IRC-Galleria

kato vittu ja minä katoin kun ite sanoin että kato ja vieläkään en tiedä mitä otsikossa lukee. joku on taas käynyt päiväkirjallani, aivan kuin salaa, kuten varkaissa pitäisi, mutta nykyajan varkaat on sellaista laatua ensinnäkin ja lujinkia sitten, että kun ne tulee pyydettynä sisään tai luulee jonkun puhelinvastaajaviestin olevan juuri heille osoitettu kun se on jollekin vitun torpedoille, joita ammuttiin toisessa maa ilman sotaa numero I (troomalainen i, kun ne vitun paskat ei osannu laskea nollasta pienempää tai ainakaan irrationaalilukuja kutenk kiinalaiset ja inkat), mutta se troijasta ja kuinka ne hävisi puuhevoselle.

sillä katsotaanpas uudestaan tai muistan kyllä katsomattakin että noita pahvilappuja on taas kertynyt sellainen pino (muuan juhanin vai oliko se huan vai mikä vitun pinka, joka löysi amerikan kun sielä kävi kuubalaiset ensin) no on noitakin juttuja jo kerrottu jos ne jaksaa lukea rivienvälistä tai olla kiinittämättä huomiotansa siihen onko se sinkulaari-syllaabeli vai joku muu vai joku muu vai joku muu vai joku autisti battein-maan, ja omistettu oikein kappaleen osalle ja vielä sen loppussa mainittuna viitataan kun sanotaan jakeluautonkuljettaja.

oli se hienoa, juhannus. miä oikein tein juhannuksen kun luin ihan hiivatin vanhoja ja homeisia iltapäivälehti ja muita, olipa joukossa pari anastamalla saatua epäsiveellistä julkaisua, vähän ennen ja kun ne julkaistiin. mutta nykyään sellainen lähinnä naurattaisi, mutta ei naurata kun minä kerron.

no, nytpä tuli suorituspaineet housuun ja koko juhannus, keittoineen, vittu että vituttaa tällänen rähmäkäpälä. miä monia, siis vuosia ja aikoja ja valovuosiakin jo eli matkassakin mitattuna ehkä seittämän olin säästäny että jos sitten andromedassa kun olen ohittanut phopoksen, kohtaamatta sen nahkajumalattaria. ja nyt tällainen siivo, tai oikeastaan tota on aika vähän. haen kahvia ja talouspaperia. hetki...

niinpä niin ja niin siinä kävi että meni hetki ja vähän aikaa, ja jotta näkisin itse joskus, mikä ei muita kinnostanut, sillä juttuni kyllä, mutta aika ei eikä ne matkat joita haluaisin kuvailla niin mittaan sen edes, ajassa, mihin tämä pystyy, en reaalissa, jossa ne teen... mutta kuitenkin, palaan asiaan ja sen vähäisiin tapahtumiin tai ainakin kovin vähästi kuvattaviin kun tuolakin menee niin hyvä elokuva että tekisi paljon mielunmin ja katsoisin sitä (paid in full, se on vähä niinku miä olisin ollu, jos miä olisin ollu joskus kun ehin vielä, mutta ei kun ei niin pitäisi vaan ja niin se jää siksi ja joskus sulaa valheitten verkko eli riippuvaisuus, kuten antti heikkilä otsikoi yhen kirjan, joka olisi saanu jäähä viimeisekseen niin se olisi vieläkin lääkäri, nyt se on ylennetty rauni-leena luukaseksi ja vielä ortopedi koulukunnaltaan, voi miestä ja parkaa, siinä olisikin otsikko kolmannelle kirjalle, jos ei sitä jo ole kun toinen oli mies, maantie ja moottoripyörä. niin ympäripyöriää paskaa että se ekassa kärjisti kaiken niin nätiksi että sitte kai jarrut hirtti kiini... no kuitenkin ajassa mitattava matka ja sen määrä. nyt sulku kii ja sitten suu auki( nii