IRC-Galleria

Ai jepulis, että oli kiva päivä tänään. En ole nähnyt 6 v. nuorempaa ja meistä isän puolelta serkuksista nuorinta sitten vuoden -85 eli yli 20 v. Eipä tuo ollut oikeastaan mihinkään muuttunut, sama nuorempi painos meistä Leskisistä niinkuin ennenkin, tosin hän on jo isoisä, heh.
Kaikki aina sanoo, että sukujuhlat on p....stä mutta minä nautin saadessani nähdä serkkujani, koska itse olen ainoa niin he ovat minulle niitä tärkeimpiä sukulaisia vanhempieni ja lasten jälkeen. Ja kun meitä ei muutenkaan ole montaa, isän puolelta minulla on 4 serkkua niinkuin äidinkin puolelta, ei paljoo, pieni on suku paitsi, että Leskisen koko sukuhan on valtava, Juankoski here I come saa sanoa joka toiselle päivää, et sillai......
Ja yleensä, kuten tänään 70 v. täyttänyt setäni aina sanoo, kun häneltä kysyy juhliin mennessä, että onkos täällä paljon ihmisiä, niin Osmo vastaa: Ei täällä paljon ihmisiä ole, täällä on vaan Leskisii....=)
Mikäköhän taas meikäläistä vaivaa kun on jäänyt tää pehmoilu päälle...edellinenkin kirjoitus oli pehmoilua ja nyt silmäkulma kostuu kun muistelen lapsuuttani ja niitä kivoja ihania aikoja kun isovanhemmat vielä elivät ja kaikki sedät, tädit, kummit jne.
Mutta maailma on tällainen kukaanhan meistä ei tänne jää... luovuttava on! Mutta onneksi muistot jää... niitä meiltä ei kukaan pois voi ottaa ja tänään olikin esillä taas roppakaupalla :-)