IRC-Galleria

Väsyttää niin kamalasti. Luulen et menen nukkumaan ihan TOSI aikaisin tänään. Koska nukkuminen on ihanaa. Ja on myös ihanaa olla edes puolivalveilla koulussa.

Keksin eilen idean joka johti inspikseen ja oon nyt ihan mmhmm kirjoittamassa yhtä juttuu. Oon myös syttynyt ihan täysin pleikkari-ajatukselle. Mmhm. Pelkkiä kivoja juttuja oikeastaan päässä paitsi se että täytyy siivota ja.. välillä tulee sellaisia muutaman tunnin kestäviä maanisia rakastusolokohtauksia jotka johtavat lyhyehköön masentelustabbystabby-fiilikseen mutta siis voin kuitenkin niin paljon paremmin nyt.

Mut siis vähitellen lähes kaikki ahdistus kadonnut ja oon koko ajan sillai IHAN OKEI, OIKEESTI. Toki valitan kaikista pikkujutuista niin kuin aina mutta se ei kyllä tule musta lähtemään millään.. ellei sitten ajan myötä.

Ihanan hämmentävää kyetä hymyilemään ja juttelemaan ja tarttumaan hetkiin.

Ah, nasujaiset. Olisipa minulla ollut asialakki ja ruoska niin hauskuus olisi maksimoitunut huippuunsa. Mutta huudattaminen ilman oheiskrääsääkin kävi ihan hyvin aggressioiden purkamisesta. Kaikki kävi aika perinteisesti, eli käskyttämiset, kermavaahdot, vesipyssyt, orjamarkkinat ja hyppyyttäminen pitkin keskustaa.. lopuksi palvontamenot tuomiokirkolla ja kutsu jatkoille.

Illalla siis nasujatkot Kaisaniemessä ja sitten ilotulitukset. Toivottavasti tuo prkleen sade ei pilaa koko iltaa.

Saroni sanoo:
mut oikeesti on niit ihmisii jotka sattuu tykästyy suhun vaik oot fucked up ja tollanen
Saroni sanoo:
ne vaa on vaikee löytää

Viime yö oli jokakuinen itsemurhayö. Sama toistuu joka kuukausi, sillä en ikinä tajua ostaa buranaa ajoissa.

Yöllä klo 0200 on liian myöhäistä lähteä apteekkiin, kun ainoa mitä voi tehdä on kieriskellä itkien sängyssä kun kuumat ja kylmät aallot pyyhkii vuorotellen yli ja joku repii ja korventaa sisälmyksiäni hiljaisella tulella. Toivoin että taju lähtisi tai kuolisin. Olisin varmaan mennyt hyppäämään alas parvekkeelta jos asuisin ylempänä.

Kompuroin muutamasti vessaan oksentamaan, koska kipu ja aallot saivat voimaan pahoin.

Olin sekaisin, ja harkitsin soittavani ties kenelle. Ekana mielessä 112 mutta se jäi tälläkin kertaa tekemättä.

Muutama tyyppi kävi mielessä, ihan vain jotta saisin kuulla jonkun äänen. Olin varmaan kuumeessa, koska luulen että hourailin jotain itsekseni jossain vaiheessa, ja tiesin että myöhemmin hävettäisi jos olisin soittanut jollekin ja houraillut itkuisena sille.

Nukahdin vihdoin joskus aamukuudelta ja nukuin kunnes piti lähteä kouluun.

Fyysistä hyvää oloa niiiiiiiiiin osaa arvostaa noiden öiden jälkeisinä päivinä. Joten oon niin iloinen että se on taas ohi ja burana on jälleen hetken ostoslistalla kunnes se unohtuu. Vittu, että olen tyhmä, kun tätä ei oikeasti tarvitsisi kärsiä..

Heitin teknisen piirtämisen kurssin vittuun. Ei kiinnosta, joten se siitä.

Aikamatkustajan vaimo on ehkä yksi ihanimmista kirjoista joita olen pitkään aikaan lukenut.

Ulkona taivaskin sanoo että syksy tulee, ja vesi koputtaa ikkunaan. Kaduilla on jo oransseja lehtiä, ja tupakkakallioiden ruoho on tunkkaisen keltaista.

Nauroin hysteerisesti koko kaksituntisen koulupäivän ajan. Koska kauhu, joka sulattaa luut. Nauroin, koska tiedän että tästä vuodesta tulee vielä enemmän fucked up kuin ensimmäisestä. Koska se energia, jota mulla oli vuosi sitten, kulutti itsensä loppuun jo ekan puolen vuoden aikana.

Se on tosi huvittavaa, että mä vaan vaellan päämäärättömänä ja ihan kuin jossain sumussa. Koska en tiedä mitä olen tekemässä, tai mitä haluan tehdä. Enkä tiedä sitä, kuinka kauan jaksan tehdä asioita joita en välttämättä halua tehdä. Enkä sitä, kuinka kauan jaksan tietämättömyyttä. Enkä mä tiedä, onko tietämättömyys se ongelma, vai se että luulen tietäväni jo tarpeeksi.

Pitäisi saada nyt joku kipinä, ettei menisi ihan vituiksi kaikki jo heti alkumetreillä.

Siihen asti äksdee, äksdee, koska se on yksi mun harvoista erityistaidoista nenän nyrpistelyn ja valittamisen lisäksi. Ja loppujen lopuksi mä olen äksdeessä todella etevä. Eivät kaikki osaa nauraa hysteerisesti silloin kun oikeasti vaan.. kauhu.

Huoh. Kiitos kivasta kesästä. Kiitti varsinkin muutamalle supererityiselle. Lähden kohta keskustaan nauttimaan sateesta!

Heräsin siihen että minulla oli kylmä.

Viimeistään silloin kun aamulla herää eikä ole tukahduttavan kuuma/kuuma/edes lämmin, on ihan pakko tajuta että siinä se vitun kesäloma meni.

Olen kauhuissani.

Ostin eilen lisää kirjoja. Wildea ja Burnettin Pikku Prinsessan, tosin englanniksi. Ja Coelhoa, koska kaikki mikä on alle 15 euroa näyttää minun silmissäni halvalta, tai siis pystyn uskottelemaan itselleni vielä silloin että maksamani hinta ei ole hävytön.. yhdestä kirjasta.

.. Vaikka se on. Suru.

Tein epävirallisen päätöksen ostaa yhden kirjan joka kerta kun Vituttaa Kunnolla, koska se on todella terapeuttista. Joten tästä edespäin ylimääräiset rahani eivät kulu paskaruokaan, mikä on hyvä, koska paskaruoka vain kasvattaa vitutusta. Tosi yksinkertainen ratkaisu tosi yksinkertaiseen ongelmaan, mähän olen miltei nero. Tän on ihan pakko toimia, suunnitelma on lähes täydellinen!

Itsepetos on tosi terapeuttista myös.

Oikeasti kaikkein toimivinta olisi se että käskisin maksumiehiä olemaan laittamatta mun tilille rahaa enempää kuin viisi euroa viikossa. :´D

Mili sanoo:
oh no
Mili sanoo:
every day is exactly the same
jää suli. sanoo:
joo
Mili sanoo:
mut pixiesin where is my mind pelastaa.
jää suli. sanoo:
nyt sun tarvii vaan löytää biisi nimeltä "here is my mind"
jää suli. sanoo:
tai "there is my mind"
jää suli. sanoo:
sit oot terve.

Illalla kun niiden unettava/hämmentävä/mitenvaan vaikutus on hälvennyt mutta yömaniaan on vielä aikaa, tuntuu kuin joku pitelisi veistä mun kurkulla. Kädet hikoaa, rintaa pistää ja tuntuu kuin mikään happi maailmassa ei olisi tarpeeksi. Ongelma on enimmäkseen fyysinen, ahdistus ei ole päässä. Gosh, en halua olla näin fucked up ja paniikissa koko ajan ilman mitään loogista syytä. Tulisipa joskus tilanne, jossa kuuluisi pelätä oikeasti. Osoittaisipa joku mua aseella, olisipa jokin todellinen uhka. Ehkä sitten mun ruumis osaisi erottaa milloin pitää säikkyä kuollakseen ja milloin ei. Tämä on naurettavaa. :D


Huomenna menen vaihtamaan huulikorun pienempään ja ostamaan vaatteita ja hiusvärin.


Voi hitto, haluaisin niin nyt päästä harhakuvan syliin ja kiehnätä ja suudella. Mutta kokonainen todellisuus välissä, voi se on niin väärin, niin epäreilua.

There could not have been a lovelier sight; but there was none to see it except a strange boy who was staring in at the window. He had ecstasies innumerable that other children could never know, but he was looking through the window at the one joy from which he must be forever barred.

Ja minä jaksan olla katkera ja kateellinen vuodesta toiseen. Ah ja voi, miksi et Peter koskaan lentänyt minun ikkunastani sisään?

Mennään puistoon kuolemaan koska Peter Pan doesn't exist.

Vihaan kun tietokone tekee asioita joita en ymmärrä, pelkään sen räjähtävän käsiin ja kaiken katoavan tuhkana ilmaan.

Ärsyttävää kun ei tajua näistä mitään. Aloin täristä äsken kun taas jotain vitun erroria ja jotain.. jotain.. oikeasti menen jonnekin vitun kurssille joka tekee musta nörtin. SuperNörttiKurssi. Sit tiedän kaiken kaikesta.

En menisi, vaikka sellainen kurssi olisi, koska laiskuus. Jos asioiden oppiminen olisi mahdollista matrixtyyliin niin ok. 8D