IRC-Galleria

Päivän vinkki (#13/30)

Satutko muistamaan, milloin rekisteröidyit gallerian käyttäjäksi? Tietokannan syövereistä löytyykin tieto! Päivämäärä oli 18.7.2004. Käyttäjänä olet ollut noin 2 vuotta ja 3 kuukautta. :)

Eilen aamulla seitsemän aikaan kun Petrin äiti soitti, että Petrin pitäisi hakea talvirenkaat ja valitteli lumipyrystä, en uskonut että lunta tosiaan sataisi. Lumipyryssä sitten kiroillen kävelin talvirenkaiden luo, kun ei aamulla vaihdettukaan. Lumi olikin herättänyt kaaosta monille ajajille ja kakkostiellä oli liuta autoja penkassa, jopa linja-auto.

Vaikka vielä eilen en ollut niin onnellinen lumen tulosta siinä lumipyryssä kun petri vaihteli renkaita, niin tänään oli ihana herätä valkoiseen aamuun. Aurinko paistoi ja oli kuin ihana talvi aamu. Oon jo jonkin aikaa odotellut Joulua ja nyt sen tuntu jo tuntuu kaikkialla. Vielä se lumi sulaa, mutta muutos on parempaan. Mikään sää ei ole inhottavampi kuin kylmä, harmaa syyskeli ainoana loistonaan värikkäät lehtipuut.

Kohta on isänpäivä ja joka vuotinen ongelma odottaa: Mistä niin tärkeälle ihmiselle löytäisi näillä senteillä lahjan hänelle sopivan lahjan? Nyt on liian myöhäistä alkaa neulomaan ja en oikein viitsisi uutta kirjaa ostaa. Yksi asia on varma. Ihan liian harvoin kerron perheen jäsenilleni kuinka arvokkaita ihmisiä he minulle olevat. Keskimmäinen sikoni sen tietää kaikista huonoiten. Sen sijaan ystäväni tietävät arvonsa. Niinhän se varmaan usein meneekin.

Kunpa pääsis peuhaamaan lumeen oikein kunnolla. Niin kuin pienenä. En kyllä ymmärrä, miten se lumen tulo aina saa mut niin hyvälle tuulelle. Ala-asteella me järjestettiin juhlatkin ensilumelle. Silloin kyllä joka juhlalle löyty tosi "fiksu" syy. Lauantaina avattaisiin täällä tekoratakin, mutta mulla ei oo luistimia. Oon luistellu viimeks kasiluokalla ja ekaa kertaa elämässäni menisin mielelläni luistelemaan. Se on ihan täysin Petrin vika... Se sai mut iinnostumaan... =) Mutta jos totta puhutaan, en oo edes kokeillut niitä luistimia moneen vuoteen. Tai oikeastaan ikinä en oo todennut oikeasti onko ne oikeasti liian pienet. Sanoin vain aina että ne ovat, koska en halunnu ala-asteella mennä luiteleen. Ne ovat kokoa 39 ja ostelen saman kokoisia kenkiä. Luistimiin tosin pitäisi saada mahtuun sukka. Ala-asteella luulin että kokoni on 41, koska aina piti olla kasvuvara... Vasta viime syksynä kun ostin rullikset tajusin että koko on 39, kun piti oikeasti miettiä kaks kertaa onko ne hyvät jalkaan. K2 ja halvalla lähti...

Mulla oli tuparit ja hauskat oli taas jälleet. Porukka oli kyllä ihan hyvissä sen boolin voimalla, johon meni pelkästään lantrinkia 10,5 litraa. Loppuillasta päädyin oksentamaan Nordean eteen ja toinen seisoskeli kusessa mun vieressä. Ollaan mekin hyvä pariskunta. Aamulla olin täysin varma että muistan kaiken, mutta enpä muistanutkaan ja siitä oli todisteita videolla. Toivottavasti ihmiset täällä ymmärtää mun käytökseni. En oikein meinaan tiedä, kun täällä tuntuu olevan kohtuullisen pienet piirit ja ihmissuhde käsitteistökin vähän erilainen... Vai kuvittelenko vain?

Jotenkin petyin mun tamperelaisiin naisiini, jotka oikein halus tulla, mutta eivät selvinneet paikalle. Noh... Paras minäkin olen sanomaan. Jätinhän mä Jyväskylänreissun, Elisan synttärit ja Provinssin työntekijäpippalot väliin. Kyllä mustakin on vähän tohveli tullu, mutta Täti-Monikasta on tullu työnarkomaani ja pelkää valvovansa liikaa. Kyllä nuori ihminen jaksaisi, mutta ei kaikille yötyö sovi. =)

Sain uuden työpaikan Kulmagrilliltä, jossa viihdyn ainakin tällä hetkellä. Ainakin nyt keskiviikkona mulla oli oikein mukava työkaveri, joka asuu kans tässä lähellä Halssissa. Tiistain vuorokin meni ihan hyvin, tosin tuntu et pallo ois hukassa ja kävi vähän hitaalla. Oli vaan aika pelottavaa viedä alas roskia, kun mulla on tää lentävä mielikuvitus. Tyhjä ostari ja alhaalla tyhjät ahtaat käytävät. Ilmastointi surisee ihan hulluna ja koko ajan tuntuu, että kohta sieltä nurkan takaa tai ovesta tulee murhaaja. Tänään meen taas töihin.

Maanantaina oli ensimmäinen tentti Ravitsemustieteistä. Koe olis ollu tosi helppo jos oisin hamstrannu vielä aikaa kertaamiseen, mutta sainpahan jotain ulos. Pisteytys oli ihan kummallinen, kun käsitteiden selityksestä (5kpl) sai yhteensä 2p ja taas esseistä sai 9p ja 7p. Mokasin kyllä sen yhden esseen, kun sekotin fotaatin ja folaatin. Kyllä siitä kuitenkin jotain pisteitä irtoo.

Eilen oli vapaapäivä ja leffat oli 5e Promenadissa. Käytiin kattoon Jadesoturi. Jotenkin se jäi pettymykseks, kun siitä tuntu puuttuvan huippukohta kokonaan. Aivan ihana tarina, mutta tosiaan tuntui, että jäi odottaan sitä jotain.

Huomenna mun ei pitäisi enää polttaa. Katsotaan miten käy lopettamisen. Se hyvä ystävä on ollut kuitenkin mun tukena melkein päivittäin jo yli 4 vuotta ja silloin tällöin kuus vuotta. Vaikkei mulla mene juurikaan rahaa polttamiseen, koska poltan niin harvoin, niin silti haluan lopettaa ihan oman itseni kannalta. Tuolla toisella menee ihan älyttömästi tupakkaa ja sen terveydestä sais olla huolissaan jo kymmenen vuoden päästä.

Sitäpaitsi me lähdetään ens keväänä ehkä Italiaan, jos saadaan rahaa kokoon. Ois se kiva kyl myös tulla Nizzan kautta ja näyttää Pikku-Karhulle Monaco. Vaikka me käytiin luokkaretkellä etelä-Ranskassa ja Monaco oli osa sitä niin jäi Monacon casino testaamatta. Niin nuoria ku oltiin. Tärkeimpänä on kuitenkin, että multa puuttuu Ranskan ja Monacon mangeetit mun jääkaapista. Mutta kuitenkin Pariisissa tulee vielä käytyä ja jos ollaan Pohjois-Italiassa, niin Monacoonkin on lyhyt matka.

Siitä on kuukaus jo kun muutin tänne omaan makuun Jumalan selän taakse. Pienenä uhosin äidille etten asu Suomessa muutakuin Tampereella tai Helsingissä, mutta kuinkas sitten kävikään. Vielä keväällä suunnittelin matkaa ulkomaille ja kaikkea tekemistä välivuodelle.

Nyt on käynyt niin, että asun Porissa n.15km keskustasta Pihlavassa ja elelen työttömänä opiskellen Satakunnan kesäyliopistossa Ravitsemustieteitä ja omasta mielestäni tilanteeni on oikein loistava.

Täällä Jumalan selän takana on Kallo, jossa ollaan monta kertaa käyty käyskentelemässä ja ihailemassa maisemia. Siellä kallion kupeessa on majakka ja oli meri millainen hyvänsä maisema on sanoin kuvaamaton. Kerran käytiin auringonlaskun aikaansiellä ja oli mukava painua toisen lämpimään syliin. Olen monta kertaa nähnyt auringonlaskun, mutta tässä oli jotain muutakin. Aurinko loisti hohtavana tulipallona ja sammui silmissä mereen. Heti auringon laskettua kalat pomppivat tyynen meren pintaan. Nyt viimeksi kun kävimme tuuli aivan valtavasti. Katselimme kauempaa kun aallot paiskoivat kalliota siellä missä olimme aikaisemmin olleet istumassa. Haluaisin nähdä millainen se paikka on kun oikein myrskyää.

Täältä on myös lyhyt matka Yyteriin rannalle ja kaikki mitä peruselämiseen tarvii ilman, että keskustaan asti tarvii mennä. Täällä on kolmekin kauppaa. Kaikkiin varmaan käy eri bonuskortit, lisäksi Ärrä, kaks kukkakauppaa ja valokuvausliike. Lisäks uimahalli ja kirjasto paljon lähempänä kotia kun Tampereella (ei taida olla edes sataa metriä) ja uimahallin yhteydessä on kuntosali ja takaa lähtee pururata. Yks päivä käytiin käppäilemässä usheilukentällä ja istuttiin katsomon portaille. Katsottiin kun pääskyset singahteli ärhäkästi räystään alle. Mentiin lähemmäksi kuuntelemaan ja sieltä kuului sirkutusta.

Eilen kun käytiin taas oli sirkutus loppunut, taitaa olla syksy tulossa. Ensi viikolla on jo synttarit ja sitten ryhdytään jo odottaan Joulua, sitten siinä samassa syssyssä vaihtuu vuosi ja ruvetaan talvipakkasten aikana odottaan innolla kesää...

Tulis jo perjantai. On jo ikävä Tampereelle ja ikävä ystäviäni. Vaikka täällä on hupaisaa saippuaoopperien tasoisia juonikuvioita, ei ne voita mun höppäniä frendejäni. Olis hauska taas kuunnella Täti-Monikan pilleri- ja proteiinijuttuja ja parasta on känniääliöiden toilailut. Edellis viikonloppuna käytiin Helsingissä, mutta mikään paikka maailmassa ei voita sitä, onhan se kotikaupunki ja oon ylpeä juuristani.

Tampere, here I come...

1. Mistä lähtien yhdessä?
♥Hmmm... Nuoripari vasta... Virallisesti yhdessä 21.7.2006.

2. Onko hän sinun ensimmäinen seurustelukumppanisi?
♥ Ei oikeastaan.

3. Oletteko kihloissa?
♥ Ei olla niin paljon hoppuiltu.

4. Asutteko yhdessä?
♥ Asutaan. Tais olla 23.8, kun muutin tänne Poriin.

5. Jos ette, suunnitteletteko sitä?
♥ ...

6. Kumpi "löysi" kumman?
♥ Kyllä se oli toi toinen joka löys mut.

7. Oletko ajatellut tulevaisuutta vakavasti hänen kanssaan?
♥ kyllä.

8. Hänen paras puolensa?
♥ Niitä hyviä puolia on niin käsittämättömän paljon, ettei ne tähän mahdu. Tärkeimpänä kuitenkin loistava huumorintaju, huomaavaisuus, on ihan pirun hyvännäköinen ja sen kans ei riitaa synny.

9. Huonoin?
♥ Mustasukkainen... Oon monta kertaa käskeny heittää ne sukat pesuun...

10. Riitelettekö usein?
♥ Ei oo ollu mitään mitä riidaks vois kutsua, mutta pieni erimielisyys oli joskus.

11. Oletteko samanlaisia?
♥ Perusluonteenpiirteiltämme ehkä samanlaisia, mutta aika täydentävästi erilaisia. Se on mies ja minä nainen.

12. Millainen suhteenne on, (kaverillinen, alkuhuumaa vastaava...)?
♥ Alkuhuumaa....

13. Uskotko yhteiseen tulevaisuuteen?
♥ Ehdottomasti.

14. Uskooko hän?
♥ Se on siitä vielä enemmän varma.

15. Paljonko teillä on ikäeroa?
♥ Melkein vuosi.

16. Luotatteko toisiinne?
♥ Kyllä luotan ja uskon et kyllä toinenkin osapuoli luottaa. Se on vaan sen luontonen.

17. Mikä hänen lempivärinsä on?
♥ Se varmaan riippuu mistä yhteydessä puhutaan. Sininen varmaan kuitenkin.

18. Entä mitä hän harrasti pienenä?
♥ Kaikennäkösiä itsepuolustuslajeja.

19. Mikä on teille mieluisinta: yhdessäolo aivan rauhassa, huvipuistoretki vaiko bileet?
♥ Kaikkea noista tehdään, mihinkään ei haluta jumittautua, mutta kyllä se yhdessä olo kultaa on.

20. Häiritsevätkö jotkin ystävät suhdettanne?
♥ Ei.

21. Kaipaatko ikinä sinkkuelämää?
♥ En todellakaan.

22. Onko muut ystävyys suhteet kärsineet suhteenne aikana?
♥ On kyllä ja tosi pahasti. Muutin Poriin ja Tampereelle jäi liuta ihania ihmisiä, joista en ole tarpeeksi hyvin huolehtinu... Anteeks...

23. Kumpi on tossun alla?
♥ Ei kyllä kumpikaan.

24. Vaihtaisitko kultasi Vin Dieseliin?
♥ Mun kultani on komeempi. En vaihda.

25. Asia, joka yhdistää teitä, (mikä pitää teidät yhdessä)?
♥ Me vaan halutaan olla yhdessä ja rakastetaan toisiamme...

26. Minkälaisia lahjoja olet saanut häneltä?
♥ Kaulakorun, nilkkarenkaan, kaks kertaa ruusun, helmikäsikorun, avoauton :), sudoku lehden ja puhelimen. Tietenki myös kaikkee pientä ja tarpeellista. Viimeks eilen se vei mut syömään ravintolaan.


27. Hän sinulta?
♥ Pakko sanoa ettei vielä oikein mitään. Synttärit on tulossa.

28. Tunnetteko hyvin toistenne vanhempia, isovanhempia...?
♥ Melkein joka päivä me Petrin äidin luona käydään ja oon kyllä sukua nähnyt. Väjhemmän me meidän porukoilla käydään, mutta matkakin on jo iso osatekijä.

29. Unelma lomanne?
♥ Jos rahaa löytyy me lähdetään Italiaan keväällä ja Pariisissakin pitää vielä käydä kahdestaan. Petrille se tuntuu olevan ihan sama mihin mennään, kuhan se saa olla mun kanssa.

30. Oletteko puhuneet lapsista, avioliitosta, kihloista...?
♥ Kyllä me päivittäin puhutaan, mutta sanoista tekoihin ei aleta vielä vuosiin....

1. kuukausi

Äiti, olen vain noin parikymmentä senttiä pitkä, mutta minulla on kaikki elimet. Rakastan ääntäsi. Joka kerta kun kuulen sen, heiluttelen käsiäni ja jalkojani. Sydämesi syke on lempi unilauluni.

2. kuukausi

Äiti, tänään opin imemään peukaloani. Jos näkisit minut, voisit sanoa että olen selvästi vauva. En ole vielä kuitenkaan tarpeeksi iso selviytymään kotini ulkopuolella. Täällä on niin mukavaa ja lämmintä.

3. kuukausi

Arvaa mitä äiti! Minä olen tyttö! Toivottavasti se tekee sinut onnelliseksi. Haluan sinun olevan aina onnellinen. En tykkää siitä kun itket, kuulostat niin surulliselta. Se tekee minut surulliseksi myös ja itken kanssasi vaikket kuulekaan minua.

4. kuukausi

Äiti, hiukseni ovat alkaneet kasvamaan. Ne ovat melko lyhyet ja ohuet, mutta sitä kasvaa vielä paljon enemmän. Käytän paljon aikaani harjoittelemalla. Osaan kääntää päätäni ja heilutella sormiani ja varpaitani ja venytellä käsiäni ja jalkojani. Olen myöskin aika hyvä siinä.

5. kuukausi

Kävit taas lääkärillä. Äiti, hän valehteli sinulle. Hän sanoi etten ole vauva. Minä olen vauva, sinun vauvasi. Ajattelen ja tunnen. Äiti, mikä on abortti?

6. kuukausi

Kuulen taas sen lääkärin äänen. En pidä hänestä, hän vaikuttaa kylmältä ja sydämettömältä. Jotain tunkeutuu kotiini. Lääkäri kutsui sitä neulaksi. Äiti, mikä se on? Se polttaa! Laita hänet lopettamaan! En pääse karkuun siltä! Äiti! Auta minua!!

7. kuukausi

Äiti, olen kunnossa. Olen jumalan sylissä. Hän kertoi minulle abortista. Mikset sinä halunnut minua äiti?

Jokainen abortti on Yksi pysäytetty sydän enemmän. Kaksi silmää lisää jotka eivät koskaan tule näkemään. Kaksi kättä lisää jotka eivät tule koskaan koskemaan. Kaksi jalkaa lisää jotka eivät koskaan tule juoksemaan. Yksi suu lisää joka ei tule koskaan puhumaan. Ole kiltti, kuka tahansa oletkin joka luet tätä merkintää, laita tämä omaan päiväkirjaasi! kiitos.

Hajoaako hyvät asiat, jos niitä puetaan liian paljon sanoiksi... Olisikohan parempi, että ne vain ovat olemassa... Noh... Minä en ota sitä riskiä, että löydän sirpaleita jaloistani.

Tammerfest oli ihana. En tosin nähnyt muita bändejä kuin Lemmenpyssyt torstaina. Olin kyllä niin onnekas, kun perjantainen vuoro peruuntui sillä tänään kaikki oli yhä kaaosta Ilveksessä: tarjoilijat oli puoli kuolleita pitkien vuorojensa takia yksikin oli tehnyt 17h putkeen, yksi 60h koko viikon aikana ja sitä helvettiä. Myös huomas, että olin ollut poissa sillä ei oltu siivottu kunnolla

Nyt odottamaan keskiviikkoa. Onneksi se häämöttää jo...

Festareilla ollaan nyt pompittu ja viime viikkokin meni kokonaan Tampereella. Iso E:llä oli synttärit. Siitä on tullut oikein miehen ikäinen. Koko poppoo sai kutsun saman päivän aamuna ja paikalle ilmestyi tietenkin Postinkantajanpoika, Isoveli, Kännihuligaani, UFO ja Nalle pyörähti ennen töihin menoa. Kun teinikänni-ilta meni pieleen niin paikalle ilmaantui lisäksi myös Mariskan keikalta palailevat Samaani ja Enkeli. HUI! Enkeliltä oli lähteny tukka pois. Se on ainut meidän ystäväpiiristä, jolta saattaa sellaista tempausta odottaa. Lisäksi paikalle ilmaantui Symppis ja Yyterin matkalta palaileva Täti-Monika Palleroisineen myös Stadin Tohvelipariskunta saapui paikalle varoitusajasta huolimatta.

Tohvelipariskunnan ilmestyttyä olin juonut päkin olutta ja tarjoiltua boolia ja shotin viskiä. Päädyinkin halailemaan vessanpönttöä ja Symppis piteli hiuksiani. Melkein nukahdin Samaanin syliin, mutta ihmeen ja veden voimin sin kiskottua itseni baariin.

Ensin meinattiin Cabarettiin, mutta sinne ei jaksettu jonottaa. Kaikki meni Rumaan ja seurattiin niitä Symppiksen ja täti-Monikan kanssa. Matkalla nähtiin Pisama, jolla oli ollut tappelua poikaystävänsä kanssa. Tämä tuli meidän mukana Rumaan.

Rumassa oli hirveesti jonoa. En jaksanu jonottaa, joten menin katsoon oisko. Postinkantajanpoika istui terassilla joten menin sinne jutteleen. Kohta sisälle katsomaan loppu lössiä. Palleroisetkin oli päässyt sisälle, vaikka ikää pojilla on vain kuustoista. Ilta meni tanssimisen merkeissä ja Isoveli on ottanut roolinsa vakavasti. Kiitos tällä kertaa siitä.

Porukkaa tippui ja synttärisankari katosi veljensä kanssa. Tohvelipariskunta, Isoveli, kännihuligaani, UFO ja minä jatkettiin Isoveljen luo. Matkalla törmäsin Hippiin, joka koikkelehti kaverinsa kanssa. Ikävä kyllä pojat eivät saaneet tulla mukaan. Perillä Isoveljen exä veteli sikeitä raskaan työpäivän jälkeen, mutta yhtyi iloiseen joukkoon. Juteltiin yhtä sun toista . Pissi kaverinsa kanssa tuli myös paikalle. Lopulta Nalle tuli hakeen ne ja muutkin katosivat paikalta. Kuuden seitsemän aikaan käppäilin kotio paljain varpain Tohvelipariskunnan ja UFOn kanssa. Ohi kulki kissanulkoiluttajakin ja aurinko oli jo korkealla. Hassua oli mennä nukkuun, kun ei väsyttänyt tippaakaan.

Nyt on taas muutama työpäivä takana ja väsyttää kovasti. työpäivän aikana tulee nautittua paljon kokista ja uni ei tuu oikein silmään ennen kolmea, vaikka kuinka yrtittäis. Tosin, jos en ois töissä menis nukkumaan menoajat enemmän penkin alle. Kohta taas aurinko nousee ja oon yhä koneen ääressä. Kun nää päivät on tehty, mitä nyt oon varannu, en ota näin paljon töitä...

Keskiviikko meni täpinöissä. Olin harvinaisesti herännyt jo kymmenen aikaan pirteänä kuin peipponen. Piti käydä pankissa ja pakata, sillä yllätys yllätys, en sitä vielä ollut kokonaan tehnyt. Edellisenä päivänä olin pessyt pyykkiä, mutta silti vielä piti laittaa yksi koneellinen. Kun oli aamupäivä touhuttu niin väsytti ja Kyyti soittelikin jo. Eka pitikin lähteä viiden kuuden maissa, mutta koska Marilyn ja Harry Morrisin lähti vasta seitsemän kahdeksan aikaan päätettiin mekin lähteä. Koska kaikki tuntui olevan täpinöissä soitti kyyti mulle, että jospa lähdetään nyt, sillä ei jaksanut enää venata. Kello oli siinä kuuden pintaan. Symppis oli meillä käymässä ja olin muutenkin jo lähtökunnossa. Me lähdettiin hakemaan Barbie, mutta sillä kesti vähän pidempään. Barbie oli vasta sinä päivänä päättäny, että lähtee mukaan ja oli töiden jälkeen vetämässä päikkäreitä, kun Kyyti soitti. Nyt sillä oli hirveä kiirus saada tavarat kokoon. Itse en ollut ehtinyt käydä kaupassa, laiskuuttani.

Matkalla kuunneltiin musiikkia ja otettiin muutamat. Matkalla pääsinkin käymään kaupassa ja ostin Mäyräkoiran ja päkin. Matka meni joutuisasti paitsi että ajoimme tienviitan ohitse 60km ja teimme pikkumutkan Auraan. Raumassa meidän piti kysyä neuvoja ja luultiin että tunnistettiin joku Neste. Lopulta löydettiin edellisten vuosien leirintäalueelle, Otan kentän leirintäalueelle. Koska kyyditsijöillä oli asuntovaunu mukana niin ne ei päässyt alueelle. Olin melkein jo jäämässä Barbin kanssa pois, kun sanottiin, että se toinen alue oli tavallaan lähempänä. Mentiin sitten Kappelinsalmen leirintäalueelle. Ne joutui sillä asuntovaunulla ihan perälle, ihan hornaan. Mulla ja Barbilla oli ihan sikana tavaraa joten maksoin taksin alueelle. Taksi oli kiva ja jätti hinnan yhdeksään euroon.

Marilyn ja Harry Morrison oli jo päässyt paikalle. Marilyn oli jo hyvissä ja ne tuli auttaan meitä siirtää kamoja, jotka me oltiin jo saatu puoli väliin. Onneksi Barbi on hyvä työnjohtaja, sillä saatiin kohta teltat kasaan. Kuunneltiin rauhassa musiikkia ja kohta tuli poppoo, joka sanoi pystyttävänsä leirin meidän viereen, sillä meiltä löyty musiikkia. Ja kukas olikaan joukossa mukana muu kuin Pihalla. En ollu nähnyt sitä sen jälkeen, kun viime syyskuussa se tuli auttaan meitä muutossa ja nyt se leiriytyi meidän viereen… HIENOA!

Tutustuin sitten Pihallan kavereihin, kun tämä itse melkein heti asettui maahan nukkumaan ja myöhemmin siirtyi pakuun. Puheltiin niitä näitä aamu seitsemään asti, kunnes tuli sellainen olo, että on paras nukkua muutama tunti. Juuri kun olin painamassa pääni kovalle teltan lattialla, Pupu ilmoitti olevansa tulossa…

Aamulla yhdentoista aikaan Pihalla horjui telttaani ja korkattiin päivän ensimmäinen kalja. Pian valui telttaan myös muuta porukkaa ja teltta oli kohtuullisen täynnä. Osa porukasta ei ollut vielä nukkunut ollenkaan. Päivä meni maistellessa ja Pupu ystävineen saapui kahden aikoihin. Lähdettiin Harry Morrisonin kanssa hakemaan niiden tavaroita ja porukka siirtyi hiljalleen ulos teltasta. Kohta Symppis ja Isovelikin ystävineen saapui paikalle. Siihen aikaan jo olin ihan hyvissä. Porukkaan tarttui myös tuntemattomia istuskeleen. Mun kyytiläisetkin tulivat moikkaamaan. Jossain vaiheessa kuitenkin rupesi väsyttämään ja suunnistin telttaa kohti missä Wufwuf ja Pihalla jo veteli sikeitä. Siihen oli hyvä nukahtaa vähäksi aikaa.

Moni oli kuulemma yrittänyt herättää meitä. Mentiin sitten Pihallan kanssa kattoon Lordia, joka esiintyi päälavalla. Mentiin eka kattoon, mikä esiintyi Sohossa, mutta kun siellä oli vuorossa joku nahkapukuinen mies niin Pihalla ei kelpuuttanut sitä. =( Katottiin keikka ja seuraavaksi olisi tullut Stratovarius, mutta jostain syystä sitä ei oikein kiinnostanut nähdä jälleen kerran, joten lähdettiin haahuileen kohti Mecano Beachia. Yhtäkkiä Pihalla katos väentungoksessa ja menin hihhulimaan yksin Mecano Beachille. Myöhemmin se sanoi, että luuli kävelleensä mun perässä, mutta huomaskin etten se ole minä.

Mecano Beachillä oli mukavasti porukkaa. Aivan sattumalta Postinkantajanpoika tyttöystävineen bongas, mut joukosta ja Iso E tuli kanssa paikalle. En jaksanu olla kauaa siellä ja mentiinkin jatkaan meidän teltoille jutustelua. Pihalla oli jo teltoilla ja istuskeli meidän kanssa. Kohta pojat lähti ja menin hakemaan jotain teltasta.. Symppis tuli nukkumaan ja Ken&Barbie nukku jo vieressä. Päätin sitten jäädä nukkumaan.

Seuraavana aamuna en tiedä mihin heräsin, mutta kälätystä kuului. Käytiin pesemässä hampaat ja kaupassa Hampaidenharjaus reissulla tapasin ikivanhan tutun mielenkiintoisissa ja jokseenkin tyypillisissä merkeissä. Pyörin lähinnä leireillä ja aina välillä kävin katsomassa pakulla poikia. Päivällä nousi uusi teltta keskelle meidän leirintäaluetta. Leiriläiset osoittautui tamperelaisiksi tytöiksi. Samoin oli saapunu Röllipeikko ja Kultakala mun reviirileni.

Pohjan pojilla oli vesipyssy ja menin täyttään sen, vaikka pohjalaiset itse oli pyytäny mua täyttään sen veti naaman vakavaks, kun kylmää vettä tuli päälle. Siiven kanssa käytiin tekemässä santsi kierros.Päivällä lähinnä chillattiin ja höpöteltiin. Symppis antoi mulle maailman mahtavimman kortin. Toimitusjohtajakin tuli leirintäalueelle. Eka lähdin Symppiksen ja Toimitusjohtajan kanssa alueelle, mutta sitten ei huvittanukaan ja palasin takas leirintäalueelle. Illasta lähdin Pohjan poikien kanssa kattoon bändejä. Koska meillä oli omia juomia mukana, porukka jakaantui kahtia ja jäin siemailemaan sidukkaa päälavan eteen.

Katselin ympärilleni menoa ja kohta äkkäsin tutut kasvot. EI OLE TOTTA! Miekkonen! Miten maailma voi olla niin pieni, että törmään ja vielä tunnistan RMJssä Provinssi tutut. Miekkosen mukaan heillä oli taas amalla porukalla leiri samalla leirintäalueella kuin meillä toisessa päässä vain. Miekkonen lähti sitten meidän mukaan haahuileen. Yö soitti, mutta se ei soittanut mitään kovin ihmeellisiä biisejä. Lähdettiin kaljateltoille ja matkalla Iso E:kin kompuroi. Vaikutti olevan huonossa kunnossa. Se kuitenkin lähti meneen ja kohta oli vuorossa Apulanta. Rynnittiin eteen ja saatiinkin ihan kivat paikat keskeltä lavaa kohtuullisen edestä. Kohta saapui lisää tuttuja kaasusta, jotka jäi meidän taakse pomppimaan. Keikka oli aivan loistava. Seuraavaksi olisi ollut the 69eyes, mutta olisin ollut ainut, joka sen ois halunnu nähdä joten se jäi sit katsomatta. Miekkonen oli löytäny tytön itsellensä joten se jäi matkasta, kun suunnistettiin kohti Lassen Karaoketallia. Sieltä löytyi loput pojat ja musiikki oli aivan liian lujalla. Kun pippalointi loppui mentiin pakulle ja lopulta teltoille. Nukahdin sitten yksin Wufwufin teltalle, mutta aamulla Pastori heräsi kanssa sieltä. En muista mihin heräsin, mutta Isoveli oli kuulemma tullut herätteleen. Katsoin telttani sisään ja siellä nukkuikin Nalle, Symppis sekä Barbi&Ken. Itse en.

Herättyäni sinä päivänä ei oikein huvittanu mikään. Kävin kaksi kertaa päivästä alueella: ekan kerran Marilynin ja Harry Morisonin kanssa, jotka oli toisissaan kiinni käsiraudoista, ja toisen kerran menin hengaileen yksinäni ja löysin Miekkosen, mutta en jaksanu olla puolta tuntia kauempaa…. Hengailin zombiena lähinnä leirintäalueilla ja naisten piti hakea mulle tuliaisiakin. Mutta koska eihän ne ite osannu niin kävin ostoksilla Pupun kortilla tämän pyynnöstä. Jäljellä oli enää pullollinen Viru Valgeta eikä huvittanu. Mutta sitten Isoveli tuli taas käymään leirintäalueella ja tunnelma nousi itselläni. Lantrasinkin suurimman osan pullosta kahteen siideripulloon appelsiinimehulla, melkein Kelkkaa.

Alueelle lähdettiin Pohjan poikien ja Symppiksen kanssa. Koska Pohjan poikien eteneminen oli harvinaisen hidasta, lähdettiin Symppiksen kanssa vaan paineleen. Mentiin Rantalavalle kattoon Neljä Ruusua ja Popeda. Kesken Neljä Ruusun keikan Symppis tosin jätti mut hengaileen sinne… PRKL ADHD… Popedan keikan aikana olin keskellä kaiteilla. Todella hyvät paikat.n Keikkojen jälkeen suunnistin teltoille, jonne Iso E ja sen kaveri tuli. Ne lähti kuitenkin kohta kämpille, jossa ne majaili. Hieno perseet. Paikalle oli ilmaantunu Pohjan pojista Pastori, Joujou ja Wufwuf. Joujoulla oli kova selitys päällä.

Mentiin pummiin joltain tupakkaa ja löydettiinkin sitä lähikentältä, missä porukka oli pelaamassa jotain ihme palikka peliä. Paikalle tuli aika paljon porukkaa ajatellen, että kello löi jo pikku hiljaa seitsemää. Lopulta viimeisetkin tytöt katos ja olin jälleen kerran ainoana poikien keskellä. Istuskeltiin siinä jonkin aikaa ja mentiin kohta pakulle,, jossa hengailtiin jonkin aikaa. Pian kello oli niin paljon, että mun teltan nukkujatkin jo heräs ja ryhdyttiin purkaan telttoja. Oli kummallinen olo, sillä vaikka ei ollu yhtään nukkunu niin ei tippaakaan väsyttäny.

Annoin kamani Harry Morrisonin pakuun ja odottelin itse, että Isoveli ja Kännihuligaani lähtee… Pohjan pojat oli hukannu pakun avaimet festareiden aikana lisäksi matkalla oli tippunu pakoputki ja pikkuautossakin oli olennaisia vikoja. Siinä ne viimmoissaan yrittivät saada auton käyntiin. äKoling koling koling ja jollain ihme keinolla ne sen saikin ja lähtivät autoilla hyrräämään. Minä lähdin käveleen Isoveljen ja Kännihuligaanin leirintäalueelle. Isoveli oli vielä yöllisellä reissullaan, mutta känni huligaani tuli hakeen mut portilta. Kun vihdosta vimein herra saapu ja päästiin lähteen käytiin hakeen Iso E linja-autoasemalta. Matkaa asemalle oli vain muutama kilsa, mutta aikaa meni kuulemma reilu puoli tuntia. Olin niin hirveän väsynyt, että melkein nukahdin jo etupenkille. Kun oltiin käyty Hesessä syömässä kiilasin pakun taakse patjalle nukkumaan. Siellä nukuin iloisesti koko matkan ja sama toistui kun pääsin kotiin. Nukuin putkeen 15h matkan lisäksi.
Seuraavana päivänä oli töihin meno. Töiden jälkeen olin juuri menossa nukkumaan, kun puhelin soi: Kyyti. “Moi! Tuolla on kylmä niin voidaanko tulla käymään”

Rokkijuna lähtee puolentoista tunnin päästä eikä tavaratkaan vielä ole kasassa. Kohta pitäisi olla asemalla. Heitän muutaman rievun reppuun se selkään ja menoks. Yleensä Marilyn on myöhässä, mutta tänään se taidan olla minä. Tunnelma nousee kattoon, kun molemmat on jo valmiiksi räjähtäneen näköisinä asemalla. Tästä alkaa festarikesä ja me ollaan OIKEASTI nyt matkalla. Kipi, kipi kipi ja Provinssiin!

Heti sisään astuessa näki yleisen tunnelman. Taajamajunan sisäänkäynnille oli jätetty sanko stökikseksi ja porukkaa oli tupakalla kaljat kädessä uusille tuttavuuksille jutellen. Otettiin heti paikat ja jotta päästäisiin tunnelmaan kipitettiin ravintolavaunuun. Yllätykseksi sen vieressä oli DISCO, jonka laidalla porukka siemaili miestä vahvempaa ja tuli jutteleen mukavia. Axe-tyttö kierteli juttelemassa ja jakoi minisuihkugeelejä miehille. Niillä oli kuulemma lämpimät suihkut tänäkin vuonna Törnävässä.

Junamatka kului yllättävän nopeasti. Mentiin alueelle bussilla ja oltiin peräti ajoissa parkkipaikoilla. Tunnelma latistui yhtäkkiä, kun mukava puheen sorina, laulaminen ja juopottelu vaihtui odotteluun ja väkinäiseen hiljaisuuteen. Kaikki katselivat toisiaan kummasti ja tuntui kuin tässä kohtaa ei uskalla puhua. Lopulta Vastaava nosti äänensä ja aloitti nimenhuudon, onneksi tässä kohtaa myös Samaani, Enkeli ja Helinä siunaantuivat paikalle. Hiukan heltyi kireä tunnelma, mutta silti tuntui kuin oltaisiin karjaa. Taas jonottelua, jotta saatiin rannekkeet Lampaina siirryttiin jonkin ajan kuluttua työpisteelle, olo oli kuin hautajaiskulkueessa. Marilyn kuitenkin oli unohtanut reppunsa näin heti alkajaisiksi parkkipaikoille. Lähdin ilomielin sen kanssa hakeen sitä. Kun päästiin kauemmaksi alkoi heti puheen sorina ja tunnelma taas nousi huippuunsa.

Takaisin tultua jaettiin työvuorot. Me oltiin samassa työpisteessä Marilynin kanssa, Samaani ja Helinä kanssa omassa. Meillä neljällä oli myös samat työvuorot. Enkeli kuitenkin oli erityövuorossa, mutta onneksi Samaanin exä ja Hymy olivat kanssa samaan aikaan. Hymy tosin oli järkkärinä. Meillä meni just mahtavasti meidän vuorot. Nähtiin niitä bändejä mitä haluttiin ja aamuvuorot oli meidän eli juhliin päästiin aikaisin mukaan.

Meillä oli eka työvuoro. Meidän vuorosta tietty ei kukaan muu ku mä halunnu olla kassalla, joten minähän siinä kyykin. Juuri mitään ei tapahtunu ja suorastaan halusi, että joku tuli asiakkaaksi. Tuli tälläkin vuorola perinteisiä numeron kyselyitä ja tyrkättiin mulle joku lappukin missä oli numero. Se jäi jonnekin sinne Seinäjoelle. =D Kun vuoro loppu juostiin vauhdilla kattoon PMMP:tä. Ketun Marilyn vaan ei jaksanu jäädä ku yhden biisin ajaks vaan halus lähtee syömään. En ollu ehtiny mitään vielä siinä vaiheessa syömään niin se kävi oikein loistavasti. Riisiä ja kanaa.

Ruuan jälkeen etsittiin pojat. Symppis löytyi helposti, mutta Harry Morrison oli jossain Länsiportilla ja me ei tiedetty kun Itäportti. Symppis alko selittään, mutta neuvoi kaikista kauimman kiertotien ja poika oli hiukan kiukkunen. Vapaa-aika lensi siivillä ja muutaman turvin mentiin kassalle takaisin. Tällä kertaa Marilyn halusi olla kassalla ja Tuopinkaataja nimensä veroisesti halusi olla omalla paikallaan. Olin kolmantena eikä mitään tekemistä. Kysyin Tuopinkatajalta, mitä Marilyn normaalisti tekee. “No, se kantaa puhtaita tuoppeja tai istuu tupakalla”. Ei mun juttu! Kun ei ollu mitään tekemistä ja katselin, kun jonoon tuli ihmisiä enemmän ja enemmän, en voinut vastustaa kiusausta. Menin Marilynin kanssa myymään kaljaa jono eteni liukkaasti ja moni jäi juttelemaan mun kanssa, kun ei ollut sitä painetta että takana oli hirveä joukko ihmisiä ja myyjä jauhaa yhden kanssa. Tällä kertaa sain itsetehdyn “Kuuden ostajalle ilmainen” ja tietty numero pyyntöjä. Tippiäkin valui ihan kiitettävästi.

Kun vuoro loppui oli kyllä hieno olo. Päivä oli pulkassa! Kiiruhdimme etsimään pojat. Marilyn oli halunnut nähdä Alice in Chains, mutta halusi kuitenkin mieluummin teltoille: kurkkua kolotti. Pojat löyty helposti ja jossain vaiheessa Symppis kuitenkin katosi kotio. Matkaa Kyröskosken leirintäalueelle oli noin 20min, mutta se taittui joutuisasti ihanasta maalaismaisemasta johtuen. Leirillä odotti lämmin yllätys. Mäyräkoira!

Mentiin porukalla pyöriin ympäriinsä. Kaikkialla vaikutti kuolleelta ja ajatukset pyörivät Törnävän leirintäalueella. Miksi emme olleet siellä? Lähdettiin kierteleen leirintäalueelle ja osuttiin Laihialaisten leiriin. Muuten olisi ollut mukava jäädä jutteleen siihen, mutta tuntui kuin kaikki leirin hyttyset oli keskittyneet siihen paikkaan. Sitä paitsi yksi pojista tuntui ottavan turhan henkilökohtaisesti meidän laihialaisvitsailut. Kohta eksyttiin notskille, missä pojat grillas makkaraa. Vähän tuli jutun juurta, mutta porukka tuntui olevan liian varautuneita. Marilyn ja Harry Morrison halus nukkuun, mutta itsellä ei ollut sellanen olo. Käveltiin teltalle ja toiset alkoi mennä nukkuun. Pälyilin ympärilleni ja etsin pako paikkaa. Niitä kahta on ihana katsella, kun ne on vasta rakastuneita. Mutta kolmantena pyöränä kokopäivä? Nouuuu… Ei mun ilta voi tähän päättyä.

Yhtäkkiä huomasin, kun Miekkonen ilmehti naapuriteltoilla. Sillä oli nätti tyttö sylissä ja muutakin porukkaa ympärillä. Siinä pelastus! Menin juttelemaan tyypeille ja minut istutettiin joukkoon mukaan ja sain pullon käteeni. Leiriläiset oli sukulaisia keskenään ja hauskoja tyyppejä. Miekkonen oli Saksasta ja tyttö sylissä sen pikkuserkku. Yksi serkuksista oli Walesista ja loput oli Pääkaupunkiseudulta. Juteltiin kaikenlaista matkustelusta, historiasta, politiikasta ja tietty Stadin baareista. Yksi jätkistä sanoi valvovansa kauemmin kuin minä ja sammui lähes tulkoon heti sen jälkeen. Sitä poikaa kiusattiin pumpattavan barbaran (jonka joku oli voittanut arpajaisista) kanssa a la tyttöystävä. Barbara tosin sai reiän. Porukka ehti vaihtumaan ja kello tuli yhdeksän. Työt alkoi kahdeltatoista niinpä päätin ottaa pienet nokoset.

Heräsin yhdeltätoista Marilynin kelloon. Päässä soi “Minä, minä, minä, minä, minä, minä, minä, minä, minä eikä kukaan muu….” Mutta ulos astuessani Svedupellet rämpytti kitaraa ja kailotti kovaan ääneen “Sommartiden he,j hej, sommartiden….” Voi heleveta! Se soi sitten koko päivän päässä… Matka alueelle oli yhtä tuskaa ja tuntui kestävän ikuisuuden. Silmät pysyi tuskin auki ja piti koko ajan skarpata, että sai nostettua jalan toisen eteen. Mutta matkalla piristyi.

Ihme, että ehdittiin ajoissa. Meidän työpisteestä oltiin melkein koko vuoro tauolla ja rahat laitettiin kassaan vasta vuoron lopulla. Mut pakotettiin taas kassalle, vaikka silmät oli ristissä. Toinen vastaavista tuli todella varovaisesti sanomaan, ettei me saatais olla kahdestaan kassalla. Harmi! Se oli niin hauskaa… Onneks vuoro viimein loppu ja päästiin tauolle. Käytiin syömässä ja se helpotti kummasti oloa. Kokopäivänä tosin ei niinkään kiinnostanut käydä katsoon bändejä ja lähinnä katselin kyllästyneenä Harry Morrisonin ja Marilynin painimista. Jotenkin väsynyt olo… Sekin on niin rouviintunu.

Toisella vuorolla Marilyn halusi olla kassalla, mutta ei jaksanut sitä yksin kymmentä minuuttia kauempaa ja mä tietty jouduin. Kolmannen vuoron lopussa kuitenkin sain tarpeeksi kännisistä ja heitin hanskat tiskiin ei enää tätä mulle. Eniten harmitti se, että meidän 5e tippi oli pöllitty sillä välin kun kävin vinguttamassa kortti, vaikka se ei ollu mun homma. Tuopinkaataja ei osannu ja Marilyn oli joko tupakilla tai hakemassa lisää tuoppeja. Vikatikki oli mies, joka tuli kolmatta kertaa kännissä ja yritti tahalteen loukata. Marilyn tuli tilalle.

Kun päästiin pois olin ikionnellinen ja ulkona soi vielä HIM. Kipitettiin päälavan eteen ja kuunneltiin lumoutuneena, kun lovemetal värisi kesäyössä. Seuraavaksi oli Apulannan vuoro ja se keikka nosti taas mun juhlafiiliksen takaisin. Keikan jälkeen mentiin teltoille, missä Harry Morrison jo veteli sikeitä. Yksi svedupelleistä tuli jutteleen ja pyysi seuraks. Jäätiinkin tosin kioskin kautta. Siinä porukka oli Suurimmaksi osaksi Porista ja löytyipä joku Tampereeltakin. Katsottiin vaan kun kaukana kaatui pajamaja “Hah, hah… Toivottavasti ei ollut ketään sisällä.” Kohta paikalle ilmestyi jätkä sortsit päällä ja kertoi kuinka oli nojannut seinään ja todennut, että nyt heittä ja pahasti. Eipä ollut heittänytkään vaan pajamaja oli heittänyt volttia. Paikalle oli tullut järkiäreitä ja kun tekijä ei ollut suostunut antamaan nimeään ja poistumaan tuli lisäksi myös poliisit. Poliiseillekaan jätkä ei suostunut antamaan nimeeän ja kertoi luulleensa pajamajaa Spidermaniksi. Hänen siis piti pelastaa maailma. Konna maijan sisälle ja asemalle!

Kohta tuli lisää porukkaa kilttipukuinen mieskin oli saapunut paikalle. Tämä kuului vissiin svedupelleihin. Yhäkin soi Sommartiden päässä. Kiitos pojat! Kohta paikalle iskeytyi porukka lautapelin kanssa. Kovasti muodostettiin joukkueita, mutta nopitus ei toiminut niinpä pelistäkään ei tullut mitään. Lisää porukkaa… Kanadalainen vaihto-oppilas kavereineen tuli pummimaan tupakkaa ja sitten alkoi soimaan jossain Madonnan “Like a virgin…” Koko porukka tanssimaan aamuyössä edellisillan leiripaikalle. Siellä oli samat tyypit kuin edellisenä päivänä. Joku epäonninen oli sammunut kumiveneeseen jallulehden kanssa. ensin otettiin muutama kuva. Kiltti istuskeli melkein sen naaman päällä. Yhtäkkiä Kiltti ja Kandalainen saivat hyvän idean ja nostivat kumiveneen kahvoista. Sen kaverit huus perään, että ei oikeesti. Juoksin perään katsoon ettei ne oikeesti heitä sitä järveen, mutta niinhän siinä kävi. Kiltii vielä sysäs sen kauemmaksi rannasta. Puhuin järkeä pojille ja Kanadalainen ja muutama muu kävi pelastaan sammuneen ressun. Rantauduttuaan tämä laitto tupakaksi.

Vähän aikaa hengailin edellisillan leirillä, mutta se tuntui vanhan toistolta niinpä lähdin käppäileen. Päädyin Kanadalaisen ja sen kavereiden leirille, jotka tohkeissaan selitti kumivene tapahtumasta nukkuneelle. Kanadalainen poppoineen asusteli Kotkassa. Meidän seuraan lyöttäytyi vielä joku häismä jostain niin pikkukylästä, että suurin osa siitä kylästä oli lestadiolaisia. Kaikkea sitä kuulee… Seitsemän aikoihin rupes porukka tipahteleen ja ajattelin, että miks ei itsekin. Kello oli jo reippaasti yli kahdeksan kun kömmin Marilynin viereen nukkuun. Harry Morrison heräsi samaan aikaan.

Meidän vuoro alkoi kymmeneltä. Marilyn oli lsittanut kellon herättään, mutta jostain syystä ei ollut ymmärtänyt, että sitäpitää totella (siis minuahan ei nukuttanut, minun vikahan se ei ole =P). Herättiin kymmentä vaille kymmenen ja tuli pikkasen kiire piti pakata kaikki kamat mukaan ja viedä ne vielä työntekijöiden narikkaan, sillä me vaihdettiin asutusta koululle. Tultiin puolituntia myöhässä. Se ei kyllä tuntunut haittaavan, sillä Tuopinkaataja istui yhä tupakalla ja muutenkin porukka oli vielä alkutekijöissä. Nyt alistuin juomaan EDiä, joka piristikin kummasti ja oli mukava tehdä taas töitä, vaikka unta ei juuri pallossa ollutkaan. Virheitä tapahtui usea kyllä. Sen verran väsynyt oli.

Ekan väliajan vain hengailtiin ja käytiin syömässä. Tokalla vuorolla oltiin Marilynin kans kaksin, koska Tuopinkaataja piti vuorot yhteen ja sai åidettyä vapaa-ajan yhteen. Tokan vuoron jälkeen oli taas päivä puolittain pulkassa ja lähdettiin käymään koulussa suihkussa. Olikin ollut jo todella inhottava olo, kun ei ollut tullut ollenkaan käytyä suihkussa. Mulla ei tietty ollu mitään mukana vaan sain lainattua Marilynilta.

Kum tultiin takas b-teltalle oli talkoot pystyssä. Tarkoitus oli siivota alue ja laskea tynnyrit tyhjiksi. Tietenkin rohmuna haalin itselleni neljä siideriä lisäksi saatiin vielä ilmaista ruokaa. Olin nukkunut niin huonosti, että jo ensimmäinen alkoi nousta päähän. Vaikka kovasti tunnelmaa piti nostaa ei se noussut ihan kattoon asti väsymyksen takia ja mulle laulettiin “Hei älä koskaan ikinä muutu, pysy aina tuollaisena kuin nyt oot…! Muuten hyvä, mutta kun laulaja ei vain mua tuntenu.

Kohta tuli ajankohtaiseksi lähteä taksiin. Sehän löytyi ja ajettiin Rytmikorjaamolle, missä päätösjuhlat oli. Olo oli kovin tärkeä, kun saatiin kalja lippuja: “Vaan neljä?” Noh… Loput sit rahalla. Koko päätöspippaloissa oli todella pienet alueet tupakoinnille: ulos pääsi ja ennen sisäänkäyntiä. Siellä oli joku bändi esiintymässäkin. Marilyn lyöttäytyi heti joidenkin rokkareiden kanssa ja löysi kaltaistaan seuraa. Pyörin ympäriinsä jutellen kaikille ja oli vähän eksynyt olo. Todella sekava olotila ja hukkasin lompakkonikin kaksi kertaa ja aina joku porukasta antoi sen mulle. Pian menin Marilynin luokse, joka ehdotti että mennään käymään poikien treenikämpillä, jotka oli ihan lähellä. Kuulosti ihan hyvältä ja mentiin sinne. Ne olikin suoraan meidän alapuolellamme samassa rakennuksessa

Meidän piti lähteä pois sieltä, mutta oli niin väsynyt, että halusin jäädä sinne yötä. Nukahdin melkein basson soittoon ja uni ei ollut kaukana. Yö siellä oli kuitenkin kylmä, kylmempi kuin ulkona. Olin lyhyessä hameessa, samassa kun aikoinaan Valkekoskella. Siellä ei ollut mitään peittoa, sain vain ystävällisesti takin lämmikkeeksi.

Aamulla me saatiin kyyti koululle. Ääni oli jokseenkin mennyt, mutta ei kuitenkaan kovin pahasti. Se korjaantui päivän aikana. Tampereelle saatiin kyyti Hipiltä ja pysähdyttiin matkalla ABC:lle Samaanilla oli hirveä kiire työkkäriin ja KELAan. Ite menin kotio vaan veteleen sikeitä. Katoin kolme leffaa putkeen Amélie, Kukkia ja sidontaa sekä Monte Criston Kreivi.

Tiistaina yritti arki tehdä tulojaan, sillä töihin oli mentävä… Onneksi päivä ei ollu raskas, mutta sitäkin mukavampi. Pääsin hehkuttaan sitä, mikä on tärkeintä koko Suomen kesässä…!