipaikalla, mie huusin sille, Tarreeee!!

Oli mulla siinä helpottunut koira, toivottavasti oppi jotain, ettei aina saa mennä omille teille, että ei se Tuovikaan aina oota. :) Taih noh eikai se ihan oikeinkaan ollu tehä kiusaa toiselle, mutta kyllä se hymyilytti ittee koko touhu :D

Vassulla ollu vähän lihakset kipeenä, joten en vieny sitä eilen agilitytreenehinkään, muta pitää tänään iltana taas ulkoilla :)

on ollu kyllä ihan ihana päivä, vaikka aamulla tilanne masensi todella paljon.
Käytiin Vassun ja Tarren kanssa lenkillä, Tarrekin oli tosi ilonen, ja virtaa täynnä, että vihdoin pääsi purkamaan sitä energiaa :) Vassukin tykkäs tietty.

Nyt olen äitillä, koirat jäi kämpille, tekee niillekin kuin minullekin olla vähän erossa toisista aina hetkittäin. Nimittäin aika tiiviisti tässä ollaan oltu 24h.

Mietin tässä että mistä hitosta mua rangaistaan... Omistan kaksi kipeä koiraa. Mutta kaippa kaikella on tarkoituksensa, se että miksi elämä menee näin. Mutta nyt vaan kai enemmän tiedän että nyt nautitaan näistä meidän jokapäiväsistä hetkistä. Mie niin rakastan Tarrea ja Vassua!

Elämää jatkuu sitä vaan hoen kaikille, kaikille kenen kanssa olen puhunut asiasta, kai mä haluun siihen uskoa, vaikka en taida sitä oikein ajatellakkaa. Mutta kaippa se elämä on aina ennenkin jatkunu, ja vielä eletään.
Vassu kärsii vielä ajoittain niistä lihaskivuista, huomaan sen, ja tarpeen mukaan annan sille kipulääkettä. Ei siitäkään tullut enään tervettä sen viime jouluisen onnettomuuden jälkeen, mutta senkin kanssa ollaan opittu nyt elämään. Sitä vaan toivoi että kun Tarre tuli, toivoi että se edes sais elää normaalia, tervettä koiran elämää, mutta ei :(

Ette usko, mutta Tarre on tosi iloinen, ja elämän halua täynnä, se ei näytä kipuja, mutta kukapa niitä näyttäs. Tarre on mun rakas iloinen koira, joka pitää musta kiinni :) KUn koirat on äitillä ja markulla, tullaan äitin kanssa sinne. Kun äiti lähtee viemään tarre pissalle, niin monesti käy niin että Tarre ei pissalle lähde, jos mä en lähe mukaan, se pitää musta kiinni. Mie oon sille tosi tärkeä, minä lämmittää mun sydäntä niin paljon. Kun tietää ja huomaa, kuinka tärkeä mä olen sille, ja kun kaikkensa tekee ja yrittää sen vuoksi, tuntuu itestä silti että en tee tarpeeksi.

Mie jo viime vuonna ajattelin, että toivottavasti seuraava vuosi olisi onnellinen, kun kaikki marsut lähtivät taivaaseen, Peksu keväällä hengitystietulehdukseen, Alppu syksyllä ilman varoitusta halusi taivaaseen, ilmeisest sydän petti. Rusina ja Anksu jouluna...
Mutta kaippa kaikella on tarkotuksensa, Ja kaippa Tarren tarkoitus oli tulla mun elämään, että pidän siitä huolta.

Niin ja Tarrella on lievää kasvuhäiriötä, mistä mulla on kanssa paska olo, ruoka ollu ilmeisesti liian vahvaa, ja kaippa mussakin joku oma vika, en osannu olla liian tarkka, vaikka mielestäni olen oikein syöttän, ja hyvin maltillisesti on painokin noussut.

Vielä mä siitä ell reissustakin täällä kirjotan, en vaan ole saanu aikaseksi on ollu koko ajan kauhee meno muka kaikkeen, enkä mä varmaan ole jaksanutkaan. Nyt vaan kun olen kämpillä, sellainen rauhallinen hetki, mä jotenkin vain murruin ajattelemaan kaikkea, ja siitä mä purkaus..

D-lonkat!

On vähän huono fiilis ollu, mutta elämä jatkuu.
Ois paljon lisääkin kerrottavaa, mutta tässä karkeasti.
Kirjoitan varmaan illalla lisää, kuhan menen kämpille. MUtta ell-asemalta saatiin aivan mukavaa palvelua



Nyt lisää keskiviikosta: Herättiin aamulla vassun kanssa, mulle ei ruoka maistunu yhtään, kai mie jännitin niin paljon, ja mua pelotti.

Mentiin vassun kanssa porukoille, ja sieltä sitten lähdettiin äitin kanssa viemään tarrea kohti lahtea.

Matka meni oikeestaan ihan hyvin, hiukan mutkien kauttaonneksi päästiin perille. Oli niin ison näkönen paikka, tai ainakin se siltä tuntu kun vertas lappeenrannan klinikoihin, ihmisiä oli niin paljon, siellä täällä. Mä jo varmiiksi vielä hermostuneena, mulla oli paha olo.

Lääkäri tutki jonkinverran tarrea, anto rauhotteen. Mentiin sitten kohti röntgenhuonetta, sinne kun päästiin tarre nukahti niin levollisesti. Äitin tultua hetken päästä, tarren sen huomattua, koitti se vielä viimesillä ponnistuksillaan, että mä vielä nousen, mutta nukahti.

Ei auttanu kuin rapsuttaa tarrea ja sanoa, mä rakastan sua, oot tuovin oma kulta-rakas.

Kohta tuli hoitajat, käskivät meidät pois, mikä oli mulle vähän shokki, kun aina olen ollut vassunkin kaikissa röntgenissä mukana, mutta mä ihan kuitenkin lähdin sieltä mutsin kanssa pois. Siellä me istuttiin käytävällä, mua oksetti ja oli paha olo, Ja toisessa huoneessa Tarre on yksin hoitajien kanssa. Mutta onnneksi tarre oli kaikesta tietämätön, ja nukkui.

Kun saatin taas mennä takaisin, mä kosketin tarrea päähän, pussasin, ja sanoin taas että tuovi rakastaa sua. Mulla oli niin haikee fiilis kaikesta.

Ell sano, että etujalat on terveet ja ok! Mutta takajalat, ensinnäkin d-lonkat, kyllähän se niillä elää, mutta lonkkavika, ei siitä mihinkään pääse. Ja on kasvuhäiriötä takajaloissa. Mikä mua ittee surettaa, josta mulla on paska olo. Sillä hetkellä kun se näytti tarren kuvat jaloista, mua oksetti, itketti. Ell kehotti mua heti istumaan, onneksi, kohta olisin varmaan pyörtynyt.

Sitä kun kuitenkin on ollu mielestään tarkka ruuan suhteen, painokin noussut maltillisesti, niin en tajunnu... Ja ruoka ollu liian vahvaa. MUtta tapahtunu mikä tapahtunut, Tarre voi kuitenkin elää ihan suhkot normaalia elämää, normaalia pennun elämää, niin se ell sano :) Ainut lohduttava asia sillä hetkellä. Nyt laimennetaan ruokaa riisillä, saa niveliä rasvaamaa lääkettä, ja syö kipulääkkeitä. Ja elämää koitetaan eteenpäin.

Tarre jäi tänään äitille ja markulle. Ollaan Vassun kanssa kämpillä, voi että onkin rauhallista, Vassukim varmaan nauttii tästä hiljaisuudesta, rauhasta, kun ei koko ajan tarvi olla kakaraa komentamassa.

Äiti halus ottaa tarren sinne yöksi, niin en mie pistäny ollenkaan vastaan, ja on huomenna sinne lääkäriinkin menoa.

Mua jänniittää, mutta koitetaan nyt ihan rauhallisin mielin olla siiihen asti kunnes kuvat otetaan.



Viikonloppu meillä meni ihan hyvin, mitä nyt Tarre on ollu ihan hirveen rauhaton yms. Käy ihan ylikierroksilla, kun on ollu liikuntakiellossa, ja jos vielä liikuntakielto jatkuu, pyydän hitto vie jotain rauhottavia, menee muuten järki mulla ja vassulla, kun illalla ei saada olla rauhassa.

Mutta muuten on menny hyvin. Ostin eilen kummallekkin isot luut, kerrankin kumpikin on tyytyväinen, yhtä isot luut kummallakin, silti huomasin että vassun mielestä tarrella kuitenkin parempi luu, ja varasti heh heh :D

Vassu tänään taas yllätys karkas, se vaan temppuilee edelleen, ja hyväkin välillä olla vassun kanssa ihan kahdestaan, saa sekin olla ressaamatta :)
Vassullakin ollu taas vähän kipuja, pitääkin mennä sitä hoitamaan, rapsuttelemaan, ja pitämään hyvää huolta :)

Huomiseen, ja pitäkää meille peukut korkeella!