IRC-Galleria

Eli niinkuin elama antaa, se myos ottaa. Ja nain kavi myos minun perheelleni taalla. Eli torstai iltapaivalla poikien vaari, eli host-isani isa kaatui tennista pelatessaan ja sydankohtauksen myota vajosi koomaan. Molemmat vanhemmat lahtivat sairaalaan satojen kilometrien paahan. Kenellakaan ei ollut hajua, kuinka vaari tasta selviaa. Mina sitten lupauduin olemaan kotona poikien kanssa niin kauan kuin tarvitsisi. Kooma ei kuitenkaan selvinnyt ja vaarilla oli todennakoisesti valtavia aivovaurioita. Niimpa vanhemmat pysyivat sairaalalla odottaen laakarien erilaisia toimepiteita vaarin pelastamiseksi. Mina puolestaan sinnittelin kotona kahden alle 5 vuotiaan mukelon kanssa. Yrittaen pesta pyykkia, laittaa ruokaa, kayda kaupassa, siivota taloa, vaihtaa vaippoja ja leikkia poikien kanssa. Oli siina sitten viela yksi kissakin huollettavana. Ja taytyy sanoa, etta melko tuskasta oli valilla. ei ole yksinhuoltajan arki helppoa. Ja kun viela tallainen tilanne paalla. Mutta mita sita nyt ei tekisi perheensa vuoksi..

No sunnuntai aamuna he sitten saivat tuotua vaarin takaisin, mutta suuren aivovaurion vuoksi hengityslaitteet irroitettiin vaarin pyynnosta ja han menehtyi sunnuntaina 12.30. Kysessa oli n. 65-vuotias terve ja hyvakuntoinen mies ilman minkaanlaisia ongelmia aikaisemmin.

Host-aitini palasi vanhempiensa mukana sunnuntai iltana, mutta isa jai viela aitinsa tueksi. Pojat ovat tietoisia asiasta, mutta eivat tietenkaan osaa surra samalla lailla. Jason (4v) tietaa, etta vaari on taivaassa ja hanen on hyva olla siella perheensa luona. Hanen mielestaan se on kuitenkin valilla vahan surullista.

Itse olen melkolailla kunnossa, vaikka tosinkin uupunut pitkasta viikonlopusta. Tosin vaikeaahan tama vielakin on ja etenkin sitten kun tuo isa ja mummo saapuvat kotiin. Kun ei sita oikein tieda miten olisi ja mita sanoisi. Ja kylla sita itsekin jaa hanta kaipaamaan, silla olihan han minulle vaarin korvike talla puolella maailmaa. Valilla sita kun ei vain voi valita elaman kohtaloita. Sen kanssa on vain elettava.

Viela tassa on kuitenkin 4 kuukautta jaljella, etta eikohan me saaha taas arki rullaamaan ennenko mie lahen kotiin. Ja voidaan taas hymyilla ja pitaa hauskaa. Life is life.

No niin. Pahoittelen kovasti saamattomuuteni paivakirjan suhteen. Paljon on siis tapahtunut viime kirjoiottamisen jalkeen, mutta hyppaan nyt suoraan syntymapaivaani. #Eli siis juhlintahan alkoi jo 8. paiva lauantaina, kun lahdimme San Franciscoilemaan. Mina ja ystavani Marie (syntynyt 10.3) juhlimme siis synttareitamme kakkujen ilmapallojen ja lahjojen kera. Oli muuten kivan yllarin kaverit jarkanneet. Oikein lauloivatkin meille. Ilta tumutellen meno oikein mukavasti ja aamulla olikin sitten olo kuin iloisen illan jalkeen. no eipa muuta kuin kotia kohti valmistautumaan perheeni jarjestamiin synttari kekkereihin. Ja mita siella oottaakaan Ison kasa ilmapalloja, viinia ja sipseja. Sitten syodaan todella gurmeesti ja jalkkariksi suklaa kakkua med kynttiloita. Tosi Jasonin oli pakko auttaa puhaltamisessa, silla siita tuntu etten ma yksin kaikkea jaksaisi. Ja kaikenkukkariksi kaikilla oli paperiset synttari hatut paassa. Ai niin ja sain viela lahjojakin. Kiharrin raudan ja elainlaaketieteesta kertovan kirjan. Ei paha. Kiitos perhe!

No siita siis selvittiin. Maanantaina kaytiin sitten isolla porukalla syomassa ulkona, kun oli Marien virallinen synttari paiva. Ja hanhan taytti 21!!!Jea..sika siistii..Ei siis tarvitse enaa menna baareihin kaksvitosena ;)

Taman jalkeen alkoikin sitten odotus keskiviikko iltaa ja kauan himottua Meksikon matkaa. Mukaanhan lahti siis 5 hurjaa babysitteria. Nelja blondia ja yksi espanjaa puhuva brunetti(erittain tarpeellinen). Lentomme siis oli torstai aamulla 01.40. eli voisiko enaa pirteammin aloittaa.. Saavuimme Meksikoon noin 06.00, mutta kysessa ei ollut viela the final destination. Vaan layover 7 hours..mikas siina sitten ku penkit vinoon ja nukkumaan. Parin tunnin paasta meidat kuitenkin heratellaan ja pyydetaan siirtaa penkit paikoilleen. Taalla ei siis saa nukkua. No menen sitten lattialle makaamaan ja taas tulee mamma selkkaamaan jotain ja Marie kaantaa, etta talla lentokentalla ei saa siis olla vaaka-asennossa..Siis what a f**?? Tai olla vaaka mambo meksikosta lahtosin.. Noi anyway..siina me sitten koitetaan loytaa mita kummalisimpia asentoja nukkua ilman makaamatta. Ja lopulta saadaan sitten levattya ennen lentoa CABO SAN LUCASIIN!!!!

Lento kestaa about 50 minuuttia ja bileet voivat alkaa. Hotelli, joista maksoimme tuskin mitaan on valtava ja aivan liian hieno meille. Tosin taydellisesta rannasta ei pia valittaa. niimpa vaihdamme vaatteet ja menemme rannalla ottamaan alkutuntua Meksikosta. ja mikas sen parempaa, kun etta baarimikot toimittavat juomat rannalle asti. Ei tarvitse siis edes persetta nostaa aurinkotuolista. Tama se vasta on lomaa. Illlan tullen suuntaamme sitten tsekkaamaan yoelaman ja sehan ei ole yhtaan hullumpi. Viela kun onnistumme loytamaan yokerhosta jonkun kuuluisan nyrkkeilija heebon(josta meilla siis eu ole sen kummempaa hajua) Maksamaan kaikki meidan juomamme koko iltana. Maailmaan vaan mahtuu tyhmia ihmisia :) No aamuyosta sitten kotiin ja vahan lepoa ennen seuraavaa paivaa.

Nyt onkin sitten Marian syntymapaiva. Kolmas kaverini. Joten paatamme ilmoittautua Party boat risteilylle auringonlaskuun. No ennen sita pitaa kuitenkin saada kroppa taas kayntiin muutamilla pina coladoilla. Saavuttuamme party boatille, huomaamme, etta bileet voivat jaada melko kuivaksi. Paatti on tuppautunut tayteen 40 rajan ylittavia pariskuntia. Joukosta loytyy siis yksi nuoriso sakki meidan lisaksi. No ei siina muuta kun iloista mielta alle ja lasia kateen. (ja siis tama venehan on siis ilmaisen viinan vene ;) Ja ei olla kuin ensimmaisen lasin puoli valissa, kun rakas ystavani Iida naapuri maasta paattaa ilmoittaa, etta jos tama vene ei ole tehty biletykseen, niin me teemme siita sellaisen. niimpa pistamme hynttyyt yhteen muiden nuorien kanssa ja akkiakos paalle 50 pariskunta sheikkaa yhdessa etukeulamastoa vasten. Hyva me. seilausretkesta tuleekin yllattavan hauska. Etenkin kuin pystyssa pysyminen on muutenkin vaikeaa, niin etta sitten alkoholin kanssa. Ja jossain vaiheessa Jonna paattaakin ottaa alakerran baarin haltuun ja luvassa on joka viinaa sekaisin. Ja sitten se ihmeellinen tapahtuu. kaiken ilon keskella pamahtaa soimaan Rasmuksen In the Shadows. Hyva etten putoa laidan yli..ja Maria sen melkein teekeekin. Niimpa puemme hanelle laivan ainoan pelastusliivin ja valmistaudumme rantautumaan. Tasta sitten kaikki huojuen huojumme Cabo San Lucasin yoelamaan...ja seuraavaksi taisimme menna nukkumaan..toivon mukaan..Ai niin ida karkasi hotelli huoneesta ja meni ottamaan lavan haltuun kesken hotellivieraille jarjestetyn viihde naytoksen puoliajalla. Voi kun olisi edes laittanut paidan paalle :)

No aamulla kaikki loytyvat siis huoneesta ja voimme ruveta suunnittelemaan viimeista iltaa. Ei siina sitten muuta kuin pikainen shoppailu ja allasbaarin kautta ranta bileisiin.Ja voi kun sattuikin olemaan happy hour 7am-7pm Kaiken maailman marka t-paita kisailujen jalkeen olemme saaneet tarpeeksi spring breakilaisista ja suuntaamme kohti hotellia. Vikan illan kunniaksi illastamme Paikallisessa hard rock cafessa. ja meno siellakin on hyvin lammin. Kyseessa on meinna ladys night..eli ilmasen viinan bileet mulle. Siella sitten tunnustamme jokainne omaa maatamme nakyvasti ja kuuluvasti ja lopulta Maria kiipea poydalle..Ja ida juoksee viereisen baarin tiskille antamaan tanssi naytoksen asiakkaille. Viela kun tuosta maksettaisiin.. Ja sitten viela viimesen kerran zoo yokerhon hamaraan..Tosin sulautuminen asiakaskuntaan vaikeutuu kovasti [paastani istuvasta metri kertaa metri sombrerosta.. No saanpahan ainakin paljon ihailuja ja kylla hattukin kiertaa useammat täit keraamassa..Kuuden aikoihin saadan sitten itsemme hotellille ja ehdimme viela muutaman tunnin nukkua ennen lahtoa lentokentalle...

Sitten alkaakin se paskin osuus.. Kolme paivaa putkeen ryyppaamisen jalkeinen krapula ja vesitornin kokoinen pino univelkaa eivat pista hymyilyttamaan. Lennon myohastyminen kahdella tunnilla ja jatkolennon missaaminen vain lisaavat rakkautta matkustamiseen.. Kaiken maailman kohelluksen ja sompaamisen jalkeen tullissa paasemme vihdoin kotiin sunnuntai yona ja kylla oma sanky tuntuukin hyvalta..

Mita tasta reissusta jai sitten kateen. No ainakin tuli todistettua, etta kylla Suomi vie voiton viinan juonnissa. Tieda sitten pitaisiko tuosta olla ylpea. Ja tuli tosiaan rakastuttua Cabo San Lucasin saahan ja rantoihin. Rusketus jai olemattomaksi, mutta ehka sita ehtii viela kuromaan kesan aikana. Ja ei tullut yhtaan Pabloakaan sivu matkustajana, joten voin sanoa etta onnitunut reissu..

Kiitos

Spring Break 2008, Cabo San Lucas!

ps. uteliaille voin laittaa kuvia tuonne kaikille tutuksi tulleeseen facebook sivustoon. Se on vain IN!

En sitten tieda miten tassa nain kavi, mutta naista niin kilteista ja suloisista lapsista on jotenkin kummallisesti tullut kasittamattomia vinku-iinoja. Tai no kyllahan ma siihen syynkin tiedan. Viimeset kaks viikkoa ollaan oltu kaikki aikalailla kipeita on ja off. Ja toi aiti kaikkein pahiten, joten han on ollut kotosalla ja etenkin tan viikon lapset ovat viettaneet aikaa oikeestaan joka paiva aitinsa kanssa.(mika on tietysti mulle ollut helppoa) Mutta tama on johtanut siihen, etta nyt ne ei sitten muuta teekaan kun valita ja vinku jatkuvalla syotolla. Silla toi aiti nyt vaan sattuu paastamaan ne niin helpolla ja tekee lahes tulkoon kaiken mita pojat tahtoo. Ja nyt sitten kun pojat on mun tai niitten iskan kanssa, niin yhdenkin kerran sanottuamme Ei, pikku devilit ryntaa ruikuttamaan aitia. Hauska se on toisaalta huomata miten akkia ote karkaa kasista pineten lasten kanssa, kun niitten antaa vinkumalla saada asioita periksi. Etta muahan ei kiinnosta niiden ruikutus, korkeintaan joutuvat huoneeseensa istumaan ja helpostihan se toimii, jos ei ole aippa maisemissa, mutta jos he tietavat, etta paikalla on joku, jolta saa asiat helpommin, niin tokihan ne sinne ryntaavat. Eihan nama lapset mitaan tyhmia ole. Odotan vain milloin tuo aitillini ymmartaa vaihtaa kuria ennen kuin on liian myohasta. Tai no aika pahalta nayttaa jo nytten..No joka tapauksessa, pitaa vain pitaa mielessa, etta nama eivat ole minun lapsia. Valilla se vain on vaikeaa kuunnella yhtajatkoista vinkumista joka paiva. Silla mina olen vasta 19 -vuotias nuori, enka ole viela valinnut perhe-elamaa koitolleni. Enka varmasti valitse viela pitkaan aikaan. Valilla sita vaan kaipaa sita omaa vapautta, jota taman ikaisilla ihmisilla tulisi olla. Sita vapautta tulla ja menna silloin kun huvittaa ja paistaa munia juuri siihen kellon aikaan kun haluaa. Tai lahtea autolla ajamaan jonnekkin keskella yota kaatosateessa. Vaikka kuinka pidankin tasta perheesta ja viihdyn heidan kodissaan.. Valilla vaan tuntuu, etta elaa nakymattomien kaltereiden takana..katsellen ulos ja haikaillen viilean jarven rantaan.. huoh..

Valilla elama ei ole helppoa. Ensin noin viikon niistamisen ja yskimisen jalkeen luulen, etta olen vihdoin parantunut...Ja paskat, sitten iskee alyton lihassarky, paansarky ja lopulta kuume. Siina sitten koitan nukkua, mutta eihan siita mitaan tule kun kroppa on tuli kuuma ja pakaroita koskee. En edes muista milloin viimeksi olisin ollut kuumeessa. Hauskaa se ei ainakaan ole..No saan sitten viimein unta ja heraan aamu seitsemalta paa sekaisin tarkistamaan puhelinta, kun tekstiviesteja on parahdellyt muutama. Luen ensimmaisen viestin, joka sanoo etta Merilyn burned down..En saa millaan paahani, mita rakas Siirini yrittaa talla sanoa, mutta lasken sen Siirin college sekoilujen piikkiin, Ei olisi eka kerta ;) No mutta sitten luenkin Antin lahettaman viestin, kuinka Lyni on palanut tana aamuna...Noooooo!!!!! Elamani on palasina, missa mina nyt sitten joraan aamuun asti hittiputkea ja tanssin romanttisia hitaita Celin Dionin tahtiin..voi tata murheen paivaa..

Suuret osan ottoni Marilynin muistolle!!!! ;)

No koska tassa maassa jokainen erikoispaiva on yhta vouhotusta ja kaupallista sotkua, paatin sitten minakin ottaa osaa vouhotukseen ja jarjestin pojille ystavanpaiva/naamias juhlat. Ja mita se sitten sisalti? kasa pain ilmapalloja(punaisia ja vaaleanpunaisia), sydammen muotoisia kaulalappuja, kekseja, mansikoita, mansikkamaitoa ja nelja ylivilkasta mukeloa. No mutta lapsilla ainakin oli hauskaa ja en itsekkaan ehtinyt tylsistya. Hauskinta ehka koko paivassa oli urhoollinen 4-vuotias ritari, joka paatti pelastaa prinsessa ajettavalla lasten jeepilla.. Nain siis nykyajan ritarit ;)

Ja tietenkin sitten illalla mentiin tyttojen kanssa syomaan Juusto kakkulaan.Mika tosin osoittautui talla kertaa ei niin super mukavaksi. Syy tahan loytyy naapurikansastamme. Kylla mulla vaan on sellanen tunne etta meidan porukassa pyorii aivan liikaa kelta sinista varia. Pakko ruveta tekemaan asialle jotain..

No mutta siina siis oli ystavanpaiva..ilman omaa poikaystavaa..byaah.no mutta selvisin. Ei muuta ku paasiasta odottamaan. Kaupan hyllyt ainakin ovat jo taynna suklaa munia ja koreja, Hyva etteivat tunkeneet niita jo ystavanpaiva kraasan paalle :D

ouh boy...

Jotta siis saastyisin hieman kirjoittamiselta toivotan kaikille tasapuolisesti hyvaa ystavanpaivaa! Rakastaakaa toisianne ja jakakaa kukkia yms. Olkoon Onni teidan keskellanne..

Joo ja sillei..Oikeasti mua vaan vituttaa kun ei ole oma kulta taalla. ;)

<3

Eli nyt on sitten varmistunut lahto kohti Meksikoa 13.3 kello 01.40. Cabo San Lucas, here we come!!! I cant wait.. Im sooo excited.

Tulee kylla varmasti olemaan unohtumattomat kakskymppiset, jos nyt sitten ikina selvitaan hengissa takaisin. No mutta paikkana sen pitasi olla melko turvallinen, koska se on niinku siina saari osassa Meksikoa, jos kukaan nyt mitaan maantiedon tunneilta muistaa.

Ei muuta kuin saastamaan rahaa :)

Niimpa siis alkoi matkamme torstaina 31.1 kohti lunta ja tuiskua. Mina yhdessa perheeni kanssa hyppasin autoon sateisena paivana Kalifoniassa ja suuntasimme kurssin kohti Lake Tahoe:ta. Parin tunnin ajomatkan jalkeen vesisade muuttuikin yllattaen lumisateeksi ja lunta rupesi olemaan vahan siella sun taalla. Hetken lisaa matkattuamme tormasimme renkaiden tarkistus pisteeseen. Vain nelivetoiset talvirenkailla saivat menna lapi. Kaikki muut joutuivat vaantamaan ketjut autoihinsa. Ja taytyy kylla myontaa, etta en ole koskaan ihka oikeita ketjuja nahnyt autoissa. Hassua sinaansa. No matka jatkui meidan mukavalla nelivetoisella perheautolla, mutta ei aikaakaan kun jouduimme pysahtymaan jalleen. Motari oli suljettu lumimyrakan aiheuttaneiden onnettomuuksien takia ja raivaustoihin kuluisi aikaa ainakin tunti ellei kaksi. No siina sitten pysahdyimme paikalliselle huoltsikalla ja vessa jonossa tuli puheeksi saa. Siina sitten Texasista kotoisin oleva nuori mies kysaisee, etta mika siella teilla oikein aiheuttaa vaarallisia tilanteita, etta onko kyseessa ja vai lumi.. Taman jalkeen han myontaa, ettei ole tottunut ajamaan talvisissa olosuhteissa, mutta on kovasti matkalla kohti vuoristoa. Ei muuta kuin lykkya pyttyyn hemmo.(toivottavasti ei osuta tielle samaan aikaan ;) No vihdoin paasimme sitten takaisin motarille, mutta jouduimme pysahtymaan useita kertoja lukuisien onnettmuuksien takia. Sen siita saa kun kasvaa Kalifornian rannoilla ja paattaa eras talvi lahtea lumen keskelle lomailemaan. 8 ja puolen tunnin ajomatkan jalkeen paasemme sitten vihdoin perille ja kellohan onkin jo 10 illalla. Normaalisti tama matka kestaisi about 3 ja puoli tuntia..

Seuraava paiva onkin sitten paljon parempi. Paasen laskettelemaan yhdelle korkeimmista vuorista Jarvi Tahoen ymparilla. Ja kylla on sitten upeita maisemia. Ja lumimaara rinteissa on aivan kasittamaton, on kuin pumpulissa laskisi. Ei siina, etta Messilan rinteissa jotain vikaa olisi.
Ja ehka paivan hienoin kokemus on lasketella Nevadan puolelle. Eli taas saatin yksi osavaltio lisaa listaan ;) Ja viela hauskempaa oli huomata kuinka Kasino rakennukset alkoivat samasta pisteesta kuin Nevadan osavaltion raja.

Seuraava paiva onkin sitten pelkkaa pulkkamakea ja lumiukkoja lasten kanssa. Ja tosiaan tamahan on ensimmainen kerta perheen aidille pulkkamaessa. Ja kuinka ollakkaan koko laskeminen on paljon hauskempaa vanhemmille kuin lapsille. Myos tekemani pienoinen lumilyhty on talle perheelle uusi kokemus ja he ovat kaikki aivan innoissaan. Harmi etta nama lapset joutuvat matkaamaan nain pitkan matkan paastakseen temuamaaan lumessa.

Sitten koittaakin sunnuntai ja kuinka ollakkaan, lunta on tullut yon aikana niin paljon, etta isa joutuu kaivamaan tiensa autolle. Sitten han paattaa lahtea ajamaan Starbucksiin hakemaan kahvia, mutta hupsis keikkaa 200 metrin jalkeen ottaa lumikerros vastaan ja auto juuttuu lumeen. Ei sitten muuta kuin koko perhe kaivamaan ja tyontamaan..noin 3 tunnin jalkeen autoon saadaan takaisin paikalleen ja jaadaan odottelemaan auraus autoa, joka meinaa melkein unohtaa meidan osoitteen. Vihdoinkin kello 14.00 tienoilla paastaan lahtemaan kotia kohti. Ja onneksi kaikkien kommelluksien jalkeen paasemme kotiin jo 3 ja puolessa tunnissa. Kaikki ovat puhki ja poikki, mutta turha tama reissu ei ollut. Minulla ainakin oli alyttoman hauskaa ja koko perhe oli yhta mielta etta sinne on mentava uudestaan.

Ja mita tasta sitten voin todeta. En mina kykenisi elamaan lopun elamaa, ilman lunta.. no way..

Tanaan on sitten tultu puoli valiin mun matkalla. Eli 6 kuukautta on plakkarissa.. Jihuu!!! Enaa toiset kuusi kuukautta ja koti-maa haamottaa. Nyt kun katsoo ajassa taaksepain, niin nopeastihan se on pyorahtanyt loppujen lopuksi. Ja sellainen kutina tassa on etta viimene puolisko menee viela nopeammin.Tanaan ilmottauduin juuri kursseille taalla paikallisessa yliopistossa, etta kylla tulee olemaan sutinaa koko kevaan ajan. Ja pitas tossa viela Meksikoonkin ehtia synttareita juhlimaan. Saa nahda ehdinko enaa chillata ja katsoa telkkua paivisin =) No ehka olen tehnyt sita jo tarpeeksi. Nyt on taas aika palata normi Jonna arkeen ;)