IRC-Galleria

Viime yö oli jokakuinen itsemurhayö. Sama toistuu joka kuukausi, sillä en ikinä tajua ostaa buranaa ajoissa.

Yöllä klo 0200 on liian myöhäistä lähteä apteekkiin, kun ainoa mitä voi tehdä on kieriskellä itkien sängyssä kun kuumat ja kylmät aallot pyyhkii vuorotellen yli ja joku repii ja korventaa sisälmyksiäni hiljaisella tulella. Toivoin että taju lähtisi tai kuolisin. Olisin varmaan mennyt hyppäämään alas parvekkeelta jos asuisin ylempänä.

Kompuroin muutamasti vessaan oksentamaan, koska kipu ja aallot saivat voimaan pahoin.

Olin sekaisin, ja harkitsin soittavani ties kenelle. Ekana mielessä 112 mutta se jäi tälläkin kertaa tekemättä.

Muutama tyyppi kävi mielessä, ihan vain jotta saisin kuulla jonkun äänen. Olin varmaan kuumeessa, koska luulen että hourailin jotain itsekseni jossain vaiheessa, ja tiesin että myöhemmin hävettäisi jos olisin soittanut jollekin ja houraillut itkuisena sille.

Nukahdin vihdoin joskus aamukuudelta ja nukuin kunnes piti lähteä kouluun.

Fyysistä hyvää oloa niiiiiiiiiin osaa arvostaa noiden öiden jälkeisinä päivinä. Joten oon niin iloinen että se on taas ohi ja burana on jälleen hetken ostoslistalla kunnes se unohtuu. Vittu, että olen tyhmä, kun tätä ei oikeasti tarvitsisi kärsiä..

Heitin teknisen piirtämisen kurssin vittuun. Ei kiinnosta, joten se siitä.

Aikamatkustajan vaimo on ehkä yksi ihanimmista kirjoista joita olen pitkään aikaan lukenut.