IRC-Galleria

Ahdistus ja surkeus onneksi vähenee päivä päivältä. vielä ei ole tosin kulunut yhtään päivää ettenkö ois päässäni tai Vesalle kelannut tapahtumia ja ajatuksia uudestaan ja uudestaan läpi. Kuitenkin on ollut varmaan 2-3 päivää, etten ole itkenyt keskenmenoa. :)
Eli koko ajan vaan enemmän sitä ajattelee positiivisemmin ja ajattelee jo uusia juttuja. Onneksi. :)
Viikonloppu meni taas kyllä aivan liian nopeasti. Perjantai-ilta oli känkkäränkkä ilta, joka tarkoitti sitä, että Vesa valtasi olohuone-keittiö akselin pelaamalla jotain tappopeliä juoden punaviiniä. Joten minulle jäi makkari, jossa litkin lasillisen myös punkkua samalla kun kirjottelin päiväkirjaa ja nukahdin jo seitsemän aikaa. Sain nukuttua kunnon 13 tunnin yöunet sitten.
No lauantai meni paremmin, pääsin jo aamupäivästä lenkille tuulettumaan, Vesa pesi pyykkiä ja siivosi. Ilta nautittiin sitten ekstrahyvää ruokaa ja lisää viiniä, siideriä, olutta ja tein meille myös muutamia drinksuja. Kuunneltiin musaa, katottii leffa (jos en muuten muista mitään), ja juteltiin henkeviä samalla kun pelattiin korttia <3 ja ihan kahdestaan <3. Eilen olikin sitten himppuinen morkkis siitä alkoholin juomisesta, vaikkei mitään muita oireita ollutkaan kuin päänsärky, joka korjaantui Ibumaxilla. Aamupäivä lojuttiin sitten sohvalla katsomalla uudestaan Liisa Ihmemaassa, jonka jälkeen oli pakko taas päästä lenkille ja tällä kertaa otin Vesankin mukaan.
Siinä se meni. Ei mitään jännää eikä erikoista. Sunnuntai-iltaisin on aina kamala olo ja ahdistus maanantaista, vaikkei tää koulussa oleminen niiiiin kamalaa oikeasti ole. Sunnuntaisin vain asiat paisuu ja tuntuu suhteettoman isoilta. Oikeasti haluisin jo olla jollain äitiyslomalla. Olla lapsen kanssa kaiket päivät kotona, kärräillä vaunuilla ja mennä kyläilee Tiinan luo, äidin luo... mennä toisten äitikaverieden kanssa arkena puolenpäivän aikaan kahvittelemaan ja shoppailee ja vertailemaan vauvojen kasvua ja kehitystä ja kilpailemaan mikä tutti tai tuttipullo on paras. ah <3 ehkä sekin aika koittaa mulle vielä.
Vaikka tänä aamuna huonosti nukutun yön jälkeen olo oli sellainen, että jos mun pitäis vauvan takia olla joka aamu yhtä väsynyt, mistään ei tulisi mitään ja mä varmaan sekoaisin. No, ehkä se ei nyt mene niin kuitenkaan sitten, kun todella joutuu heräilemään kahden tunnin välein. Sitä paitsi viime syksynä kun olimme lastenvahtina, joista nuorin oli 4kk ja heräsi öisin, niin totesin, että siihen tottuu jopa kahdessa yössä ja pysyy aika hyvin toimintakykyisenä. Onneksi sentään Vesa ei ollut se, joka vaan käänsi kylkeä, vaan hän otti lapsen syliin sillä aikaa kun minä menin lämmittämään maitoa :)

Voi että, tuntuu ettei mun elämä pyörikään enää minkään muun asian keskellä kuin vauvan. :P Nyt pitäis vaan keskittyy tähän hetkeen ja piste.