Hyvää huomenta täältä jostain susirajan takaa. Aamu vaikuttaa kirpakalta, mutta jännittävää pakkasseurantaa en ole vielä jatkanut kun en ole jaksanut kävellä alakertaan. Kohta pitäisi taas mennä syömään pari kiloa ruokaa, ettei nälkä yllätä. Mä olen aina ihmetellyt, kuinka paljon täällä päin odotetaan ihmisten syövän. Joka lajia löytyy, jottei vain kenellekään tulisi sellainen olo ettei häntä olla huomioitu. Ruuat kuin jossain hotellissa. Tavallaan tähän voisi tottua :-) kai sitä täytyy ihmisen mönkiä nyt alakertaan ja hankkiutua ihmisen näköiseksi. Pian nähdään taas koko suku.