IRC-Galleria

Huomasin, että en ole jäänyt mistään paitsi vaikka olenkin ollut vuosia käymättä treffeillä.
Mikä sai mut sitten nyt tekemään poikkeuksen? Ehkä Uusi vuosi ja uusi ajattelutapa. Ehkä halusin hetken yrittää olla niin kuin muutkin..Huonoin tuloksin. Jännitän hirveesti sovittuja tapaamisia. Toisaalta pieni jännityshän tuo sitä sisältöä elämään. Mikä treffailussa sitten on niin kamalaa? Mielestäni kyseinen tapahtuma on täynnä valheita. Sanotaan asioita joita ei tarkoiteta ja puhutaan tyhmää small talkia. Toinen kiinnostuu, toinen ei. Tyhjiä lupauksia. Hetken sitä riemuitsee siitä että on tavannut uuden ja mukavan ihmisen, mutta se hetki ei todellakaan kestä kauan. Uusi ja mukava ihminen osoittautuu hyvin nopeasti ihmiseksi, joka on kaikkea muuta kuin fiksu ja mukava. Kun se ns. treffinaamio riisutaan niin sen alta paljastuu törkimys, joka aina onnistuu vaan loukkaamaan toisen tunteita. Mua inhottaa tyypit jotka ensin kuiskii korvaan: 'tykkään susta' fraasia ja seuraavana päivänä ovatkin jo toista mieltä.

Ah kuinka ihanaa. Taidan niiiiiiiiiiiin muistaa tämän eikä enää jakele mukavissa fiiliksissäni kenellekään sitä puhelinnumeroa enkä enää suostu tapaamaan toista kertaa yhtäkään tyyppiä vaikka tyyppi kuinka sitä ruinaisi. Hahaa, tämä todellakin muistetaan. Pitäydyn vanhassa ja hyvässä seurustelutavassani<3. Miksi turhaa yrittää kun ei muutkaan viitsi vaivautua tutustumaan kunnolla. En jaksa enää olla mukava :p, en jaksa yrittää. Muutos ei kannata. En halua toivoa, en halua pettyä. En halua satuttaa itseäni enää enempää tapailemalla tyhmiä, ilkeitä ihmisiä :p. Siitä tulee vaan surulliseksi :(