IRC-Galleria

Kun multa eilen aamulla kysyttiin että voisinko mun normiduunin sijaan istua tämän päivän yhdessä aulassa vastaanottohenkilönä ni ajattelin hiljaa mielessäni että " JESSSS!!", koska eilen oli illalla tosiaan se Egotripin keikka ja osasin aavistella että saattaa olla tiedossa lievää lihasvelttoutta tarmokkaan jorauksen seurauksena tälle päivälle, ni iisi istumatyö sopisi mun päiväjärjestykseen mitä mainioimmin.
Olisinpa vaan tiennyt paremmin...
No aamulla heräsin jo kärttysenä huonosti nukutun yön jälkeen (pyöriskelin ja heräilin koko ajan painajaisiin), missasin dösän ja lähin juoksee toiselle dösärille toivonpilke silmissä, kunnes näin parinsadan metrin päästä miten sekin bussi kaasutteli ohi. Vanne pään ympärillä alkoi kiristää.
Tuli kylmä ja turhaan tapailin taskusta mun pipoani, koska se oli juostessa tippunut matkalle. Niinpä niin.
Seuraavia busseja jos olisin jäänyt venaamaan en olisi ehtinyt ajoissa töihin, joten lähdin kipittämään takaisin kotia kohti herättelemään pikkuveljeä, jos se vaikka viittis tehä palveluksen mulle (vapaapäivänään kello seitsemän aamulla) ja lähteä heittämään mua autolla töihin. Oonpa kiva.
Etsin pipoa tältä 700:n metrin matkalta, mutta ei näkynyt missään, niin oletin että joku onnekas oli jo löytänyt sen ja laittanut taskuun. Otti päähän.
Ihana mussukka pikkuveikka kampesi ittensä tosi tyytyväisenä ylös lämpöisestä pedistä ja lähdettiin naamat norsunvitulla lömpsyttelemään kohti parkkihallia mun kirjoitettua etsintäkuulutukset mun rakkaasta piposta, jolla on paljon tunnearvoa. PIPO LÖYTYI RAPPUKÄYTÄVÄSTÄ! Joku oli nostanut sen kaiteelle oottaa mua ekaan kerrokseen! KIITOS JOKU!!
Oli onni matkassa eikä jouduttu ruuhkiin jumiin ni kerkesin ajoissa sinne minne piti, mutta se ohjekirja jota olin muutaman kerran tässä "uudessa" duunissa aikaisemmin käyttänyt apunani oli korvattu uudemmalla versiolla ja mulla oli hankaluuksia saada tuikitärkeitä laitteistoja pelittämään. Samaan aikaan asiakkaita alkoi tulvia mun ennen niin hiljaiselle aulapisteelle ja totesin että joku oli mennyt sammuttamaan mun käyttöön tarkoitetun puhelimen (jota ilman ei voi tehdä töitä) enkä löytänyt pin- koodia sitten mistään.
Asiakkaat eivät olleet kovin tyytyväisiä, eikä myöskään Suska. Puhelin meni lukkoon ja siihen tiskille alko valumaan jengiä kyselemässä multa asioista joista mulle ei oltu mainittu sanallakaan. Lisää iloisia asiakkaita siis...
Siinä sit soittelin duunijuttuja omaan laskuun ja otsasuoni senku sykki. Jengiä tuli ja meni eikä suurimmalla osalla tuntunut olevan käytöstapoja nimeksikään. Fiilikset alkoivat hiljalleen muuttua väkivaltaisiksi.
Tätä kirjoittaessani minua sapettaa, nälättää ja haluan pois täältä, eikä ole edes puolet työpäivästä takana.
Perkele.