IRC-Galleria

Mun hiukset on kasvaneet jo niiiin pitkiksi ja u-p-e-i-k-s-i ja tummiksi ja kiiltäviksi.

Mutta tietenkin ne kasvavat tästä edespäin VIELÄKIN pidemmiksi ja upeammiksi ja tummemmiksi ja kiiltävämmiksi.

Harmi että kukaan ei taida oikeasti nähdä näitä silloin kun nää on kaikista puhtaimmillaan.

Silti. PALVOKAA MUN HIUKSIA, TE RUOJAT!


Antaa olla viimeinen kerta kun vedän näin paljon kofeiinia. Luojaaa. Ei tietenkään nukuta yhtään. Väsyttää vaan, ja turruttaa, mutta silmät pysyvät maagisesti lautasenkokoisina ja auki.

Kossshhhhmisen tieeeeeetokoneruuuuudun taiiiiikaaaaaa.

Näpynäpy

näpy
näpynäpynäpy

nyt loppu sit. Ehkä.

Ai niin. Tämänvuotinen Torkkelin Halloween-juhla oli niii-in paska. Viimevuotinen oli parempi, eikä tämä siis mitään nostalgiaa.. pelkästään. Se OLI parempi.

Mut kiitos kuitenkin yrityksestä.

Ei, kyllä mä menen vielä keuhkosyöpäilemään.

Ja muuten, tuli mieleen, tänään illansuussa äkillisessä inspiraatioisen ja yhteistyöhaluisen luovuus-aivolohkoni vallankaappauksessa kirjoitin onnellisena paperille lauseen:

ÄLKÄÄ MUSTA HUOLEHTIKO. MÄ EN OLIS MISSÄÄN MUUALLA NIIN MIELELLÄNI KUIN TÄÄLLÄ. PAITSI TIETYSTI MIKÄ-MIKÄ-MAASSA.

***

Sain myös äsken muutaman sata sanaa kirjoitettua NANOTEKSTIÄNI. Ach. Tämän nk. kirjan nimi on vaihdellut suuresti viime päivien aikana. Tällä hetkellä se on "Peilikaupunki". Inspiroiduin Carrollin Trough the looking glassin alusta niin, että laitan sen quoteksi nanokirjani alkuun. Siksipä saattekin näytteen kirjastani nyt! Nimittäin sen quoten.

"Jos et ole kiltti, pistän sinut peilitaloon", hän sanoi. "Mitäs siitä tuumit?"
"No, jos kuuntelet etkä koko ajan keskeytä minua, Milli, kerron millainen peilitalo on. Millainen luulen sen olevan. Ensiksi tuo huone, jonka näet peilissä - sehän on tarkalleen samannäköinen kuin meidän olohuoneemme, paitsi että kaikki on päinvastoin. Voin nähdä kaiken jos kiipeän tuolille - paitsi tietysti avotakan reunaa. Voi miten toivon että näkisin juuri takanreunan! Haluaisin mielelläni tietää pidetäänkö sielläkin talvella tulta takassa. Sitähän ei voi koskaan tietää."

- Lewis Carroll: Liisan seikkailut peilimaailmassa
suom. Kirsi Kunnas ja Eeva-Liisa Manner

Tajusin myös että koko mun kirja rakentuu sille että MASTURBATION LEADS TO DEATH. Kysykää mesessä tarkempaa informaatiota kun mun monimutkaisista aivoituksista ei muut ihmisapinat tajua hittoakaan ellen selkeästi tähdennä mistä on kyse. *hieman ylpeää nenän nyrpistelyä pilke silmäkulmassa*

Nanowrimo tietysti verottaa koulunkäyntiä. Pitäisikö mun nyt siis kuunnella intuitiota vai vastuuntuntoni ääntä? Tai ehkä ne ovat tässä tapauksessa sama asia, ja oikeasti tiedän varsin hyvin että mun pitäisi kerrankin hoitaa tää koulujuttu kunnolla, sen sijaan että höpöttäisin runkkaamisesta ja ihmemaasta.. Äh.

Seuraavan kirjoitin äsken kun tunnustelin haluanko vielä tupakkaa vai en. En tiedä kirjoitanko tarkoituksellisen koomisesti, enkö vain jaksa vai olenko luonnostani näin hassu. En ole varma tuleeko tästä osa kirjaani. On vaikeaa olla minä kun kirjoittaa aina joko tätä tai melodraamaa. Tai pornoa. No, porno ainakin on hyvä, luulisin. Näillä näkymin kirja tulee kuitenkin VARMASTI sisältämään pitkän henkilöluettelon ja "Esinäytöksen", jossa kirjailija kuvittelee olevansa Jack Kerouac. Tai ehkä siitä tulee "Esinäytös, jossa kirjailija kuvittelee olevansa Jack Kerouac." Huomaa lainausmerkkien paikat.

Anyway.. :

" Sinä aamuna hän oli herännyt yksin tyttöystävänsä Sarahin asunnosta ja tuntenut muutoksen kipinän rinnassaan. Hän oli pakannut varaparranajokoneensa muovikassiin ja jättänyt huomaavaisesti keittiönpöydälle keltaiselle muistilapulle kirjoitetun viestin: "Olet liian tuttu ollaksesi enää maaginen. Nähdään seuraavassa elämässä, kultaseni." Jälkikirjoituksessa luki: "P.S. Sinulla oli tosi hyvä perse."
Napatessaan jääkaapista mukaansa puolikkaan kanankoiven Alexander oli epäröinyt hetken, kenties hän oli tuntenut itsensä hieman varkaaksi. Hehän olivat kuitenkin nyt eronneet. Toisaalta Sarah ei ollut tiennyt sitä tuolla hetkellä, joten kanankoiven syöminen ikään kuin kuului vielä miehen seurustelusuhde-etuihin.
Hetken pohdinnan jälkeen tämä nuori mies oli päätynyt kanankoiven ottamiseen, sillä hänellä oli ollut todella helvetinmoinen nälkä. Lopulta Alexander oli astunut ulos ovesta ja jatkanut kävellen kotiin, jonne oli Sarahin asunnolta viisisataa metriä. "

Täytin nanon foorumeilla kyselyä kirjastani.

"What the readers will learn?" - THAT MASTURBATION ACTUALLY MAKES YOU JUMP TO THE RIVER (AND DROWN) & GETTING HIGH LEADS YOU TO WONDERLAND.. LITERALLY.

...Hei, ehkä olisi helpompaa kirjoittaa koko nano NANOROMAANIN KIRJOITTAMISPROSESSISTA! Ihan käyttökelpoinen idea, vai mitä? Ehkä voisin kartuttaa sanamäärääni laittamalla mukaan listan kaikista mahdollisista kirjani nimistä joita olen miettinyt. 8D

Nanoromaanini edistyminen ensimmäisenä / 30 yönä:

n. 1500 / 50 000 sanaa kirjoitettu
4 kuppia kaakaota juotu
3 savuketta poltettu

Ykköseltä tuli äsken Sonja - niminen saksalainen leffa. Katsoin sitä kasvavan ahdistuksen vallassa. Tuli mieleen eräs (molemmin puolin) intiimi platoninen ystävyyssuhde joka mulla on ollut, vaikka tuossa leffassa päähenkilötyttö olikin Sillä Tavalla rakastunut parhaaseen ystäväänsä.

Sotkin tietysti naamani loppua kohden.

Turruttaminen ei ole erityisen vaikeaa, mutta unohtaminen on mahdotonta. Eikä tarvita paljoa, että vanhan haavan saa kynsittyä auki jos jostain ilmestyy sille pieninkin virike.

Rintalastan alla sellainen tunne.. tunteellinen tunne.

Äh, vitut. Elämä, maailmankaikkeus ja kaikki. Menen lukemaan Liisasta Ihmemaassa. Ja nukahtamaan.

Ai niin. Pistin psykologikäynnit poikki viime torstaina. En tarvitse sitä (enää?). Kenties tarvitsin joskus, en ole varma. Emiliat ovat sillätavalla hassuja eläimiä ettei niillä muisti oikein kunnolla riitä ikäville asioille. Ja siis enhän minä nyt sitä kiellä ettenkö olisi ollut aivan sekaisin / henkisesti paskana viime keväänä-kesänä, se nyt on vain niin että kaikki on suhteellista, ja on vaikea sanoa miltä musta tuntuisi nyt ILMAN niitä käyntejä dagmarinkadulla. Joten ei ole alkuunkaan selvää että olisin oikeasti tarvinnut ammatti-ihmisiä tai että ne ovat vaikuttaneet merkitsevästi siihen miltä musta tuntuu nyt. Jne jne.

Oon nähnyt toistuvasti unia joissa mun hiukset on kullanvaaleat tai värjään ne unen aikana vaaleiksi.

Tulkitsen sen niin että osa musta haluaa oikeasti vaalentaa taas. Mut kun se ei oo oikeesti niin helppoa ja nopeaa kuin unissa. Mun pää on nyt niin tumma. Niistä tulis ensin jotain ihan kamalaa. Etenkin mun omilla värjäystaidoilla. Ja vaikka menisin mihin kampaamoihin niin tulos ei miellyttäis silmää. Ehkä ei edes vaikka väri olisi hyvä. Musta tuntuu että oon yksinkertaisesti karistanut kullanvaaleuden itsestäni. On ihan eri asia olla blondi nättinä ja söpönä 13-vuotiaana kuin olla blondi nyt.

Ajatellaan vain Tiinan päätä sen jälkeen kun se törkkäsi mun käteen vaalennuspurkin ja käski värjätä sen hiukset.. Hmmmhm. Hahaa, muovikorvat hiipii taas mun mieleen. Kuukauden paras juttu epäilemättä.. 8D


Mut siis pointti on se että en haluu ottaa sellaista riskiä. Koska en haluu näyttää leopardilta. Etenkin kun mikään muu mussa ei ole erityisen kissamaista. Meow.

Täytyy vain hyväksyä tosiasiat.

Kuten se että mulla on hiton vähän aikaa vääntää kuviksen pyhimystyö. Shite.

Okei, stressit on stressailtu, nyt osaan suhtautua siihen pieneen ikävään iltapäiväyllätykseen vähän realistisemmin, eli ei maailma siihen kaadu vaikka isännöitsijä mut mielellään teurastaisikin.. Hmmphm.. Shit happens.

Mulla on taas Bridget Jones - ilta. Aka Suurien Tyhjien Lupausten ilta. Elämä olisi niin tyhjää ilman tällaisia hetkellisiä itseluottamuksen puuskia..

.. Jotka murskaantuu heti seuraavana päivänä illansuussa kun kaikki äsmarketin satsumat on viety mutta pullatiski on täynnä tavaraa.

*sigh*

Mulla ei ole aavistustakaan siitä milloin mulla meni filmi poikki. Heräsin puoli kahdeksalta toiseksi kamalimpaan darraan mitä mulla on ikinä ollut. Kämppä näytti hämärässä hämmentävän siistiltä ja ilman sitä päänsärkyä ja oksennusta kurkussa olisin luullut että koko eilisilta oli ollut pelkkää unta vain. Vedin nassun täyteen buranaa ja nukuin iltapäivään.

Vanha tuttu rakas ihana sunnuntaiklisee: En juo enää ikinä.

Heikottaa, ja tekee niin hitosti mieli kanaa etten kestä. Ihanaa, lämmintä pehmeää valkeaa rasvaa tihkuvaa kanaa. Aamulla teki niin vitusti mieli suolaa että ihme kun en hakenut sitä keittiöstä ( okei, ei se ihme ole, en vain kyennyt nousemaan sängystä ) ja ripotellut suoraan purkista päälleni.

Mmhm.. Steissin äsmarketista voisi hakea kanaa.. Tosin tämännäköisenä en kyllä lähde minnekään. Voisko joku tuoda mulle kanaa? Please? Tuokaa mulle kanaa.

Laatuleffailta Tiinan kanssa. 8DD

Musta tulee vielä aatelinen.

Kyllä, voi kyllä, ja SITTEN TE KAIKKI KUMARRATTE MINUA!!111

Olen puhunut. Menkää.

Näin unta. Taisin nähdä Suomen sodasta. Hassua. Sekotin kaikki henkilöt ja ajanjaksot. Ruotsi(Suomi) piti hallussaan Kankaantaustantien loppupätkää, Venäjällä oli pieni pala Mattilantietä. Jossain vaiheessa joku venäläisten pääjehu katosi koiria pakoon Siwalle päin, jonka perään lähdin. Siwalla oli suuri mainos Kalevalasta.

Sitten jossain vaiheessa olin yhtäkkiä teatterilavalla. Chad Michael Murray tuli vaivihkaa taluttamaan mut pois lavalta ja sanoi että "Sun ei pitäis olla täällä, eihän". Olin veltto ja ihastunut ja annoin sen tehdä niin. Sanoin "Se vanha nainen antoi mulle puvun ja yhden repliikin". Chad Michael Murray sanoi "Ei se ole sun repliikkisi, vaan mun", enkä jaksanut laittaa vastaan koska Chad oli niin söpö. Sitten istuttiin backstagella kahvilapöydässä ja olin rakastunut ja Chad Michael Murray.. äsht, en muista enää mitä kaikkea me puhuttiin.

Rakastan julkkisunia. En edes oikeasti ole mikään Chad Michael Murray - fani.. http://i.xanga.com/eLlis_x3/chad%20michael%20murray.jpg

.. mutta oli se uni silti ihan kiva.

Mitä jos mä vaan annan oikeesti olla enkä tunne huonoa omaatuntoa siitä. Koska luultavimmin sitten kun olen ihan täynnä rentoilua, kaikki aivollinen toiminta alkaa taas sujua.

Joten tästä edespäin keskityn aivottomuuksiin eli alkoholiin ja kikatukseen. Vuosi saattaisi riittää.

Haha, tää alkoi hyvin, ainakin kikatuksen aloitin heti nyt.