IRC-Galleria

"Joko kalvaa yksinäisten hetkien onnellinen odotus
Helvetin keskelle tipahtanut hetkellinen ihana kaipaus"

Tiedän että alan aivan pian ( viikon, kuukauden, vuoden sisällä? ) häiriökäyttäytyä. Tiedän että tekisin mitä vain turruttaakseni kivun. En juuri nyt oikein kykene keskittymään muuhun kuin siihen että pelottaa, kaduttaa ja sattuu. Jos voisin itkeä, itkisin, mutta olo on vain lahna. Ahdistaa, tekisi mieli pimentää asunto ja maata viikko sängyssä syömättä ja juomatta ja ajattelematta, toivoa että todellisuus unohtaisi minut.

Tiedän että otan itseni liian vakavasti ja tiedän että pitäisi olla välittämättä. Vituttaa olla ihminen joka ei kykene hallitsemaan mitään itsessään.

Jos tulette käymään, hymyilen ja nauran, mutta all that glitters isn't gold when inside it's dead.

On naurettavaa, miten paljon olen kuunnellut Ultranoirin Why can't we believe we can't be loved?ia, enkä ole tajunnut sitä, en ole ymmärtänyt mitään, kunnes avasin silmäni itselleni ja todellisuudelle ja tajusin.