IRC-Galleria

(tiedonsiirtoa)

on olemassa joku matemaatikkojen (tai varmaan matemaatikon, nimeen) kaava, jolla voidaan laskea kuinka paljon tietoa voidaan siirtää milläkin menetelmällä. moinen mekanismi, ei moinen-mekanismi, sellaista ei toivottavasti ole, ja jos on niin puhun kuin sellasita ei olisi, ainakaan vielä. mutta se toinen oli jo olemassa ennenkuin laskettiin kaapeli atlantin pohjaan, näin kuvittelen. se on pelkkää kuvitelmaa tai toiveajattelua. en tunne matematiikan historiaa, vaikka kurssia minulle sami suosittelikin, ja ymmärrän kyllä miiksi. monet asiat vain ovat olleet jo olemassa keksittyinä ennenkiun niitä on voitu soveltaa. (ihan pikkasen on pakko editoida: gerge lucas: vittu, siä et tienny hevon vittua että mitä tietokoneet tulee olemaan kun siä teit tähtiensota III, vedä kortsu päähän, älä hengitä. siä puhut massoille, jotka uskoo mitä vaan. puhuisit vähä-älyisillekin jotain!)

ufoja on, se on kai yhtälailla skientologien, saunomisen maailmanmestarin kuin skeptikkojenkin tunnustama asia eli fakta tai konsensus. lentäviä lautasia on, päättelen sen todeksi koska olen heittänyt läppäriä pitemmälle, seinään, lujaa, ja paremmin kuin frisbeetä. assumoidaan se ajatus lentävästä lautasesta faktaksi tämän teksitin ajan.

jos maapallolle tulisi joltain toiselta sijainnilta, joku älyllinen ja viestivä entiteetti, niin on sanottu että se viestisi ihmisen näkökulmasta katsottuna maapallon, ei välttämättä älykkäimmän vaan parhaiten kommunikoiman eliön kanssa. nyt, on siis oletettava että on kyseessä maapallolla oleva, orgaaninen muoto: ryhävalas, siirtää tietoa kaikkein tehokkaimmin, näin olen televisiosta nähnyt. ei pidä uskoa kaikkea mitä televisiossa näkee tai sanotaan. otaksutaan vain tilapäisesti, että tiedeyhteisön (verrataan sita vaikka koralliriuttaan, jos se helpottaa hahmottamista; käytä milikuvitustasi, älysi ohella. kaikki eivät näe kuussa kasvoja, ehkä he eivät katso täyttä kuuta vaan ovat vahaamassa lattiaa tai jotain....hmmmmm)... tiedeyhteisössä olisi noussut häly, joka olisi ylittänyt uutisarvon, jos kuvatunlainen dokumentti olisi sisältänyt riittävästi virheellistä tietoa. jätämme asian hautumaan.

opettajistani:

ala-aste: koulutusjärjestelmä oli joskus sellainen, ja tällainenkin; ala-asteella oli kuusi luokka niin että joissan kouluissa oli yhdysluokkia. esim. viialasas, anjalankosken myllykoskella oli neljä luokkaa, joissa 1. ja 2. luokka oli yhdistetty ja 3. ja 4. loukka oli yhdistety. mainittakoon vielä että sielä käytettiin rangaistusmuotona sitä että 1. luokan oppilasta voitiin rangaista niin että hänet siirrettiin 3. ja 4. luokkalaisten tunnille, jota opetti koulun rehtori. tai se muistuu mieleen rangaistuksena en tiedä oliko se sitä. teinikalliolla, anjalankosken inkeroisissa oli ala-aste, jossa oli yhteisluokat kuudenteen luokkaan asti... se tuntui kolmannelta luokalta asti rangaistukselta, ja se näyttää siltä todistuksessani niin että aina saatuani kiitettävän arvosanan jostain aineesta, putosivat opinarvoni hyvän arvosanan (arvostelu oli numeerinen, asteikolla 4-10, jolloin hyvä oli 7-8) alapuolelle.

ylä-aste: luokat 7,8 ja 9, minun aikanani ja anjalankoskella, inkeroisissa käytiin tasomuotoisesti, joidenkin aineiden osalta, ja jotkin olivat valinnaisaineita. tasoja oli matematiikassa ja englannissa suppea-, keski- ja laaja-kurssi, ruotsinkielessä oli laaja ja suppea. tasot periytyivät ala-asteen opintojen suositusten mukaan. minulle suositeltiin matematiikassa ja ruotsissa laajaa ja englanninkielessä keskikurssia. lukioon vaadittiin, muistaakseni 6.7 ka lisäksi että tasokursseissa ei saanut olla suppeita opintoja. unohdetaan valinnaisaineet epäolennaisena asiani kannalta, tuossakin kuluin merkkejä siitä kymmenestätuhannesta, ja tuossa taas. ymmärrättehän nyt miten rankkaa opiskelu yhdysluokilla voi olla: jäät luokalle väistämättä, kolme kertaa?! mikä voisi olla syyna sille että ensimmäisellä lukukaudella saan ruotsikielestä arvosanaksi 9 ja 9:llä luokalla, kevätlukukaudella, kun olen rakentamassa sedälle taloa suoritan ehdot, että säilyttäisin mahdollisuuteni päästä lukioon. keskiarvoni, ei riittänyt (tähän ei liity katkeruutta, pirrko leino teki minulle selväksi ilmeellään että minä vain pääsin luokalta, voin siis kiittää)

engalannintunnit olivat hauskoja, olin naisten saartama, sain kiitosta jostain puheesta, jossa piti huomioida puheenjohtaja... rauha sahlas oli melko lepposa, ja joustava opettaja. minä pärjään enganninkielessä, kun luen tieteellistä materiaalia, joka käsittelee ohjelmointia (ei mitään erikoisalaa, eikä etenkään tietoliikennettä, vielä), mutta ohjelmoitikielet omaksun melkoisella tahdilla. tekisi oikein mieli väittää että niin nopeasti että tein joskus täälä melko tehokaan kurssin lua:ta varten, mutta se jäi vähän kesken... ymmärrättehän?

kimmo kujala opetti mm. matematiikkaa, minä istuin ikkunan vieressä. siirryin keskikurssille ensimmäisen lukukauden jälkeen, jolloin matematiikan opettajaksi tuli heikkilä, valitettavasti en muista nyt etunimeä, vaan 'lempinimen' Julma. en kerro nyt mistä se tulee, merkkejä kuluu nytkin ja aika juoksee, olisi välitallennettava.

[ymmärrättehän?]

Julmalla oli omat opetusmetodinsa, minulle jäi mieleen, että hän olisi jollain tunnilla tujottanut minua, ja minulla on mielessä myö jälki siitä että hän olisi aivan oppimateriaalin ulkopuolelta, jostain syystä, näyttänyt kuinka neliöjuuri lasketaan yhteen- ja vähennyslaskujen avulla. luulen että se ei ole totta, vaan että siinä olisi käytetty vähintään kertolaskuja ja mielestänin ainakin jakolaskuja, apukeinoina, mutta... ymmärrättehän?

Biologiaa opetti Solu (nimi? undefined variable Solu, jnejne) oli huhun mukaan Julman 'puoliso' (avoliitot oli aika farout, ellei jopa farworks -juttuja tuohon maailmanaikaan)

farworksejä harrasti myös kimmo kujala, muistan... olisi ehkä pitänyt siirtyä takaisin laajemmalle matikassa, mutta niiin ei käynyt.

myöhemmin, amiksesa, linjalla jolle en hakenut edes oli sijaisena toisella vuosikursilla, jolle minun ei olisi pitänyt päästä mittavien poissaolojeni vuoksi, siinnä kai huomioitiin että olin aloittanut pari kuukautta myöhemmin kuin muut.... ymmärrättehän?

havahduin siihen kun jostain (polilta) tullut likka ihmetteli että meille ei ollut opetettu eikä kenelläkään ollut tietoa siitä mikä on yksikköympyrä, siinä vilisi sini ja cosini. lintsasin loppupäivän ja laiton kuution monitoriin. toinen antti oli tehnyt sen jo vuosia aiemmin ja tätäkin nuormmat kaverit olivat niitä jo piirrellet, aukoneet bordereita jnejne, tunsin alemmuuttakin, kunnes kuulin ttä minä opetin assemblyn... ettehän te aina?

merkkejä kuluu. minä kuulin fourier-analyysistä, minä tajusin miksi ääni huojuu puhelimesss, minä ymmärsin miksi puhesyntetisaattorini ei voinut toimia oikein täysin sämplämällä. minun olisi pitänyt tietää että minun on osattava calculusta, jotain integraali- ja differentiaali-matematiikkaa, mutta minlta puuttui pohjat. minulle koitettiin selittää noita laskentamenetelmiä ja sain kirjoja lainaan. join viinaa ja kyselin asioita suppeammasta suhteellisuusteorista ryyppyillan jälkeen kaimalta, joka auliisti selitti samalla kun teki laskutehtäviä teoreettisen fysiikaan kursseja varten... hän veti aina täydet arvosanat. ymmärrättehän, että minä tahattomastai ja vasta jälkeenpäin ymmärsin että hankaloitin hänen opintojaan yhtälailla kun omiani pakenin?

no, tuollainenn yksinkertainen fourier-analyysi on tosiaan tehtävissä niin että se ei edes muistuta sitä ja siksi puhelimissa ääni huojui, ei oikein ollut asmi hanskassa mobiralla, ja haluttiin pitää hommat omissa hyppysissä... ymmärrättehän miksi nokia halusi sen niin hanakasti?

minua kiinnostaa edeleen ohjelmointi, tai taas. nykyään ajattelen sitä logiikkana. ajatten myös niin että logiikalla voidaan tehdä asioita, joita ei tulla ajatelleeksi, paitsi nyt. ja jossain on ajateltu kaikenaikaa, mutta elämä on heräämistä. minä en oikein tahdo nukkua öisin, ja silloin kun en nuku päivälläkään en vastaa puhelimeen. asiat jäävät hoitamatta koska minulla on tarve ratkaista joku ongelma, jolla pyrin siirtämään tietoa niillä keinoilla, joilla voin kommunikoida.

aakkosissa on paljon kirjaimia, paljon on sellaisia kirjaimia myös, joilla ei oikeastaan tee yhtään mitään. suomi on hyvä kieli. suomenkielestä tulisi hyvä ohjelmointikieli, jo pelkän onomapoeettisuutensa vuoksi. ääntämisasunmukainen kirjoitusmuoto vastaa osaltaan paremmin ultra-ääniä kuin typerien ääntämisohjeiden muistaminen kun kirjoitetu asu poikkeaa puhutusta muodosta, jona luettu usein käsittellään.

minä en ymmärrä, miksi te ette ymmärrä tetä minä vihaan teidän, ja minun, ihmisten tiedonsiirtoa, kun edes samaa kieltä puhuvat ihmiset eivät ymmärrä toisiaan vain siksi kun toinen on 1 ja toinen on nolla, toinen on valkonen ja toinen valkovenäläinen. miä sanon että tässä käy vielä hyvin, kun me ymmärämme toisiamme.

kuunnellaanpa hetki valaanlaulua nukkumaan käydessä ja ei ajatella mitään...

ei tarvi ymmärtää mitään

kuuntelee vaan kun toinen puhuu.
joskus joku oppii kuuntelemaan, ehkä

luultavasti ei

hv! paskanaamat!

p.s. SOS-ABBA@sinätuletolemaan
p.s.s. viiminen sana
p.p.s. eikun on pakko saada

(editointia on tehty vain sen verran kuin on tarpeen, lähinnä kun puuttuu enemmän kuin yksi sana jostain merkkijonojen virrasasta... mitään kirjoitusvirheitä, tahallisia tai tahattomia, ei ole korjailtu, vain asiasiältöä on täydennetty, ja lähinnä niiltä osin kun sivulauseet tai harha-ajatelmat ovat jättäneet pääsyötteenä olleen tiedon unohtumistapauksissa.... :P ...y...mmmärrr..äätt... ,)

ainiin. lähteet:

jotain tietojenkäsittylytietteen opintoja, kovasti kirjallisuutta, parin ekan vuoden bitti-lehdet ja sellasta sälää.

otsikon ** gary larson, farworks se eka video, en jaksa ettia nimiä kun on se jossain vhs-kasetilla, kato tietoa on tallennettu joskus niinkin että se pitää vaan muistaa ettei tarvi aina hakea, sillai voi löytyä sielunkumppaneitakin. eiks'je?

erikois-kiitokset jampalle ,joka oli digitalilla töissä vounna 92-93 (11mar93risc-krijanen)