IRC-Galleria

ikävä alppua!! muistan vieläkin kun tulin koulusta kotiin, markku huutaa että täällä on pentuja, siellä 5 pientä palleroa juoksenteli innossaan äitin kanssa.
Teidät mä ristin: Alppu, Elppu, Mutva, Piikki ja Torttu, olitte niin sulosia pieniä kavereita.

On vaan ikävä, pitkästä aikaan tulitte mun mieleen, on niin ikävä,
On muutenkin ollu surua koirien kanssa, että jääny muu taustalle, nytkyn alkaa näyttään valosammalta, tuntuu että marsut palautuu jälleen mieliin.

Huomaan että ikävä ei ole hävinnyt mihinkään, se on ihan samanlaista, muistan vieläkin sen päivän, kun alppu jouduttiin nukuttamaan ikuiseen uneen. Mutta samalla tiesin että alppu pääsi rakkaan siskonsa, isänsä, äitinsä ja muitten marsuystävien luo, ja eritoten Peksun luo.

Alppu oli persoonaltaan aivan erilainen kuin muut, se oli sellainen selviytyjä, tai ainakin sitä voi luonnehtia niin, ainakin musta tuntu niin. Se oli tyyppi joka ajatteli järjellä, ja jälessä tulo sydämen ääni, jos voi marsusta luonnehtia kuin ihmisestä. Tai ainakin sellaisen kuvan Alpusta sain sen viiden vuoden perusteella. Alpussa kehkeytyi se äitin hiukan kylmä olemus, että "pidetään omista asioista huolta, pääasia että itse saa ruuan ensin", ja sitten se isän lämmin olemus, että ootte te kuitenkin mulle tosi tärkeitä: lämmitti useita kertoja toisia marsuja, nukkui kyljessä kiinni, eritoten peksun kanssa nukkuivat toisissa kiinni, osoitti hellyyden osoituksia ennemän kuin äitinsä, muittei kuitenkaan niin paljon kuin esim. Anksu ja Rusina.

Vaikka matkan varrelle on ollut muutamia, aika paljonkin marsuja, niin kaikista jotenkin tärkein persoona, ystävä oli Alppu, vaikka ei saa, enkä saisi luokitella ketään, kaikki oli kuitenkin minulle tosi tärkeitä.

Olen ikuisesti kiitollinen Zazulle, elämäni ensimmäiselle marsulle kaikesta mitä minulla on ollut, ilman Zazua varmaan ei olisi ollut Anksua, pienosia... Zazu opetti kuinka pieni sydänkin voi näyttää ystävyyden.

Entiiä tuleeko vielä sellaista aikaa että mulla olisi taas marsuja, mutta olen erittäin onnellinen niistä hetkistä mitä marsujen kanssa olen kokenut, ilman teitä olisin jäänyt monesta paitsi.
Moni varmaan ajattelee että olen aika tyhmä, kahjo, kun itken vielä vuosienkin jälkeen jonkun pienen olion perään, oloiden, mutta mulle ne oli ystäviä, niinkuin Tarre ja Vassukin. Ne oli pieniä eläimiä, joilla oli iso sydän :)

- äiti annan mun jatkaa matkaa tätä
äiti anna mun nuuhkasta sua kaulaan ain
anna mun antaa sulle viestimerkkinä,
kuule vieläkin mun piiperrys, linnun virekin. -


Tuovi

sillä on siis sellainen tapa että aamulla puol kasin jälkeen ei enään nukuta, terrorisoi niinkauan että noustaan.. niiinkuin äsköin kirjotin..

Noh tänäkin aamuna, niin ja sitten käytiin lenkillä aamuruoka ja niinpois näin.. sittenkun mie olen pirteä, kun vetää hirsiä, siis hitto on siinä mulla kaveri, vetää hirsiä..NO kai siinä muitakin alkais väsyttää, onkai se päiväunien aika, kun ensin aamulla riehuu, kiekkuu niin kauan että äiti nousee ja herättää, sitten käy, puolen tunnin lenkillä, sitten takapihalla tunti ihmetellä maailman menoa, sitten sisällä, ja uni maistuu. hmm.. pitäskö munkin mennä nukkumaan.

öitä

hmm.. mikä päivä se olikaan, kun tuli ensimmäistä kertaa lunta tosi paljon kun aamulla huomattiin.. olikohan keskiviikkoa, muistaakseni kai.

Meillä oli verhot kiinni, tarre herätti mut taas... eihän äiti saa enään nukkua puol kasin jälkeen ;) se tosiaan ollaan opittu, tarre ei hevillä helpota, jos en nouse, niin se hyppää mun sänkyyn, ja kaatuu mun päälle, ja arvatkaapa tuleeko ahistava olo, 40 kiloa massaa mun päällä ihan rentona, siinä meni pienellä ihmisellä kuin mulla jo varmaan keuhkot lyttyyyn.

Niin tosiaan kun sinä aamuna heräsin, Tarre oli ihmeen pirteä, sen silmät loisti, että jihuu ulos ulos, mä että ei jaksais. mutta avasin verhot, niin piristyin itekkin, siellä oli satanu lunta, ja tosi kivasti.
Tarre ei olekkaan ennen nähnyt lunta vielä elämässään, mitä nyt aamukuuraa, kun maa tuntuu olevan vähän jäässä. MUtta nyt siis konkreettisesti lunta.

NOh mentiin ulos, Tarren silmät senkuin loisti lisää, se oli innossaan että mikä tämä kiva on, maa valkosena, ja tää maistuu ihan hyvältä heh heh, söi varmaan 5 minsaa pelkkää lunta, pissahätäkin unohtu ;)

Vassu oli ihan normina, että täähän on ihan tuttua juttua ;)
NOh kun kerkes, niin pissakin tarrella tuli, mutta taas kivaa lunta syömään.
Otin muutaman kuvankin, pitää laittaa kuhan saan ne koneelle, olen nykyään tosi laiska, ja koneella olokin on jääny tosi vähälle, voipi olla että menee kaksin päivää, ennenkuin käyn koneella. Ei vaan jaksa töitten jälkeen avata konetta..

Heittelin Tarrelle lumipalloja, mutta ei niitä tuntunut löytyvän enään, ei oikein tajunnu oikein että se on sitä samaa lunta, tais tarre heti pallon hajottaa, ennenkuin edes tajusikaan, mutta pääasia että hauskaa oli. Ja piehtarointikin lumessa oli kivaa.
Vassu kun vaan otti normisti, ja merkkaili, ja temppuili mulle, ääh, siitä kun tullu nykyään vähän inhottava, siis temppuilee mulle, mutta kirjotan siitä joku toinen päivä.

Nyt tämä aamuna lumi on jo poissa, nyt taas ikävä kurakeli, ja mun kämppä hukkuu varmaan kohta taas hiekkaan, vaikka kuinka yritän tassuja putsata ennen sisälle tuloa.. LUmi ja pakkanen olis siitä kiva, kun silloin ei tulis tuota hiekkaa, ja märkää, inhoon sitä, mutta muuten syksy oli ihanaa aikaa :)

eli toivokaamme kaikki lunta ja pakkasta että saatas tarrekin taas super iloseksi.

Niin noh.. ei siitäkään ai tykätä siis tarresta, tein itelle tänään vikan leivän, mitä kaapista löyty, ja vikat juustot, niinennenkuin kerkesin sen mikroon laittaa tarre vetäs, varasti sen suuhunsa!!!

nyt olen tääs nälissäni heh heh.. hernekeittoa löytyy, tervetuloa syömään ;)

eikö kohta ole jo pikkujoulu aika.. hih pitäsköhän pitää koirien pikkujoulut, tai aih niin meillähän taitaa olla koirakerhon pikkujoulutkin vielä, mutta kaippa mä näillekin jotain herkkua annan mutta en suklaata!

on menny ihan hyvin, Tarre ja vassu olla nyt mulla kumpikin täällä nieriäntiellä, onhan noi tapellu, mutta nyt en ole saanu vielä itteeni mitään haavaa, kai olen pysyt poissa tieltä.

Niin kävin tänään ostamassa vassulle safkaa kun piti saada sille laihempaa safkaa kuin toi tarren proteiininen ruoka, elikkäs tekemään savitaipaleen markettiin tutkimusta. elikkäs piti saada sellasta ruokaa joss olis vähiten rasvaa. Sieltä löydy pedigreen ruokasäkki jossa on -30% vähemmän rasvaa, 2,5 kiloa vajaa 8 euroa, no ok olihan siinä vähemmän rasvaa kuin normaalissa aikuisen safkassa, kun verstasi saman valmistajan toiseen ruokaa, ja toiseen hallitsevaan merkkiin. Mutta kun katoin muita, niin löyty shappi 3kiloa, ja siinä oli valkuaista, ja raakarasvaa vielä vähemmän kuin pedigreen laihdutusruuassa, eli mitä opimme. älä aina osta mainosten ja perusteella, vaan tutki kaikkien ravintosisältö. Ja toisesksi ruoka maksoi vajaa 4 euroa, ja siinä oli puol kiloa enemmän ja miltei puolet halvempi.

Mutta nyt jäämme odottamaan laihtuuko Vassu

On jääny tosi vähälle tää kirjottaminen, on tapahtunut kaikkea.. tarrenkin kanssa käytiin sillon lokakuun 16 päivä kontrollissa,ja oli ell tyytyväinen tarren tilaan :) MIKÄ TIETTY ITTEEKIN HYMYILLYTTI! mutta ei se sano että tilanne oli ihanne terveys, mutta tilanteeseen nähden tosi hyvä :) Lääkettä voidaan vähentää puoleen, esim. 3 päivää ja kolme päivää taukoa ja taas kolme päivää lääkettä jne.. mutta niveliä rasvaavaa lääkettä saa normisti, siihen saatiinkin resepti apteekkiin että saadaan lisää kun tuo paketti loppuu.
Tarre käveleekin paremmin, ell sanoikin että kun saanut kipulääkettä, pystyy tarre kävelemään paremmin, ja se korjaa ja vahvistaa lihaksi, kun kävelee oikeemman laisesti. Ja jalkalihasten hyvä kehittyminen parantaa sitä että mitä paremmat lihakset, sitä paremmin ne tulee kävelyä, ja se olisi todella tärkeää.
Paino on noussut edelleen se kilo per viikko, vaikka onkin ollut vähemmällä ruokinnalla. Ja on tuo tarrekin kasvanut hirveästi ihan silmissä,ja ne ihanat uroksen piirteet on aivan mahtavat :D Äitikin sano että ihan erilainen tarre muodollisesti kuin pultti oli, pultti oli tosi narttumainen, mutta tarrella on jo nyt paljon tosi urosmaisia piirteitä, eritoten noi kasvon, pään piirteet!

Muutenkin menny ihan kivasti, manna ja mika kävi koiransa kanssa, sai Tarrekin riehua ja temmeltää, tykkäsi paljon :) ja oli tarre väsynyt iltasin :)

Ja onhan meillä ollut koiravierastin, mäyräkoira Sara, oli viikonlopun hoidossa. Ja vaikka vähän aluksia pelkäsin, tuli kaikki kolme keskenään tosi hyvin. Tarrekin pit Saraa kuin kukkaa kämmenellä varovasti kulki ettei vahingossakaan tallaisi tai satuttaisi saraa, mutta vassua kohtaaan tuollaista käytöstä ei olekkaan ollut koskaan, eikkä sellaista vassua kohtaan tunneta heh.. kaippa Tarre ajattelee että vassu on vassu, ja kun se muutenkin häntä höykkyyttää niin ei sitä tarvi varoa. Mutta tosiaan aihetta olisi. On ollut taas pari kertaa kipeitä riitoja. Ja viimeisestä minä sain köniini kun menin väliin. Tarren puraisi minua aika mojovasti, ja verta valui aikansa, mutta tyrehtyjän se haava sormesta lopulta. MUtta opimpa itekkiin oleen varovaisempi, mutta toisaalta oma vaisto vaan toimii niin, että pakko mennä väliin, ettei vassulle käy pahasti.

Vassu ollut nyt hermolomalla äitillä ja markulla, kuulemma nukkuu siellä ihan reporankana, ja tyytyväisenä. Ja jopa nukkuu niin sikeesti, ettei yks päivä huomannu vaikka markku tuli ruokkikselle kotiin, eli oli päässy sisään ilman että vassu räksytti, vasta kun oli lähtemässä pois, oli alkanu huuteleen vassua että missä se on, jostain se vassu oli tullut sitten.. tuo ei kyllä ole vassun tapasta, heh mutta kaippa se on alkanu relaamaan, ja nukkumaan hyvin, kun ei tarvi koko ajan olla varuillaan, että kuka missä mitä, kuka tulee.. ei tarvi varoa tarrea yms.. Niin sitten on kroppakin alkanut rauhottumaan, ei tarvi koko ajan jännittää lihaksi, kun muutenkin ne on ollu kipeet. Toivottavasti tästä on ollu vassun ololle muutenkin hyvää, ja uskon niin, kun ei tarvi turhaa jännittää kroppaa, niin kivutkin varmaan alkaa raukeemaan, ja sitä myötä varmaan mielikin heh :) ja saa näin nukuttua paremmin.

Mutta on mullakin olllut tosi ikävä sitä, olen käynyt päivällä ja illalla kattomassa, ja kyllä silläkin on ollut mua, että voi sitä riemua kun se huomaa että mä tulen äitille ja markulle, siinä itellekin tulee vielä parempi mieli, ja kun on nyt kuullu että vassu on niin rentoutuneena, niin ei voi muutako hymyillä lisää.

Niin ja muuten jos joku nyt haluaa mulle antaa joulun lahjan, niin sukltaata en halua! Nimittäin tarre yks päivä oli varastan suklaata söi sitä sata grammaa, ja tulihan sille lievä myrkytystila, mikä kyllä ittee pelästytti, sai yöllä muutaman kerran raskaita hengityskohtauksia, ja veden juonti oli tosi runsasta.. ja oli tosi ylivilkas, ei tienny missä olisi, oli siis tosi rauhaton. ja nämä on juuri niitä oireita, mitä tulee myrkystystilassa, mutta onneksi ei käyny pahemmin ja tarre selviyty. Sai lääkehiiltä ensiavuksi, kun seuraavana aamuna hain sitä apteekistä. Lääkehiili siis sitoo sen myrkyn itseensä, eikä sen jälkee päästä sitä leviämään enään elimistöön, tulee sitten kakan mukana ulos. Kun myrkky muuten voi olla elimistössä jopa 14 tuntia ja eiheutta tuhoja.. Mutta onni meillä eikä käyny pahemmin. Ja tarre voi hyvin, mitä nyt kakki mustia kakkia :D :D
ja ruusunpensaan siemeniä..

nyt pitää lopettaa, pitää alkaa valmistautumaan töihin :)

Käytiin tänään eläinlääkärissä vassun kanssa, kivuthan sillä oli todella kovat, jumipaikkoja jokapaikassa :( 20 päivän lääkekuuri, ja sitten uus kontrolli. Sai tänään myös sähköakua, mistä vassu ei oikein tykänny yhtään. ja neulat lensi koko ajan, heh..
Kysyin ell, että mikäs on vassun tulevaisuus, sano että ei hän ennustaja ole, mutta siihen viittas että loppuelämä menee varmaan kipulääkkeitä syöden.

Kyllä tilanne ottaa aivoon, mutta elettvä on asian kanssa. Perseeltä vaan tuntuu, kaksi kipulääkkeitä syövää rakkia, eikä kummankaan kanssa voi mitin harrastaa, pitää se agilitykin lopettaa vassun kanssa, en voi rasittaa vassua sillä, vaikka se hauskaa oliskin.

NOh muuten on menny ihan ok, Tarrekin on nyt punnittu 33.2, mutsi laski että 300 grammaa on tullut nyt viikossa. että ihan maltillisesti, kasvattaja sanoi että 600-700 grammaa sais enään tällä dieetillä tulla. JOten katsotaan nyt tilannetta, mihin mennään.

Tässä ihan OT:Na meikä sai työpaikan, vaikka se koko työjuttu on ihan plus miiinus nolla, eli ei sen kannattavampaa oikeestaan kuin työttömänäkään, mutta otetaan se sosiaalistumisen, työkokemuksen yms.. takia. Ja ihan kivaa vaihteluahan se varmaan on, kun on asiakaspalveluhommaa :) niin että tämä erakko menee ensimmäistä kertaa elämässään töihin!

Perse sanon minä!
Hitto tekis mieli nirhata se jampen koira, noh ei vaitiskaan, ei tapahtuneelle voi mitään.. mutta :(
Annukka sano la, että onkohan vassulla kaikki ok, oli kuulemma kovasti vinkunut, tänään taas kun olin ottamassa sitä syllin, sattu niin paljon että meinas ottaa musta kiinni, ja sähisis, murisi! Niin ei ole koskaan käyttäytynyt.
Pitää varata keskiviikoksi aika lääkäriin niin saa tutkia onko muutakin kuin lihaskipuja, jos ei muuta niin pitää harkita taas fysioterapiaa, vaikka se onkin hemmetin kallista, ihanku ei jo muutenkin menis Tarreen jo viimesetkin rahat.

Pitää varmaan perustaa sellainen "rahasto tuovin eläimille apua" ;) että voisin miekin joskus käydä ihmisten ilmoilla heh.. tarkoitan sitä, että viime kerrasta on jo 4 kk olen lappeenrannassa käyny baarissa viettämässä aikaa kavereiden kanssa, kun ei oma taloudellinen tilanne ole antanut myöten, aina kuukaudet menny ettien ruokaa, josko pulloja sais kerättyä, ja ketsuppia mausteena käyttäen, tosin nyt jo jo sinappi, ketsuppi ja aromisuolakin loppu. Noh kesviviikkona tulee rahaa, ja näillänäkymin kun rahat menee vassuun, ja tarren ell kuluihin enskuun puolella, ja kun on synttärit, niin niihimpä ne rahat menee, ja 3viimestö viikkoa ennen rahan tuloa olen taas persauki, mutta synttäreistä en hitto sen rahattomuudenkaan takia luovu, hitto sen olen jo ansainnut!

Olipas oikea mielenpuhdistus tuo äsköinen, nyt on hyvä olla ;)

Käytiin tänään muuten tarren kanssa piiitkää mehtälenkki, ja vähän eksyttiinkin, kun pälätin puhelimessa, ja vaan kävelin :)

Illemmalla käytiin uudestaan lenkillä, kierrettiin kylä ja Vassukin oli mukana. Ja kyllä kumpainenkin tykkäs ulkoilusta, ja kyllähän miekin. Tarren kanssa on kyllä mennyt ihan kivasti nämä menneet huomioiden, mitä nyt välilllä osaa olla aika rasittava, mutta kaippa sekin kuuluu asiaan välillä.

Onpa ollu sateisia päiviä, Vassu ei ole oikein viihtynyt ulkona, mutta Tarrea se ei ole häirinnyt :) On mennytkin ihan kivasti, Ollaan Tarren kanssa käyty erimettälenkkiä, niin eilenkös se olikaan, kun kesken leikin meikä alko uppoomaan suohon, hitsit että säikähin! Melkein polviin asti olin upoksissa, ja olin tosi tiukas kumpparit siellä, onneksi irtos, että en suosittele vetisillä alueella tallaamista, hmm. eikä mulla ollu edes kännyy mukana, jos en olis ite päässyn irti. Mutta siitä viiasastuneena tänään kiersin alueen, ja Tarre kyllä juoksenteli huolettomana, mikä onkin parasta :) Vähän meillä on hakusessa tuo luokse tuleminen, mutta petrataan sitä, niin kyllä se siitä.

Tänään oltiinkin Vassun kanssa piennartiella, ja oli vassukin ilonen, kun vihdoin pääsi pois Tarren silmistä, ja näki Markkua. Oli niin ihana nähä vassu niin riemukkaalla päällä. Ja sieltä me sitten jatkettiin matkaa agilitytreeneihin, Vaikka vähän pelkäsin vassun viimeviikkoisia kipuja, niin erityisen hyvästi meni esteet, ja kivaa oli, Ja mikä parasta, näki muita koiria :) Ja taitaa meillä kurssin lopussa olli möllikisatkin, eli siihen treenaten. Pitää joskus pyytää mutsi mukaan treeneihin, niin saisin kuvia tännekin kun Vassu menee puomin, a-esteen yms. Se on hitsin mukavaa :)

Kun mulla on ollu tänään itelläkin tuo virta kouluttamisessa, niin kun kotia vassun kanssa päästiin, lähin Tarren kanssa ulos, ja 10 minuutin aika intensiivinen koulutus meillä olikin, oli kyllä Tarrekin todella motivoitunut, ja iloinen, ja hitsin hienosti oli paikalla, seuras :)

Nyt Tarre on hirmu nälkänen, eiköhän kohta ruokakin ole turvonnut, kun ärsyttää kun nykyään se hyppii pyödälle, että muka sais ennenaikojaan ruuan, Ja olikos se tiistai kun sillä tais vähän kieli palaa, kun nuolas ruokakippooaan pöydältä, kun olin laittanut sen turpoomaan miltei kiuhuvaan riisiveteen. Mutta ei se siiitäkään mitään oppin :/
Pitää koittaa tuostakin ikävästä puolesta päästä eroon, mutta kaippa tämä elämä , pentuaika on sitä oppimista, kokeilemista, mutta ennenkaikkea ihanaa aikaa, vaikka onkin ollut liikaa vastoinkäymisiä.

Mutta nyt on pakko hymyillä, kun on niin kivasti mennyt :)

Joo kyllähän tämä elämä alkaa jo vähän valoisammalta näyttämään, päivä kerrallaan ollaan menty eteenpäin. ja elämä kai alkaa jo menemään taas normirutiinilla, ilman että joka päivä miettis Tarren jalkoja. Nyt mie lähinnä olen viime päivät ollu riidansetvijä tarren ja vassun välissä. Nytkun tarrella alkaa jo olemaan tuota omaa mielipdettä, ja tahtoa, niin on ollu monena päivänä monia riitoja, joista vassu on todella saanut osansa, MIkä ei nyt niin hyvä merkkikään ole. Ne ihan taistelee mun huomiosta, puhuin toissapäivä mutsin kanssa puhelimessa, istuin sohvalla, kun mie yritin keskittyä puhelimeen kumpainenkin toisella puolella minua, ja kun en pysty siinä antamaan yhtälailla rapsutuksia kummallekin, ilmiriitahan siitä syntyi, kumpainenkin oli toisen "kurkussa". Kerran vassu nilkutti puol iltaa jalkaansa, mutta menihän se siitä ohi, ja eilen illalla Vassu puras mun nenän edessä tarrea jalkaan ihan tosissaan.
Silloinkun ne ovat kahdestaan kotona, niillä menee varmaankin ihan hyvin, ei ole koskaan mitään taisteljälkiä, ja ovat ihan rauhallisina, mutta kun mie asun kehiin, niillä tulee se huomionhakuriidat. MItlä on välillä tosi rasittavia, mutta kaippa tämäkin ongelma tästä alkaa rauhottumaan tai toivotaan ainakin, ennenkuin suurempaa, vakavampaa sattuu.
En olis kyllä ikuna uskonut että kuinka kaksi otusta voi musta näin riidellä heh heh, noh olenmä nyt kuitenkin viettänyt ainakin joka toinenpäivä kumpaisenkin kanssa omaa aikaa, väh. puolentunnin lenkki ulkona. Silloin pystyy itekki antamaan sen "kaikkensa" toiselle :)

On menny ihan kivasti:)

Ollaan lenkkeilty ja purettu energiaa :) Tänään aamulla ekaa kertaa Tarre oli sen näkönen, että olisi kipeä tehnyt, oli niin surullinen näköinen, muta toivotaan, ettei kovin kipeä ollut. Annoin heti särkylääkkeen.

Eilen taas punnittiin, painoa nousst 1,25 kiloa, eli painoi 32.5, eli ihan kivasti. Ruokaa on nyt laimennettu.

Tuossa oliko se ti-ilta kun tarrelle ja vassulla tuli kärhämä, varmaan munkin syy kun en ollu tarpeeksi tarkka. Olin siis antamassa Tarrelle ruokaa, ja vassu oli siinku kärppänä,ja hyökkäs heti toisen ruuan kimppuun. tarrekaan ei enään alistu täydellisesti, niin rähinähän siitä synty. Ja Tais Tarre aika lujasti ottaa Vassua jalasta, kun huusi ku kana sen jälkeen, ja ontu etujalkaa. Tutkin vassun melkein heti, mutta onneksi haavaa ei tullut, mutta oli se varmaan kipeää sattunut. Noh tunnin se siinä nilikutti, sitten oli taas oma ittensä, luulen esittäneen sen kuitenkin paljon tilannetta, niinku mutsikin arveli ;) Mutta ei saatietenkään vähätellä ettei oli sattun, mutta Vassu on aikamoinen esittämäänkin ;

Vein vassunkin tiistaina mehtään, aluksi oli sitä vastaan, mutta eiköhän se nauttinu, ainakin näytti siltä :) Tarre ainakin juoksi sydämensä kyllyydestä.

Ja maanantaina, kun Tarre löysi jonkun jugurttipurkin, eikä antanu kiinni kun mehtästä tultiin pois, lähti juoksemaan mehtään, oli että ole sitten siellä, jossei kiinnosta tulla. Se siellä aikansa jyrsi, mä ajattelin että kun ei käskystä tule, olkoon siellä.
nOh sitten kun sillä loppukiinnostus jyrsimiseen, alko ettimään mua, juoksi puoleltä toiselle, katteli eri suuntiin, ja taas juoksi. Oli niin herttasen näköistä, mutta en antanut periksi, oli nimittäin vielä mehtässä aika alhaalla. noh sitten se nousi tielle, katteli taas, että onko tuovi tuolla, ei entä tuolla ei.. Mie sitten hiiviskelin sen perässä kohti talon pihaa, sitten kun Tarre oli parkkipaikalla, mie huusin sille, Tarreeee!!

Oli mulla siinä helpottunut koira, toivottavasti oppi jotain, ettei aina saa mennä omille teille, että ei se Tuovikaan aina oota. :) Taih noh eikai se ihan oikeinkaan ollu tehä kiusaa toiselle, mutta kyllä se hymyilytti ittee koko touhu :D

Vassulla ollu vähän lihakset kipeenä, joten en vieny sitä eilen agilitytreenehinkään, muta pitää tänään iltana taas ulkoilla :)