IRC-Galleria

Tänään tapahtunutta: legendaarinen äänittäjä-tuottajamme, vuoden Suur-Keuruulainen, Aku Rannila soittaa ja ilmoittaa nähneensä muusikoiden.netissä "venäläisen moogin" myytävänä. Valitettavasti kalastuskilpailun voittorahoja ei kuitenkaan ole enää jäljellä, joten Aku ryhtyy haasteelliseen tehtävään, nimittäin allekirjoittaneen ylipuhumiseen ko. laitteen ostoon. Lähes mahdoton tehtävä on ohi lauseen "mitäs jos ostaisit tuon ja myyt mulle jos et tykkää" jälkeen.

Mailaan härveliä myyvän tahon sähköpostiosoitteeseen ja muutaman hetken kuluttua puhelin soi. Langattomuuden päästä löytyy tiettävästi yksi niistä harvoista suomalaisista, jotka ovat oikeasti lyöneet rahoiksi pelkästään rallien teolla, mies mm. Nylon Beatin takaa, siis Risto Asikainen. Olen ollut ensimmäinen TOM-1501-nimellä kulkevaa "moogia" kysellyt henkilö, ja se on päätetty myydä allekirjoittaneelle.

Töiden jälkeen otan mukaan roudariksi Petran ja kaahaamme Asikaisen studiolle Vallilaan. Melkoinen kompleksi se onkin, härveliä on niin maan saatanasti. Pikaisen arvion mukaan pelkästään tarkkaamon räkeistä löytyy yli vanhan miljoonan arvosta äänensotkentahärveleitä.
Asikainen osoittautuu rennoksi äijäksi, jonka kanssa on hauska turista musavehkeistä. "Moog" on jo esillä ständillä ja sitä pääsee samantien testaamaan. Yllätys yllätys, kyseessä ei kuitenkaan ole mikään soolosyntikka vaan ehta viulukone - vaan perkeleen hyväsoundinen, joten kaupat syntyvät hujauksessa. Etenkin, kun kaupantekijäisiksi Asikainen heittää mukaan myös K&M:n asiallisen synaständin.

On aika viedä roudari himaansa ja sen jälkeen mahdollisia tutkia uhmaten hurauttaa kotiin. Ei muuta kuin Tomppa ständille ja kokeilemaan. Vitutuksekseni huomaan, että yksi ääni haluaa jatkuvasti soida, vaikka ko. kosketinta ei painettaisi. Johan on perkele. Muutamaa tuntia myöhemmin olen merkittävästi viisaampi: paljastuu, että TOM-1501 on aitoon neukkutyyliin ei suinkaan omaa insinööritaitoa esittelevä laite vaan ehta kopio italialaisesta 70-luvun Crumar Multiman S -viulukoneesta. Viisivuotissuunnitelmat ovat kyllä olleet hienoja, koska Tomppa on kuitenkin kondensaattorien päivämääräleimoista päätellen valmistettu vasta 90-luvulla.

Crumarin ja Tompan skemoja tutkien ja miettien totean yhden ko. häiritsevään ääneen liittyvän diodin olevan oikkarissa. Siitä huolimatta, että yleismittari näyttää kyseisen osan olevan ehjä. Uhkarohkeasti kaivan sivuleikkurit esiin ja napsaisen diodin piirilevyltä helvettiin. Ja kas, johan soi taas viulut kauniisti. Loppu hyvin, kaikki hyvin!

Jotta pääsisin joskus taas ryyppäämään, niin en ole tänään syönyt juuri mitään (lounasta Juuressa ja himassa puuroa) ja huomenna menen taas uimaan.

Ps. Eikö tullutkin ihan kohtuullinen markkuhalis-pastissi?